Erikoinen sorsastusreissu, 25.8.2024

Ajelin sunnuntaina taas Hartolaan ja kävin kahdella eri järvellä. Päivään mahtui niin erikoinen tilanne, etten ole vieläkään ihan käsittänyt mitä siinä oikeastaan hetkessä tapahtui. 

Lähdin samalla taktiikalla liikkeelle kuin aloituspäivänäkin: menin järven eteläpään mäenrinteeltä kiikaroimaan missä päin sorsat uiskentelee tällä kertaa, että voisin sitten hiipiä niiden lähelle. Järvi on sen muotoinen, että rinteestä näkee muutamaa ruopattua kohtaa lukuunottamatta koko järven. Aloituspäivästä poiketen nyt oli oikein tuulinen keli, suorastaan myräkkä, ja lähestyminen kaislikon läpi olisi vähän helpompaa kuin tiistaina. 

Tällä kertaa sorsia olikin jo mäen edustalla, joten ei tarvinnutkaan sen enempää kaislikkoon hiipiä, vaan ammuin siitä rannalta käsin kaksi heinäsorsaa veteen. Kai jotain minun liikettä havaitsivat, kun meinasivat jo pois lähteä, mutta pillillä tulivat sentään takaisin, että haulikolla juuri yletti poksauttaa. Suurin osa järvellä olleista linnuista säikähti pamauksia ja yli lensi iso kymmenien lintujen parvi, mutta annoin niiden mennä rauhassa, kun kävelin venerantaa kohti hakemaan paattia linnut noutaakseni.

Veneranta on yksi niistä ruopatuista kohdista, johon ei mäensyrjästä näe, joten tulin rantaan varovasti. Keskellä ruopattua avovesialuetta nukkui yksinäinen tavi. Siirryin lähemmäs rantaa, että näkisin pitääkö valmistautua ampumaan useampaakin lintua, mutta lintu havaitsi liikkeeni ennen pitkää. Kaula pitkänä se kääntyi minuun päin ja en aikaillut, vaan ammuin jo ennen pomppua. Sitten nousin veneeseen ja lähdin hakemaan lintuja pois. Vielä ruopatun kohdan reunasta kaislikosta hyppäsi yksi tavi lentoon haulikkoetäisyydeltä ja siitä putosi jo neljäs lintu tunnin pikavisiitillä pikkujärvelle. 

Yleisesti on sanottu lintuja olevan tänä vuonna huonosti, mutta se yleistys ei päde omille kotijärville, koska niillä lintuja on verrattain todella paljon. Ei ole kukaan hoksannut käydä sieltä laskemassa tai sitten linnut olivat laskentahetkellä enemmän piilossa.

Sitten oli vuorossa muutama tunti seurustelua kotopuolessa, kunnes viiden maissa huopasin illaksi passiin isomman järven eteläpäätyyn, joka olisi aloituksessa ollut paras paikka passittaa, vaikka pellon laidastakin sain 5 heinäsorsaa ja hanhen. Enemmän tilanteita olisi saanut kaislikon reunassa, johon minulla oli avoin näkyvyys kyttäyspaikaltani. Sinne laskeutui ainakin kymmenen kertaa sorsia tiettyyn paikkaan, johon olin päättänyt mennä nyt.

Passipaikka.

Tuuli oli niin voimakas, että ajoittain puuskien aikana huopaamalla vene liikkui enemmän väärään suuntaan kuin kohteeseen päin, mutta halusin nyt joka tapauksessa niin päin mennä, että näen mitä kulkusuunnassa tapahtuu. 

Lopulta saavutin passipaikkani ja nousin veneessä seisomaan työntäen irrotetulla airolla venettä syvemmälle kaislikkoon, jotta voisin seisten kytätä ilman, että pää keikkuu kaislikon yläpuolella. No eikö juuri siitä kohdasta heinäsorsa hypännyt mihin olin menossa. Sekin putosi, päivän viides lintu. 

Tuntuu, että haulikon rinkulatähtäimen läpi on vaikea ampua sorsista ohi ja pahviin testaamalla on löytynyt murhaavan tehokas patruuna nyt jopa hieman pitempäänkin matkaan, kun on tiukka supistaja. 

Lintu veneeseen kaislikosta ja sitten alkoi kyttäys ja odottelu. Puuskat taivutti kaislat välillä veneen päälle ja välillä saivat hetken olla pystyssä, kunnes taipuivat taas. Siinä meni tunti, jos toinenkin, eikä yhtään sorsaa ollut ilmassa. Ainoastaan variksia näkyi horisontissa ja muutama kyyhky sekä pieniä kurkiparvia. 

