Onko kertomuksen alku lukematta? Tästä linkistä alkuun.
Aaggasjärven aamuaurinko. |
Menimme nukkumaan jo kahdeksan aikaan ja herätyskellona
toiminut riekon päkätys tuli oikein oivalliseen aikaan viiden maissa,
kun aamu alkoi vähän hämärtää. Keiteltiin absidissa kahvit ja lähdettiin
7:30 jatkamaan Littmuoruaivin ja Miäskuaivin välistä (reittipiste) Peltojärven
suuntaan. Alkuperäinen suunnitelma oli huiputtaa Muotkan korkein huippu
Kuarvikozza, mutta veljen suksista puuttui pito täysin niin jätettiin se
toiseen kertaan. Vissiin vuokraaja oli sutaissut luistot koko matkalle
pohjaan, kun Hagan X-Tracen suomu ei pitänyt lainkaan. Onneksi voiteet
kuluivat toisena hiihtopäivänä pois eikä tarvinnut sitten kaverinkaan
enää mennä pelkillä hartiavoimillaan. Se on kovaa touhua ahkion kanssa,
jos ei suksi pidä. Omat OAC KARit toimivat ihan hyvin. Paremmin kuin
viime vuonna käytössä olleet lyhyemmät WAPit. Pisimmän
lumikenkäsuksimallin testaaminen kiinnostaisi. Luulen, että ne olisivat
minulle parhaat. KAReissa on kyllä teräskantit, mutta leveytensä vuoksi
niillä on vaikea kantata jäisellä pinnalla.
Valmiina päivän hiihtomarssille. |
Littmuoruaivi ja Muotkalle tyypillinen koivikko keskellä suota puron varressa. |
Aurinko huurteisissa oksissa. |
Korkealta penkalta on kätevä ottaa juomavedet sulasta purosta sauvan avulla. Tuossakin metrinen kinos sulan vieressä ja koukkaaminen reunalta olisi sekä vaikeaa että vaarallista. |
Littmuoruaivin itärinteessä keittelimme bensakeittimellä
Real Turmatin minestronekeitot, jota höystimme krakovanmakkaroilla.
Turmatit oli saanut 2€/pussi, kun parasta ennen -päiväys alkoi olemaan
lähellä. Makkarat lämpenivät mukavasti ruokapussissa kuumassa vedessä
ennallistumista odotellessa. Oikein hyvä lounas siitä tuli. Ja kahvia
päälle. Tietty. Bensakeittimen kulutus reissulla oli polttoainetta säästelemättä noin 2-2,5
dl/hlö/päivä.
Keitoksia Littmuoruaivin rinteessä. |
Liu'uteltiin siitä alas Peltojärvelle (karttalinkki). Menin kairailemaan
pilkkireikiä ja veli lähti riekkojahtiin tunturiin. Lämmintä puuhaa
lapioida ensin auringonpaahteessa puoli metriä lunta jään päältä ja
sitten kairata kairallinen, noin metri jäätä läpi asti. Muutaman reiän
kokeilin rautulätkällä ja mutuleechillä, mutta ei napannut ja jatkoimme
matkaa pohjoiseen.
Isomman Kotalahden (Kotalahtia on nimittäin kaksi lähekkäin) ja Peltojärvennjargan paikkeilla sattui päiväkahvin aika (karttalinkki) ja tyynellä järven selällä oli mukavaa paistatella makuualustalla ja kuivatella jalkoja ja sukkia. Kylläpäs sattuikin hyvä keli!
Riekon jälkiä ja jätöksiä. |
Peltotunturi vasemmanpuoleisena valkoisena huippuna. |
Isomman Kotalahden (Kotalahtia on nimittäin kaksi lähekkäin) ja Peltojärvennjargan paikkeilla sattui päiväkahvin aika (karttalinkki) ja tyynellä järven selällä oli mukavaa paistatella makuualustalla ja kuivatella jalkoja ja sukkia. Kylläpäs sattuikin hyvä keli!
