Laskiainen Norojärvellä 6-7.2.2016

Peukalo keskellä jalkapohjaa.

Reilun kuukauden tauko metsäaamuista päättyi, kun käväisin lapseni kanssa kiertämässä jotakuinkin Norojärven lenkin Kaarinanpolulla ja yöpymässä Norojärven laavun edustalla. Takanani oli puolentoista vuoden putki siten, että olin ollut vähintään kaksi yötä metsässä kuukaudessa, joten johan tuo oli syytä katkaista vaikka kiusallaan, tai ettei siitä tule pakonomainen asia jatkaa samaan tahtiin loppuelämä. Miksi ei, toisaalta.

Lauantai-ilta oli kovin lumipyryinen ja lähtiessä huiskin viitisen senttiä pakkaslunta auton ikkunoilta. Lauhtumaan päin lämpötila kuitenkin oli ja jo yölle oli plussakeliä ynnä räntää, vettä tai jotain sekoitusta luvassa. Lämpöaallosta johtuen uskaltauduin reissuun liki kesävarusteilla. Uuteen itse tehtyyn reppuuni sovitin kahden ihmisen kamppeet seuraavan listan mukaan:

- Viltti + kesämakuupussi
- Thermarest Neoair All season + Thermarest Solite L (solumuovi lapselle, koska hän ei oikein pysy korkealla ilmapatjalla pyöriessään yöllä)
- Avaruuslakana
- Otsalamppu * 2
- Sissipuukko ja kirves
- Kaasukeitin, kattilat ja kaasupatruuna
- Ensiaputarvikkeet ja tulentekovälineitä
- Kartta ja kompassi
- Litran vesipullo täytettynä
- Cuben Paulitarppi, kiilat, narua ja sauvat
- Joitakin vaihtovaatteita molemmille
- Eväät (sämpylää, ruohosipulituorejuusto, isoja nakkeja, sinappi, kaksi banaania, pannukarkea kahvi, pillimehu ja pari laskiaispullaa)

Repun paino oli kaikkineen noin 11,5 kiloa ja lapsella oli lisäksi oma pikkureppunsa, jossa oli ainakin hänen yövaatteensa ja kiikarit.

Ilta oli jo hämärtymässä, kun kurvasin aikeissa kääntyä Joutsenenpesäntielle (karttalinkki). Jouduin kuitenkin jarruttelemaan todettuani tien puomitetuksi eikä sitä sen paremmin aurattukaan ollut, joten jätimme auton siihen. Risteyksessä oli sen verran leveämmin työnnetty lunta sivummalle, että oletin siinä auton mahtuvan olemaan. Suunnitelmista poikkeava parkkipaikka tarkoitti hieman pitempää jalkapatikkaa kuin olin alunperin suunnitellut ja eri kiertosuuntaa lenkille. 

Puomi.

"Tietenkin Kaarinanpolulla pitääkin olla puita kaarina polun yli!"

Laitoin Oruxmapsin tallentamaan reittiä testatakseni puhelimen akun kulutusta, mutta suunnistus hoitui tietenkin kartalla ja kompassilla. Talsimme suurilta osin peittynyttä mönkijän jälkeä kunnes siirryimme Joutsenenpesän jäälle jatkamaan kohti Norojärven laavua. Kokeilin kirveellä jään riittävyyden ja totesin edellisen lämpöaallon aiheuttaneen kahden jääkannen muodostumisen. Välissä ohuen jään alla oli vettä, mutta sen alla liki 30 senttiä teräsjäätä. En edes kirveellä viitsinyt hakata läpi asti, kun kantavuus oli todettu. 

Joutsenenpesä on kiva järven nimi. Ehkäpä siellä joutsen pesii kesäisin, mutta omat vierailun olen tehnyt syys- ja talvikausilla enkä siellä ole kansallislintua tavannut. Pari vuotta sitten vietin tälläkin reissulla mukanani olleen  parhaan retkikaverini kanssa Joutsenenpesän tulipaikalla yhden yön tarpin alla. Bloggausta en silloin harjoittanut, mutta kertokoon nämä kuvat tuhat sanaa siitä syysyöstä: Joutsenenpesä 16-17.10.2014.

Hämärä Joutsenenpesä.

