Savojärven kierros Kurjenrahkalla 11-12.10.2015

Kävin Kurjenrahkan kansallispuistossa tutustumassa Savojärven kiertävään polkuun. Muutamia vuosia aiemmin kuljin pääosin saman reitin, mutta suurelta osin jäitä myöten eli talviaikana. Silloin virallista polkua ei vielä ollutkaan. Nyt järven kiertää kuutisen kilometriä pitkä lenkki seuraillen pohjoispuolella järven rantoja soisissa maastoissa ja poiketen eteläisillä osillaan etäämmälle rantaviivasta. Koko kierros on mäetön ja pitkospuiden ansiosta verrattain helppokulkuinen.

Reissu alkoi automatkalla Uudenkaupungin suunnasta sunnuntai-iltana, kun viimein kahdeksan aikaan pääsimme liikkeelle. Kavereiksi mukaani lähtivät lapseni ja appi. Tämä olikin nelivuotiaan ensimmäinen reissu vaarinsa kanssa ja järjestyksessään neljästoista metsäaamu tämän blogin kirjoittajan kanssa saman retkikatteen alla. Tuttua juttua tämä yön yli retkeily jo pikkuihmiselle. 

En ehtinyt saamaan kotaa (postaukset tunnisteella kotaprojekti) pystytyskuntoon ennen lähtöä, joten otimme apen Hawuteltan ja Sawukaminan matkaan. Illalla kymmenen aikaan oli leiri pystyssä (karttalinkki) ja paistelimme kaminalla räiskäleet iltapalaksi ennen nukkumaanmenoa. Odottelin kylmää yötä peittotestiä (postaukset tunnisteella Quilt-projekti) varten, kun ulkosalla sädehti kirkas tähtitaivas ja pakkasöitä oli ollut useita peräkkäin muutenkin. Jo nukkumaan mennessä oli kylmempää kuin yhdelläkään retkipeiton kanssa tekemälläni reissulla, kun digitaalimittarini näytti ulkopuolella alle yhtä plusastetta. Sisällä oli kuitenkin vielä kaminan hehkuessa mansikkana reippaasti parikymmentä Celsiusta enemmän, mutta pian tuo tulen hiipuessa viileni, kun emme kipinävartiota aikoneet yölle järjestää.

Teltassa oli illalla lämmintä kaminan ansiosta.

 

Aamulla heräsin puoli kahdeksan aikaan. Yön aikana oli ollut kylmimmillään reilu aste pakkasta ja edelleen tarkenin peiton alla kalsarisillani. Keittelimme aamukahvia kaminan kannella, kun sain murheellisen puhelun kotopuolesta. Isoäitini oli kuollut sairaalassa paria tuntia aiemmin. Kokosin tovin itseäni ja kerroin sitten asiasta parhaani mukaan myös lapselleni. 

Pikkuhiljaa siirryimme päivälle alunperin suunniteltuihin askareisiin. En voi väittää, etteikö asia olisi kuitenkin pitkin päivää myöhemminkin mielessä kaihertanut.

Hawuteltta ulkopuolelta auringonnousun aikaan.

Oikein mukavasti sisätilaa tuossa teltassa, vaikka pituiselleni ei aivan seisomakorkeutta löydykään.

 Vietettyämme yön Kurjenpesän telttailualueella menimme käymään ensimmäisenä luontotuvassa. Rakennuksessa alkoi soimaan suomainen äänimaisema, kun kulkija sisälle astui ja katon läpi mulkoili suurtakin suurempi kurjen pää. Kolmimetriset kurjen kintutkin olivat saatu mahtumaan tuvan nurkkaan. Lapsi oli paikasta niin mielissään, että pyysi käymään siellä vielä lenkin jälkeen uudestaan.

