Hyvin valvottu yötön yö, 14-15.7.2020

Pohjoisessa parasta mitä Sievin kevytkumisaappaat jalassa voi tehdä on tietysti harjuksen kalastaminen erämaajoilla. Ei se teiden välissä virtaava Teno ja iso lohi minua niinkään kiinnosta. Toki sekin kelpaisi paremman puutteessa, mutta silti mieluiten lähden pikkujokien varsia koluamaan, kun siellä saa olla ihan rauhassa.

Nyt suunnittelin reissun, joka kestäisi läpi yön. Löysin kartalta hyvän joen, jossa pääsisin tekemään noin 25-30 kilometrin rengasreitin joen varressa. Vain muutama kilometri alkuun ja loppuun jäisi siirtymään autolta joelle ja lopuksi joelta autolle. Koko matkan olisi uutta pienehköä jokea kalastettavaksi ja ajankohdan ylittäessä keskiyön olisi lupakiintiönkin suhteen optimaalinen tilanne, kun tässä vielä olisin aamupäivällä eri luvan alueella eli kiintiö olisi 3 kertaa päivälupa.

Ajankohdaksi päätin aloittaa kalastuksen noin kello 18 iltapäivällä ja lopettaa viimeistään kello 12 seuraavana päivänä. Tarkoitus oli siis kulkea läpi yön ja kalastaa, ei niinkään nukkua ellei se olisi välttämätöntä. EDiä oli jokunen pullo matkassa ja sen lisäksi yhden vuorokauden eväät ja kahvit. Mitään majoitetta en ottanut mukaan, mutta ohut solumuovi ja viltti oli mukana mahdollista lepotaukoa varten. Hyttysiltä pystyy suojautumaan niinkin, että peittää kasvonsa esimerkiksi anorakilla, jos ei ole tarkoitus nukkua koko yötä ja/tai on oikeasti väsynyt nukkumaan mennessään.

En ajatellut, että tekisin näitä reissuja useita, joten siksikin läpi yön kulkemisella toivoin saavuttavani tilan, jossa olisin saanut tarpeekseni tällaisesta kalastuksesta. Sanottakoon, että tuohon tavoitteeseen en päässyt ja pääsin onnekseni tekemään vastaavan tyyppisiä reissuja vielä lisääkin. Niistä retkistä kerron myöhemmin.

Vein iltapäivällä omat ja naapurin lapset sekä itseni taas Tenoon uimaan ja viiden jälkeen olin valmis irtaantumaan joelle. Jos oli Inarilla yksi odotettu hetki pelkästään laiturista irtaantuminen, niin vastaava oli tämäkin hetki, joka alla olevassa kuvassa aika hyvin välittyy. Siinä akpoika on juuri lähtenyt autolta vajaan tunnin pikamarssille kohti jokea, jota on tarkoitus koluta läpi yöttömän yön. Sääennuste näytti pelkkää aurinkoa koko retkeni ajaksi.

Aijaijaijai!

Hyttysten määrä hieman kasvoi tuon lähtökuvan ottamisen jälkeen ja huppua sai vetää lopulta aika tiukalle. Löytyi ihan hyvä hyttyspopulaatio joelta. Sitä yritän alla olevilla kuvilla havainnollistaa. Ei mitään mahdotonta vielä, mutta sen verran, että sain kokea kuinka niitä menee hengityksen mukana kurkkuunkin, jos suun edessä ei ole kangasta.

Joka heiton välissä oli mahdollisuus nitistää 15 hyttystä kämmenselästä niin halutessaan.

Hyvin pian joelle tultuani keittelin kahvit. Ensimmäinen tammukka kävi irroituksessa nopeasti ja muutama muukin, mutta heittelin näitä alamittaisia takaisin virtaan. Kuljin nopeahkosti ensimmäiset kilometrit, kun joki oli jatkuvaa koskea eikä varsinaisia harriapajan näköisiä ollut. Ranta tietysti oli niin mainiota, että jokea saattoi kalastaa ihan kulkiessaan rantapenkkaa pitkin. Etelässä siinä olisi läpitunkematon viidakko.

Ensinäkymä joelle.

Ensimmäinen harjus oli rannalla pari kilometriä joen vartta kuljettuani ja sen jälkeen niitä tulikin tasaisesti. Jopa niin paljon, että tein itselleni rajoituksen, että en ota kuin enintään yhden kalan yhdestä kohdasta, vaikka kaloja saattoi nähdä kirkkaassa virrassa useitakin samaan aikaan. Suvantokohdat ovat vähän niin kuin akvaario.

