Kävin Kurjenrahkan kansallispuistossa tutustumassa Savojärven
kiertävään polkuun. Muutamia vuosia aiemmin kuljin pääosin saman
reitin, mutta suurelta osin jäitä myöten eli talviaikana. Silloin
virallista polkua ei vielä ollutkaan. Nyt järven kiertää kuutisen
kilometriä pitkä lenkki seuraillen pohjoispuolella järven rantoja
soisissa maastoissa ja poiketen eteläisillä osillaan etäämmälle
rantaviivasta. Koko kierros on mäetön ja pitkospuiden ansiosta
verrattain helppokulkuinen.
Reissu alkoi automatkalla Uudenkaupungin suunnasta sunnuntai-iltana,
kun viimein kahdeksan aikaan pääsimme liikkeelle. Kavereiksi mukaani
lähtivät lapseni ja appi. Tämä olikin nelivuotiaan ensimmäinen reissu
vaarinsa kanssa ja järjestyksessään neljästoista metsäaamu tämän blogin
kirjoittajan kanssa saman retkikatteen alla. Tuttua juttua tämä yön yli
retkeily jo pikkuihmiselle.
En ehtinyt saamaan kotaa (
postaukset tunnisteella kotaprojekti) pystytyskuntoon ennen lähtöä, joten otimme apen
Hawuteltan ja Sawukaminan matkaan. Illalla kymmenen aikaan oli leiri
pystyssä (
karttalinkki) ja paistelimme kaminalla räiskäleet iltapalaksi ennen
nukkumaanmenoa. Odottelin kylmää yötä peittotestiä (
postaukset tunnisteella Quilt-projekti) varten, kun ulkosalla sädehti kirkas tähtitaivas ja pakkasöitä oli ollut useita peräkkäin muutenkin. Jo nukkumaan mennessä oli kylmempää kuin yhdelläkään
retkipeiton kanssa tekemälläni reissulla, kun digitaalimittarini näytti
ulkopuolella alle yhtä plusastetta. Sisällä oli kuitenkin vielä kaminan
hehkuessa mansikkana reippaasti parikymmentä Celsiusta enemmän, mutta
pian tuo tulen hiipuessa viileni, kun emme kipinävartiota aikoneet yölle järjestää.
|
Teltassa oli illalla lämmintä kaminan ansiosta. |
Aamulla heräsin puoli kahdeksan aikaan. Yön aikana oli ollut
kylmimmillään reilu aste pakkasta ja edelleen tarkenin peiton alla
kalsarisillani. Keittelimme aamukahvia kaminan kannella, kun sain
murheellisen puhelun kotopuolesta. Isoäitini oli kuollut sairaalassa
paria tuntia aiemmin. Kokosin tovin itseäni ja kerroin sitten asiasta
parhaani mukaan myös lapselleni.
Pikkuhiljaa siirryimme päivälle alunperin
suunniteltuihin askareisiin. En voi väittää, etteikö asia olisi kuitenkin
pitkin päivää myöhemminkin mielessä kaihertanut.
|
Hawuteltta ulkopuolelta auringonnousun aikaan. |
|
Oikein mukavasti sisätilaa tuossa teltassa, vaikka pituiselleni ei aivan seisomakorkeutta löydykään. |
Vietettyämme yön Kurjenpesän telttailualueella menimme käymään ensimmäisenä
luontotuvassa. Rakennuksessa alkoi soimaan suomainen
äänimaisema, kun kulkija sisälle astui ja katon läpi mulkoili
suurtakin suurempi kurjen pää. Kolmimetriset kurjen kintutkin olivat
saatu mahtumaan tuvan nurkkaan. Lapsi oli paikasta niin mielissään, että
pyysi käymään siellä vielä lenkin jälkeen uudestaan.
