Parin tunnin pöllöretki

Tänään puolisen tuntia auringonlaskun (3.3 klo 17.46 Hartolassa) jälkeen lähdin vaimon kanssa kävelemään ja kuulostelemaan pöllöjä. Lähdimme kotitalostani kävellen hiekkatietä pitkin pois päin nelostien viivamaisen äänilähteen aiheuttamasta häiriöstä tavoitteena edetä ainakin pari-kolme kilometriä paikkaan, jossa huomasin Tiirassa olevan lähimmän pöllöhavainnon. Se oli viirupöllö, mutta havainto oli jo viikon vanha. Matkalle sattui myös vanha tuttu helmipöllön asuinpaikka, josta en tosin tiennyt onko siellä ainakaan 15 vuoteen lintua näkynyt, mutta muistin, että joskus oli ja nappasi jopa tuttua jo edesmennyttä naapuria kerran niskasta kiinni. Olin aika pieni, mutta muistan hyvin, kun hän näytti kynnenjälkiä niskastaan. Äreä pöllö.

Pysähtelimme muutamaksi minuutiksi kuuntelemaan muutaman sadan metrin välein ja tuntui kuuloaan tarkennellessa siltä, että ei juuri lintujen ääniä olisi mahdollista kohinalta kuulla elleivät sattuisi olemaan todella lähellä. Vihdoin 1,5 kilometriä nelostiestä alkumatkan häiriötekijä oli poissa ja saattoi alkaa oikeasti erottamaan jos minkälaisia ääniä mitkä tavallisella iltalenkillä jäisi kuulematta...

Metsästä kuuluu aina kaikenlaisia pikku rapinoita ja kahinoita. Tuulta ei ollut nimeksikään, joten onnistuin jopa kuulemaan muutaman kymmenen metrin päästä hylätyn talon pihapiiristä jonkun räystään tippuvan veden, kun se tasaisesti pulpahti maahan, jossa äänestä päätellen oli lammikko. Välillä lumesta kuului rasahdus, joka oli äänenä kuin yksittäinen askel, mutta en tiedä mikä sen aiheutti. Pari-kolme niitä siinä ehkä viiden minuutin kuuntelun aikana havaitsin.

Tuli taas aika vaihtaa paikkaa ja pimeässä kävelimme tuon hiljaisen vanhan pihapiirin läpi kohti minun sorsastuslampeani. Tie oli jäinen ja liukas. "HUU!" Molemmat pysähdyimme kuin seinään. Sitten jatkui ääni, mutta se olikin vain läheisen talon koira. Hetken päästä koira piti samanlaisen äänen uudelleen aloittaessaan haukkusarjaansa pellon toisella puolella muutaman sadan metrin päässä. Kylläpä kuulosti huhuilulta se ensimmäinen haukku!

Jäimme edelleen samaan paikkaan kuulolle ja samassa alkoi tuttu pöllön ääni, josta en voinut erehtyä. Saman äänen kuulin jo pari vuotta sitten Siikanevallakin. Helmipöllön tiheä ja korkeaääninen soidinhuuto alkoi innokkaasti sorsalammen suunnalta. Monta minuuttia meni kuunnellessa paikoillaan. Suu kääntyi väkisin leveään hymyyn. Pöllöretkestä tuli kerrasta onnistunut. Kello oli 19.19, kun ääni alkoi.

Jatkoimme vielä matkaa lähemmäs lampea ja 12 minuuttia tuo lintu jaksoi paikoillaan huhuilla. Sitten oli kolme minuuttia hiljaista ja sama ääni alkoi uudelleen etäämmältä lännen suunnasta. Taisi pöllö vaihtaa siinä vaiheessa paikkaansa. Taas ääni kuului kymmenisen minuuttia. 

Kuulostelimme vielä tovin ja yritin nauhoittaa ääntä videollekin, mutta katson kotona saako siitä mitään selvää. Jos saa, laitan sen tähän kuulosteltavaksi. Sitten oli aika palata takaisin lähtöpaikkaan ja niin oli pari tuntia mennyt ja ehkä viitisen kilometriä tullut käveltyä hissukseen. Mukavaa! Kannattaa mennä pöllöretkelle. 

Havainto näkyy Tiirassa rekisteröityneille tällä linkillä.

 Helmipöllön ääninäyte tästä linkistä. Kyseessä on kameran äänirata.