Oli hauska tarjota täsmäheittoja kalojen nenän eteen ja etsiä ottiviehettä. Hyvin nopeasti oli selvää mitä ne syö ja mistä. Vaihtelin kyllä viehettä, mutta melkein kaikki kalat tuli yhdellä lipalla. Harjukset olivat pääosin 35 senttisiä. Kaikki alle 40cm. Suorilta joen osuuksilta tuli vain vähän. Varmimpia olivat hitaanlaisesti virtaavat joen mutkat. Yhtään pinnassa käyvää harjusta en saanut tarttumaan. Ne olisi ehkä kaivanneet pintaperhoa, mutta minulla oli vain virveli.

Kymmenen jälkeen sattui eräs henkilökohtaisesti erikoisimmista kalastustilanteista, kun lähellä rantaa näin isokokoisen kalan paikoillaan nenä ylävirtaa kohti.

Koitin kauempaa heitellä eri vieheitä kalan eteen, mutta kala ei niin sanotusti eväänsä heilauttanut millekään uistimelleni. Lähestyin ja näytti siltä, että kala näki minut, kun se siirtyi. Mutta se siirtyikin vain muutaman metrin alemmas edelleen lähelle minun puoleista penkkaa joen rannassa. Penkka oli niin jyrkkä, että olin itse metrin korkealla töyräällä ja joki oli heti 1,5m syvä.

Otin taktiikaksi hiipiä kalan luokse ja pääsinkin kalan viereen kiertämällä vähän metsän puolelta. Pääsin pilkille!

Laitoin siiman päähän saman ottivieheen, jolla oli jo harjustakin tullut ja laskin vieheen kalan suun eteen ja pompotin siinä vähäsen. Eikös se mokoma sen verran näykännyt, että yksi koukku jäi huuleen kiinni. Minä en aikaillut, vaan samalla hetkellä kiskaisin kalan rannalle ja nauroin erämaassa itsekseni ääneen tilannetta ja iloisena loistavasta saaliista.

Saamani siika oli yli 40cm pitkä ja 1,26 kiloa painava, hieno kala!

Keskiyö tuli ja aurinko kiersi matalalla, mutta näkyvissä. Nämä olivat kertakaikkiaan hienoja hetkiä kulkea joella. Joelle nousi usvaakin. Ja kalaa tuli,  keskikoko jopa hieman kasvoi yön pimeimpinä hetkinä.

En tuntenut minkäänlaista väsymystä. Olin kalastuksesta innoissani ja maisema oli niin kaunis, että siinä melkein tippa linssissä sai kuljeskella.

Yöllä viileni niin paljon, että hyttysiä ei ollut useaan tuntiin yhtäkään.

Jänkäkoira! Pienpeto.

akpoika kahden jälkeen yöllä pikku evästauolla.

Nukkuvien kalastajien leiri.

Risteys.

Neljän aikaan olin kulkenut joen vartta reilut 15 kilometriä ja tulin paikkaan, jossa minulla alkaisi lupa vasta kuudelta aamulla. Juuri tässä jokien risteyskohdassa sain uuden elämänpinnan. Pöllö oli tietysti havainnut minut jo ajat sitten, mutta laski rauhallisesti liikkuvan kalastajan oudon lähelle. Huomasin linnun vasta metrien päästä. Se oli suopöllö. Äänettömästi liitäen lintu siirtyi hieman sivummalle. Muita retken lintuja olivat lähinnä kuukkelit, tilhet ja keltavästäräkit. Ja tylli.

Vajaat 2 tuntia jäi henkilökohtaiseen huoltoon, jonka käytin ensiksi syömällä vähän evästä ja sitten heitin hetkeksi levyksi. En kuitenkaan nukahtanut, paitsi sen verran, että säpsähdin.

Kuudelta jatkoin taas matkaani. Jokea oli vielä edessä ehkä kymmenkunta kilometriä.

Kalansaaliista aamupäivän mainittavin oli 1,5 kilon siika. Useita isoja, ehkä taimenia, näin joessa, mutta yhtään mittakalaa ei sitä sorttia tullut. Sen sijaan kiintiöt täyteen harjusta ja siikaa.

Kohtalaisen pitkäkestoisen, joskin hidastempoisen, 30 kilometrin marssin päätteeksi olin täydessä taistelukunnossa, mutta toki se nukkumattomuus iltapäivällä iski siten, että sohvalle nukahti herkästi, jos heitti pitkäkseen.

Kokonaisuutena tämä kalareissu oli yksi elämäni hienoimpia kalastuskokemuksia tähän asti. Oli mahtavaa kulkea erämaajoen rantaa kilometrikaupalla ja ihmetellä yötöntä yötä, sekä saada jopa kalaa näin runsaasti. Ketään muita ei yön aikana näkynyt, mutta aamulla jossain taisi joku muukin kalamies olla.