Polkureitti laskeutui soille ja ilma tuntui muutamia metrejä
leiripaikkaamme alempana huomattavasti kylmemmältä. Aamuauringossa suolla huurre
hohti harmahtavan sävyissä ja kallellaan olevat petäjät peilaantuivat
tyynen Savojärven pintaan. Laulujoutsenpari uiskenteli järvellä ja
joitakin teeren suhauksia kuului pulputussäestyksen päälle jostain
Lammenrahkan (
karttalinkki) suunnalta tai jopa sen takaa. Lisäksi muutamia tikkoja kopsutteli päitään
kuivia männyn koppuroita vasten matkan varrella.
|
Savojärvi. |
Kierrokselle oli rakenneltu muutama V:n muotoinen pöytäryhmä
maisemapaikoille ja eräällä pysähdyimme keittämään risukeitinkahvit ja
syömään "käsjyy"pähkinöitä. Hauskan muotoiset pöydät. En ollut aiemmin
nähnytkään moisia. Hyvin pelitti risukeitin. Oli hämmentävää, kun matkan
varrella oli melkein joka kyltissä eri aikamerkintä Lammenrahkan
liikkumiskiellosta. Oli 15.1, 15.2 ja 15.4 alkaen. Pitää varmistaa asia
mehtähallitukselta, jos saisi yksiselitteiset kyltit alueelle...
|
Pöytä maisemapaikalla. |
|
Laulujoutsenpariskunta. |
|
Risukeitinkahvit tekeytymässä. |
|
Lamminrahka. |
|
Leppis. |
|
Puun kuvajainen. |
Jatkoimme pätkän Rantapihan tulipaikalle ja jatkoimme siellä syömistä
lounaan merkeissä. Lapsi oli silminnähden ilahtunut, kun paikalta
löytyi keinu ja kiikkulauta. Kävimme toki ne koeajamassa muutamaankin
kertaan tauon aikana. Kiersimme myös rannassa, jossa sijaitsi sauna ja
käsipumpulla varustettu kaivo.
|
"Oja suon keskellä on valitettavan tavallinen näky." Allekirjoitan. |
|
Rantapihan leikkikenttää. |
Matka jatkui rengasreitin eteläosaan ja varsinainen uusi reitti oli siinä vaiheessa jo kuljettu ja käppäilimme siitä eteenpäin vanhalla polulla. Poikkesimme Savojärven padolla (
karttalinkki)
ja sieltä matka jatkui pitkiä suoria pitkosbaanoja Kuhankuonoa kohden.
Parijonoon asetettujen lankkujen viereen oli ajoittain sijoitettu kolmas
ja neljäskin. Ilmeisesti ne olivat ohituskaistoja, mutta pienempi
retkiseuralaiseni vaati niillä kohdilla marssimaan jalat uloimpia
pitkoksia tallaten. Nelirivisellä alkoi lyhyempijalkaisella olemaan jo
hankaluuksia toteuttaa tuo määräys.
|
Pato. |
|
Putous. |
|
Levennetty pitkosviritys upottavan suon yli. |
|
Savojärven kierros on merkitty puihin naulatuilla punaisilla puupalikoilla. |
|
Haavan lehdet ovat jo tämän kesän havinansa havisseet. |
|
Pitkospuut koottuna pinoiksi polun varteen. |
|
Kuhankuonolla. |
|
Risteys. |
|
Rajakivi. |
Pikkuhiljaa päivän edetessä sekä vastaan- että takaatulijoita alkoi
olemaan reilummin. Kurjenrahkan kanssallispuisto yllättikin minut
suosittuudellaan loppumatkalla. Telttailualueella olimme olleet yöllä ainoita
majoittuneita ja Savojärven poihjoisosatkin saimme kiertää keskenämme, mutta reitille olikin sittemmin ilmestynyt useita kymmeniä
reppuretkeläisiä. Iltapäivällä kahden aikaan Kurjenpesän
parkkipaikalle palattuamme pihamaa oli liki täynnä autoja.
Suuntasimme purkamaan leirin ja poikkesimme luontotuvassa uudemman
kerran ennen kuin lähdimme ajelemaan pois päin.
Savojärven kierros on mukava päiväretken kohde ja soveltuu
helppokulkuisuutensa vuoksi myös (melkein) perheen pienimmille. Varsinkin pitkoksilla kulkemisesta nauttivalle kohde on erinomainen. Riittääpä
tuolla Kurjenrahkalla ja Vaskijärvellä kulkemista toki tarvittaessa helposti
useammaksikin päiväksi.
Kiitos.
VastaaPoista