Kurjenrahkalla puolalaisen kaverina 12-13.11.2015

Vajaat pari kuukautta sitten tein untuvatilauksen suoraan Cumuluksen tehtaalle Puolaan, koska projektiini piti saada vettähylkivää untuvaa. Tilauksen jälkeen sain yllättävän viestin Cumuluksen asiakaspalvelun osoitteesta.

Vapaa käännös keskustelunavauksesta:

- Minkälainen projekti sinulla on menossa? Olisimme kiinnostuneita näkemään kuvia lopputuloksesta.

- Minulla on quilt-projekti menossa ja tarvitsin siihen vettähylkivää untuvaa. Voinhan minä kuvia lähettää. Sillä ehdolla, että en tule näkemään samanlaista tuotetta teidän valikoimissanne sen jälkeen ;-) Käyppä katsomassa blogistani millaisen quiltin tein jo aiemmin: akpojan retkiblogi. Tästä tulee nimittäin aika samanlainen. Onnea suomenkielisen tekstin kanssa ;-)

- Sori, sanoin hieman väärin. Tarkoitin, että MINÄ olen kiinnostunut näkemään mitä teet. Ei ME. Harrastan itsekin varusteiden tekemistä ja siksi olin kiinnostunut. Tässä linkki minun blogiini: Wciaz w drodze. Onnea puolankielisen tekstin kanssa ;-) Hei muuten, olen tulossa Suomeen marraskuun puolivälissä. Osaisitko antaa vinkkiä hyvistä retkeilypaikoista Turun lähellä?

Tutkailin kaverin blogia (lue: katselin kuvia, kun en sanaakaan ymmärtänyt. Tunne oli varmasti molemminpuolinen) ja totesin, että meillä taitaa olla aika paljon yhteistä. Hänkin oli juuri tehnyt itselleen cubenfiberista tarpin yms ja jakanut projekteja sekä reissukuvauksia blogissaan. Vähän niin kuin Puolan minä.

Innostuin kovasti ja ajattelin, että tämä tyyppi täytyy tavata, kun siihen nyt tarjoutuu näin hyvä mahdollisuus. Siitä se sitten lähti ja muutaman kymmenen sähköpostiviestin jälkeen olimme tilanteessa, jossa onnistuin järjestämään itseni metsään hänen kaverikseen yhdeksi yöksi torstaista perjantaihin. Piti aluksi mennä pitemmäksikin ajaksi, mutta viikonlopulle osui muuta pakollista menoa.

Aamukahvit ja -teet Kurjenpesän tulipaikalla Puolan kaverin kanssa 13.11.2015.

Tänä vuonna päivitetty Kuhankuonon kartta.

Tuli torstai 12.11. Aamulla oli ollut pakkasta ja päätin vaihtaa talvirenkaat autooni ennen lähtöä. Mutta renkaidenvaihdosta ei tullutkaan mitään, kun keväällä ostettuun käytettyyn autoon oli myyjä antanut mukaan yhden väärän kokoisen renkaan ja enhän minä sitä älynnyt tarkistaa, kun myyjä hyvää hyvyyttään kantoi itse talvirenkaat takakonttiin. Kolme oli kokoa 185/60 ja yksi 195/65. Sappi meinasi kiehahtaa, kun soitin auton kaupanneelle yrittäjälle. Minulla oli kuulemma ollut puoli vuotta aikaa tarkistaa renkaiden oikea koko. Mitähän se sitten olisi vaikuttanut, jos olisin tarkistanut aiemmin, kun kauppakirja oli jo tehty? Olisin varmasti saanut saman vastauksen milloin hyvänsä. Sanoin vain, että senhän minähän käyn harva se viikko tarkistamassa, että säilytyksessäni on varmasti oikean kokoiset renkaat. Kunpa vain ei tarvitsisi olla missään tekemisissä yhdenkään auton tai varsinkaan autokauppiaan kanssa. Mutta ei siitä tässä sen enempää.

Pakkailin kamat reppuun. Repun painoksi tuli vaivaiset 4,7 kiloa, vaikka mukana olivat ylimääräisenä kaasupönttö (lentokoneen käsimatkatavaroissa ei saa sellaista kuljettaa) ja Kuhankuonon retkeilyalueen kartta, jotka lupasin kaverille toimittaa. Päivällä piti vielä kuitenkin koululla ja työpaikallakin käydä ja olin valmis lähtöön vasta illansuussa kuuden aikaan.