Neljän tunnin kyttäyksen jälkeen oli aurinko juuri laskenut enkä vieläkään ollut nähnyt passituksen aikana sorsan sorsaa. Yllättävän äkkiä auringonlaskun jälkeen pimeäkin alkoi tulla, kun taivaalle ilmestyi tummat pilvet. Ajattelin, että odotan vielä viisi minuuttia ja lähden pikkuhiljaa pois, jos mitään ei siinä ajassa tapahdu.

Taivaanrantaa katselin, kun oletin lintujen sieltä lentäen tulevan. Tuntikaudet oli jo katse skannannut horisonttia sivulta toiselle. Sivusilmällä huomasin kuitenkin kaislikon sisällä tummia ohitseni liikkuvia hahmoja. 

Mistäs tuo parvi heinäsorsia nyt tuohon putkahti! 

Seisoin veneessä täysin liikkumatta, koska matkaa lintuihin oli vain 10 metriä. Niin läheltä ei haulikolla kehtaa ampua, kun on tarkoitus saalis syödä, mutta vielä vaikuttivat ihan rauhalliselta eli eivät olleet minua havainneet, joten mielessä syntyi nopeasti suunnitelma lintujen päänmenoksi.

Heinäsorsia oli 6 kappaletta ja uivat ihan kylki kyljessä kohti avovesiplänttiä, jossa päätin tapahtuvan asioita niin nopeasti, etteivät linnut ehdi mitään tajutakaan. Pumppuhaulikon makasiiniin olin iltalentoa (tai tässä tapauksessa iltauintia) varten laittanut 5 patruunaa ja yksi oli tietysti jo piipussa. Tiesin ehtiväni ampumaan tarvittaessa vähintään 4-5 laukausta, jos aloitan, kun linnut ovat riittävän, mutta eivät liian, lähellä. Nostin aseen valmiiksi poskelle ja seurasin parvea vielä hämärässäkin hyvin erottuvan punaisen tähtäysringin läpi.

Kun etäisyyttä oli noin 15-20 metriä ja 5 linnuista aivan peräkkäin, avasin tulen. Ammuin 2 kertaa suuremmin katsomatta vaikutusta laukausten välissä. Sitten totesin, että ne 5 jäi ja yksi vähän erillään muista ollut hyppäsi ilmaan. Hetkeksi lintu hävisi mustaa metsää vasten, mutta noustuaan taivasta vasten näin hyvin ampua tummaa hahmoa, joka yritti vaivalloisesti lähteä kovaan vastatuuleen minkä siivistään pääsi. Mitään ennakkoa ei tarvinnut ottaa sellaiseen kohteeseen ja sekin loiskahti laukauksen vaikutuksesta veteen. 

Neljän tunnin tyhjän odotuksen päätteeksi oli muutamassa sekunnissa saaliina 6 heinäsorsaa lisää, ja kolme laukausta siihen riitti. 

Lopputuloksena koko päivän saldo oli 11 lintua, joista 9 heinäsorsia ja 2 taveja. Jälleen ennätys ja tällä kertaa sellainen, jota ei kenties tule koskaan rikottua. Ennätyksillä ei ole tässä lajissa paljonkaan väliä, mutta kaikki tulevat kyllä syödyksi mitä saan enkä sen enempää ammu tuli ne sitten kahdella tai kymmenellä reissulla. 

Kahdella puolen päivän jahtireissulla on joka tapauksessa nyt 20 pudotettua vesilintua koossa. Se on ihan hyvä määrä saalista ottaen huomioon, että harrastan oikeaa metsästystä päästen riistan lähelle hiipien, kytäten ja houkutellen, ilman ruokintapaikkaa tai vastaavaa. 

Vesilintuja on tänä vuonna todella paljon. Isot parvet lensi vastaan, kun soutelin kovassa tuulessa pois järveltä.

Toisen reissun saalis.

Seuraavaksi saa paikallisten lintujen isommat parvet olla puolestani pääosin rauhassa. Juuri muita metsästäjiähän käytännössä tuolla ei nykyään käykään. Seuraavia usean saalislinnun reissuja saattaa tulla sitten, kun alueelle myöhemmin syksyllä tulee muuttoparvia ja niistä voi jonkun verran verottaa. Pomppusorsia käyn kyllä varmaan välillä soutelemassa ja myös lasten kanssa.

Osasta aloituspäivän saalista tehtiinkin jo herkkuruokaa, Tikka Masalaa. Voisikin siitä vaikka sen tekoälyn laatiman reseptin tänne joskus laittaa, kun se oli varmaan parasta mitä sorsasta on tullut tehtyä tähän mennessä.