Polkureitti laskeutui soille ja ilma tuntui muutamia metrejä leiripaikkaamme alempana huomattavasti kylmemmältä. Aamuauringossa suolla huurre hohti harmahtavan sävyissä ja kallellaan olevat petäjät peilaantuivat tyynen Savojärven pintaan. Laulujoutsenpari uiskenteli järvellä ja joitakin teeren suhauksia kuului pulputussäestyksen päälle jostain Lammenrahkan (karttalinkki) suunnalta tai jopa sen takaa. Lisäksi muutamia tikkoja kopsutteli päitään kuivia männyn koppuroita vasten matkan varrella. 

Savojärvi.

Kierrokselle oli rakenneltu muutama V:n muotoinen pöytäryhmä maisemapaikoille ja eräällä pysähdyimme keittämään risukeitinkahvit ja syömään "käsjyy"pähkinöitä. Hauskan muotoiset pöydät. En ollut aiemmin nähnytkään moisia. Hyvin pelitti risukeitin. Oli hämmentävää, kun matkan varrella oli melkein joka kyltissä eri aikamerkintä Lammenrahkan liikkumiskiellosta. Oli 15.1, 15.2 ja 15.4 alkaen. Pitää varmistaa asia mehtähallitukselta, jos saisi yksiselitteiset kyltit alueelle...

Pöytä maisemapaikalla.

Laulujoutsenpariskunta.

Risukeitinkahvit tekeytymässä.

Lamminrahka.

Leppis.

Puun kuvajainen.

Jatkoimme pätkän Rantapihan tulipaikalle ja jatkoimme siellä syömistä lounaan merkeissä. Lapsi oli silminnähden ilahtunut, kun paikalta löytyi keinu ja kiikkulauta. Kävimme toki ne koeajamassa muutamaankin kertaan tauon aikana. Kiersimme myös rannassa, jossa sijaitsi sauna ja käsipumpulla varustettu kaivo.

"Oja suon keskellä on valitettavan tavallinen näky." Allekirjoitan.

Rantapihan leikkikenttää.

Matka jatkui rengasreitin eteläosaan ja varsinainen uusi reitti oli siinä vaiheessa jo kuljettu ja käppäilimme siitä eteenpäin vanhalla polulla. Poikkesimme Savojärven padolla (karttalinkki) ja sieltä matka jatkui pitkiä suoria pitkosbaanoja Kuhankuonoa kohden. Parijonoon asetettujen lankkujen viereen oli ajoittain sijoitettu kolmas ja neljäskin. Ilmeisesti ne olivat ohituskaistoja, mutta pienempi retkiseuralaiseni vaati niillä kohdilla marssimaan jalat uloimpia pitkoksia tallaten. Nelirivisellä alkoi lyhyempijalkaisella olemaan jo hankaluuksia toteuttaa tuo määräys. 

Pato.

Putous.

Levennetty pitkosviritys upottavan suon yli.

Savojärven kierros on merkitty puihin naulatuilla punaisilla puupalikoilla.

Haavan lehdet ovat jo tämän kesän havinansa havisseet.

Pitkospuut koottuna pinoiksi polun varteen.

Kuhankuonolla.

Risteys.

Rajakivi.

 Pikkuhiljaa päivän edetessä sekä vastaan- että takaatulijoita alkoi olemaan reilummin. Kurjenrahkan kanssallispuisto yllättikin minut suosittuudellaan loppumatkalla. Telttailualueella olimme olleet yöllä ainoita majoittuneita ja Savojärven poihjoisosatkin saimme kiertää keskenämme, mutta reitille olikin sittemmin ilmestynyt useita kymmeniä reppuretkeläisiä. Iltapäivällä kahden aikaan Kurjenpesän parkkipaikalle palattuamme pihamaa oli liki täynnä autoja. Suuntasimme purkamaan leirin ja poikkesimme luontotuvassa uudemman kerran ennen kuin lähdimme ajelemaan pois päin.

Savojärven kierros on mukava päiväretken kohde ja soveltuu helppokulkuisuutensa vuoksi myös (melkein) perheen pienimmille. Varsinkin pitkoksilla kulkemisesta nauttivalle kohde on erinomainen. Riittääpä tuolla Kurjenrahkalla ja Vaskijärvellä kulkemista toki tarvittaessa helposti useammaksikin päiväksi.