Ajokeli oli surkea. Sumuista ja pimeää. Ei oikein tiennyt käyttäisikö pitkiä valoja vai ei, kun tuntui, että pitkät vain valaisevat sumun pahentaen tilannetta. Matka kuitenkin joutui. Huittisista hain eväät reissuun ohimennen. Naureskelin itsekseni viimeistä metsätien pätkää Kurjenpesän parkkipaikalle ajellessa, että on tämä hieno aloitus puolalaisen reissulle tulla bussilla keskelle metsäaluetta ja käppäillä soratietä pitkin otsalampun valossa leiripaikalle.

Löysin otsalamppupäisen henkilön Kurjenpesän pihalta ja huutelin englanninkielisiä tervehdyksiä tullessani. Kohta valossa näkyi näkemieni kuvien perusteella tutun oloinen hahmo. Paiskasimme kättä tervehdykseksi ja naureskelimme, että täälläpä sitä nyt sitten ollaan. Oli kuulemma tietä pitkin kävellessä nostanut katseensa katsomaan kuinka korkeita puita siinä onkaan ja sattumalta nähnyt pöllön puun oksalla. Hauska aloitus retkelle.

Kaverilla oli mukana firmastaan prototyyppivaiheessa oleva kaverin itse suunnittelemansa riippumattosysteemi ja hän viritteli sen puiden väliin samalla, kun minä pystyttelin tarppini muutaman metrin päähän. Siitä siirryimme illanviettoon nuotion ääreen, jossa istuimmekin ainakin puolille öin. Juttua riitti. Aivan kuin olisin tuntenut kaverin jo vaikka kuinka pitkään.

Yöllä lämpötila käväisi hieman pakkasen puolella, mutta ei tullut uusia ennätyslukemia viltin alla. Kaverini luetteli muutamia kohtia prototyyppiriippumatostaan mitä täytyy kehittää, kun palaa sorvin ääreen kotimaahansa. Vilkuilin päivän valossa tarkemmin tuota viritystä ja annoin ideani tarpin kiristämiseen siten, että ei tarvitse tulla riippumatosta pois. Saapa nähdä näkyykö ideani joskus Cumuluksen lopputuotoksessa, kun se markkinoille tulee... Tarppi oli silnylonia ja sillä on taipumus venyä kastuessaan, kuten monilla muillakin kankailla. Tuota ongelmaa hän itsekin valitteli ja siitä keksin ehdottaa tuota sisäpuolista kiristysmahdollisuutta. Vaikka nyt ei satanut, niin koko yön puista ropisi noin sataprosenttisesta ilmankosteudesta tiivistyneitä vesitippoja tarppiemme katoille. Valitettavasti unohdin ottaa kuvan riippumatosta sen vielä ollessa kiinni puiden välissä.

Kolmisen tuntia ehdin aamulla olemaan uuden ystäväni kanssa ennen kuin minun piti lähteä ajelemaan kotiin päin. Joimme aamukahvit, jonka aikana tutkailimme karttaa ja annoin muutaman vinkin missä kannattaisi käydä. Pukkipalo olisi ainakin sellainen paikka, mutta eiköhän lopulta kuljettu reitti selviä hänen blogistaan... Kahvin jälkeen kävelimme pienen lenkin mäen alla katselemassa utuista Savojärveä. Matkalta noukin miekkoselle muutaman karpalon maistiaisiksi, kun hän ei ollut aiemmin sellaisia syönytkään. Kapusimme takaisin ylös, poikkesimme tuvassa ja sitten olikin jo aika hyvästellä. Todellakin, parempi oli nähdä nyt vähän kuin ei ollenkaan. Ei varmasti jäänyt viimeiseksi tapaamiseksemme.

Risukeitin palaa nyt paljon paremmin, kun virittelin siihen korotuspalat. (postaus: keittotaso risukeittimen päälle)

Tehokkaan oloinen kaasukeitin ;-)

Olipa kerran suomalainen ja puolalainen.

Kurjenpesän piha-aluetta.

Kaverin riippumattosetti oikealta vasemmalle: tarppi, peitto, alapeitto ja itse riippumatto.

Sumuinen Savojärvi.

Kanootinkäyttäjiä on tässä laiturissa ajateltu.

Tippoja.

Heijastuksien kuvaamista.

Noukin maasta muutaman karpalon maistiaisiksi. Ei ollut puolalainen kuulemma aiemmin niitä syönyt.

Vielä kerran linkki kaverin blogiin: Wciaz w drodze. Minulla ei ole aavistustakaan, mitä hänen bloginsa nimi tarkoittaa, mutta käykää tutustumassa. Hienoja reissukuvia ja projekteja löytyy hänen postauksia klikkailemalla, vaikka ei juuri teksteistä ymmärrä!

Liitän tähän vielä suoran linkin kaverin ensimmäisen Suomen reissun postaukseen, kunhan hän kotiutuu ja saa jutun valmiiksi.

Muokkaus: Linkki kaverin juttuun Kurjenrahkalta (englanniksi).