Nyt oikaisimme suoraan järven eteläpäätyyn kulkematta tulipaikan kautta ja mutkitellen metsän poikki jatkoimme Norojärvelle. Hankala pätkä lyhytjalkaiselle. Hän ei juuri metsässä valita, mutta nyt hänen mittapuullaan syvässä parinkymmenen sentin hangessa rämpivä lapseni uikutti muutaman kerran, että "Hei kuules! Taas sä isi otat liian pitkiä askeleita". Lasten kasvatuksessa onkin tärkeää ettei etene liian pitkillä askeleilla, jotta jälkikasvu saa kohtuullisin vaivoin seurata vanhempiensa jalanjäljissä ja harjoitella. ;-)

Laavulla (karttalinkki) pistin tulet pystyyn ja nakutin tarpin vaarnat kirveen hamaralla routaan. Cuben kiristyi sopivan lähelle nuotiota. Joku olikin tulilla jo käynyt vieraskirjan mukaan samana päivänä. Vieraskirjassa oli teksti "6.2: Rilli kuumana" Se kävi ilmi tosin jo ennen kirjaan tutustumistakin sulasta nuotion pohjasta. Sen verran edellisen nuotion pohja kuumotti vielä illan hämyssäkin, ettei siinä lumi olomuodossaan pysynyt. Iltapalan jälkeen lapsi jo halusi nukkumaan ja itsekin jäin pötkölleni tarppiin pitämään räntäsadetta, mutta pari tuntia vielä tulistelin heitellen ajoittain uusia klapeja tulille. Puuvajassahan noita klapiaihioita tuntui riittävän. Pari kirvestä ja sahaa oli talon puolesta tarjolla ja tallessa, joilla kunkin kävijän tulee pätkiä omat polttopuunsa.

Kymmenen aikaan olin varmasti jo itsekin unten mailla. Villasukat unohtuivat kotiin, joten sipaisin viltin alle mennessäni huovutetut lapaset jalkaterien päälle, kun ToastyFeet-pohjallisilla varustetuissa Viikingin saappaissani ei jalat pysyneet millään lämpimänä verrattain hitaassa matkavauhdissa. Täysin virattomat nuo pohjalliset. Alkuperäiset pohjalliset ovat lämpimämmän tuntuiset. Tarppi oli vähän vinolla pohjalla, mutta kasasin lunta stoppariksi sen verran, ettemme valu yön aikana ulkopuolelle.

Reikä jäässä.

Talven törröttäjä.

Tarppi nuotiopaikalla.

Pitkiä nakkeja.

Tulistelua tarpin alla.

Minä.

Aamu ei alkanut parhaalla mahdollisella tavalla, kun kaadoin ensimmäiset kahvit kattilasta hangelle. Keittelin tarpin alla keitoksiani ja kahvin valmistuttua ajattelin vaihtaa hieman asentoa. Kömpelönä tuuppasin kattilan pitkää kahvaa ja eikös se kaatunut. Meni uusiksi aamukahvin keittäminen. Melko huoletonta touhuahan tuo pohjattomassa majoitteessa keittely on ja kyllä maukas laskiaispulla sen hetken harmin korvasi.

Aamukahvit tulilla.

Aamukahvia ja laiskiaispullaa.

Minä purin leirin ja lapsi lasketteli laavulta Norojärven jäälle pulkalla. Tähän tapaan:

Tarppi, laavu, puuvaja ja huussin nurkka.

Märkä oksa Norojärven rannassa.

Utuinen Norojärvi.

Reppu pakattuna.

Paketoituani kamat kiersimme loput Norojärven lenkistä virallista polkureittiä pitkin. Eihän tuo maisemiltaan mitään henkeäsalpaavaa ole, mutta ihan mukavaa patikoitavaa kuitenkin. Polulla ei varmaan kukaan ollut näillä lumilla kävellyt, kun näytti niin koskemattomalta. Tai sitten edellisen illan sade oli ollut riittävä peittämään jäljet.

Tykkään tuosta reippailijasta Kaarinanpolun kylteissä!

Tippoja kuusen neulasten päissä.

Loppumatka tuli mentyä pääosin tietä pitkin ja vedin lasta pulkassa melkein koko matkan. Kokonaismatkaa kierrokselle tuli noin 4 kilometriä. Laitoin Oruxmapsin tallentaman jäljen kuvakaappauksena loppuun.

Mäntyvaltaista metsää.

Komea jyrkänne vaihtuu hakkuuaukoksi.

Poseeraus.

Loppumatka tietä pitkin.

Jälki.