Joskus ihminen joutuu rankaisemaan itseään... Välipalaksi kahvit, muutama jiflari, persikan puolikkaita ja pekonia ruisleivän välissä. |
Peltotunturi. |
Vuomalahti taustallaan Muotkan korkein piste. |
Upea Peltojärvi! |
Kotalahdesta koukkasimme hieman ylemmäs koivikkoon ja
myöhemmin laskimme takaisin jäälle. Koivikossa törmäsimme hauskasti
loikkiviin suurpedon jälkiin. Eikö vain, että kyseessä on ahma? Kuvat
ovat tässä alla. Jäljissä oli selkeästi viisi varvasta. Törmäsimme vastaaviin jälkiin useaan otteeseen vielä myöhemmin Peltojoellakin.
Jäljissä toistuu tällainen loikkiva meininki. |
Oli se vaan taas melkoinen möhkäle nähdä läheltä tuo
Peltotunturi. Muutama vuosi sitten kävin kesällä sen huipulla Alemman
Honkavuoman puolelta, mutta itäreunan jyrkkä ranta jäi sieltä käsin
näkemättä. Nyt hiihdin tunturin puolelle järveä katsomaan rinteen
sivuprofiilia (karttalinkki). Taitaa olla aika kulkukelvoton paikka. Kannattaa siis
kiertää se jotain muuta kautta kesällä. Talvella pääsee jäitä myöten
hienosti.
Peltotunturi. |
Peltotunturin jyrkkää rantaa hiihtelemässä. |
Jälkijono. |
Etsi kuvasta hiihtokaveri toiselta puolelta jorpakkoa. |
Jyrkkä Peltotunturin ranta. |
Leiriydyimme Peltojoen niskalle järven pohjoispäähän (karttalinkki) viiden
maissa, kun kilometrejä oli takana noin 14. Kertakaikkiaan fantastinen
leiripaikka! Sulaa virtaavaa vettä lähellä, tasainen ja kova lumen pinta
teltalle tamppaamattakin ja ensiluokkaiset näkymät vuonomaiselle
järvelle. Keiteltiin päivälliseksi hernekeittoa, johon turautettiin rohkeasti
puolikas tuubi Turun mietoa sinappia. Resepti yksinkertaisuudessaan:
- Yksi tölkki hernekeittoa ohjeen mukaan ja
- Puoli tuubia Turun mietoa sinappia.
- Puoli tuubia Turun mietoa sinappia.
Maukasta. Heti hernarin perään alkoi letunpaisto
iltapalaksi. Eipä tarvinnut nälkäisenä mennä nukkumaan ja keitin
absidissa piti telttaa mukavan lämpimänä ruokailun ajan. Hilloja tai
sokereita ei ollut mukana, joten korvasimme ne tölkkipäärynöillä
lettujen päällä.
Peltojärveä pohjoisesta etelään. |
Outo satasen iv-kanavan pätkä. |
Ehkä saman otuksen jälki kuin aiemminkin. Tai sitten ei. |
Peltojoki. |
Aiemmin mainitut teltan talvikiilat alumiinisesta kulmaprofiilista. |
Metri jäätä. |
Telttapaikka Peltojärven pohjoispäässä. |
Jostain syystä puhelin ei lataudu lumihangesta. Laturi oli itseasiassa mukana paluumatkaa varten, mutta alkoi vähän huvittamaan, kun tuollainen löytyi repusta keskellä ei mitään. ;-) |
Kuu ja valaistu Helsportin teltta. |
Toisena päivänä ahkiolla aurattu ura punaisella viivalla. |
Seuraavan päivän juttu: Muotka 18-23.3.2016, Peltojokea alavirtaan
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä merkki käynnistäsi kirjoittamalla kommenttilaatikkoon!
Feel free to leave a comment or two in the comment box!