Kaulamoinen 2-3.5.2015

Leiripaikka Kaulamoisella.

Vaikka Teiskon syrjäseudut ovat Tampereelta vaikka paikallisliikenteen kyydissä kohtuullisen helposti saavutettavissa, ovat ne minulle vielä melko koluamatonta seutua. Eräs polkupyöräretki on suuntautunut Viitapohjan ja Oriveden kautta Eräpyhään, mutta Viitapohjan ja Kämmenniemen väliin jäävä metsäalue on jäänyt tarkemmin tutkimatta. Päätin korjata asian ja aloitin homman matkustamalla kolmevuotiaan lapseni kanssa yön yli -retkelle Kaulamoiselle. Alueen polkuja ei näy esimerkiksi Pirkanmaan ulkoilukartassa, mutta ristiin rastiin käveltäviä uria alueella kuitenkin menee. Ensin tutkailin mahdollisia teeren soidinpaikkoja kartalta, mutta sääennuste lupaili sateista aamua ja seudun suot ovat pääosin jo aikapäiviä sitten ojitetut, joten päädyimmekin patikoimaan järvenrantamaisemiin. Leiripaikka oli tässä.

Kävelimme illansuussa vajaan parin kilometrin matkan metsäautotieltä leiriin. Ensin ajattelimme mennä toiseen paikkaan, mutta se olikin jo varattu pressulla, nuotioringilla ja ympäristö muistutti kaatopaikkaa, joten siirryimme vielä muutama sata metriä sivummalle. Sieltä löytyikin hienompi leiri pieneltä kallionyppylältä.  Matkalla näimme kuralammikossa sammakon kutua ja muutama korvasieni oli jo putkahtanut polkureitin varrelle. Vesilintujakin oli lammella, ainakin heinäsorsa ja telkkäpari nähtiin uimassa. Oli mukavaa, kun kesävarustuksella rinkkakin täyttyi kahden henkilön varusteista vain kohtuullisesti eikä ollut sen myötä logistisia ongelmia, verrattuna esimerkiksi hyytävään yöhön Ammejärvellä. Kaikki varusteet mahtuivat nyt sisälle rosnaan.

Metsäautotietä alkumatka.

Sammakon kutua.

Korvasieni ja käpy.

Tyypillistä metsämaastoa Teiskosta.

Varattu niemennokka ja roskat levällään. On varmaan tosi hienoa mennä tuohon oluttölkkien kaatopaikalle yöksi retkelle. Käyttäjien älyn vähyydestä kertoi osaltaan myös elävistä koivuista revityt tuohet.

Kaulamoinen.

Laineita.

Cubenista itse tehty Paulitarppi.

Leiriydyttyämme laittelin alustat ja makuupussit valmiiksi ja aloitimme iltapalan. Kärvensin Seitsemisestä yli jääneet makkarat kaasulla ja lisäksi oli sämpylää. Helpot eväät. Iltapalan jälkeen otimme pari Uunomatsia ja hävisin molemmat. Lapsi on oppinut säännöt ärsyttävän hyvin ja laittaa aina "sellaisen kortin ettei isillä käy" ja mainitsee sen vielä ääneenkin. Sen jälkeen pitkä ja puuhakas päivä olikin jo pulkassa ja pistin parhaan retkikaverini lämpimiin vaatteisiin puettuna makuupussiin nukahtamaan. 

Itse pysyin vielä hereillä jonkun aikaa. Oli melko valoisaakin. Lehtokurppa aloitti soidinkierroksensa siinä yhdeksän jälkeen auringon laskiessa ja kaulushaikaran hento pulloonpuhallus humisi järven toiselta puolelta. Pikkulintujakin oli jokunen vielä äänessä ja heinäsorsa räpätti lyhyellä iltalennollaan. Ajoittain kiihtyvä ja hiljenevä sade ropisi tarpin katolle. Olin pitänyt jo pitkään silmiä kiinni, kun käänsin kylkeä ja avasin silmät hetkeksi. Tarpin kankaan läpi näkyi ihmeellinen oranssi valoilmiö. Nousin katsomaan tarpin oviaukolta ja täysikuuhan se siellä oli noussut metsän takaa esille. Kuu loi upean valon mäntyvaltaiseen metsikköön.

Ylijäämä-bratwurstit Seitsemisen retkeltä.

Otettiin pari Uunoturnausta. Hävisin molemmat.

Leppäkerttu oli utelias ja matkusti morjestamaan meitä makuualustalle asti.

Tyyni Kaulamoinen illalla 2.5.2015

Kaveri nukkuu jo vieressä.

Hämmennyin mikä valo näkyy tarpin läpi ja kuuhan se siellä oli vain kiertoradallaan.

Cuben-majoitteen alla on yhtä valoisaa kuin ulkopuolellakin.

Aamulla havahduin neljältä. Aivan kuin olisin kuullut teeren suhauksen! Kyllä, teeret aloittivat pulinansa tänään jo hyvissä ajoin, eikä pilvipeitteestä ollut enää tietoakaan. Harmittelin, ettemme olleet menneet mahdolliseen teeren soidinpaikkaan. Pulina kuului melko etäältä, mutta silti selkeästi tyynenä aamuna. Nukahdin vielä kolmeksi tunniksi ennen varsinaista herätystä.

Seitsemän maissa söin itse aamupalan, jonka jälkeen herätin lapsen kymmenentenä metsäaamunaan ja annoin hänellekin aamupalaa. Aloitin pakkaamisen, koska meidän oli vielä ehdittävä koiria katsomaan Tampereen messukeskukseen mieluiten kymmenen aikaan. Kahdeksan maissa lähdimme kävelemään takaisin autolle. Poikkesimme vielä tutkailemassa korvasieniä ohimennen ja sen jälkeen ajoimme kotiin. Mahtava pikainen pyrähdys Teiskon perämetsissä ja hienoa, kun on jo lämpimät yöt! Tuonne nurkille täytyy tehdä kesän aikana muitakin reissuja...

Tarppeihin liittyvä mielenkiintoinen havainto oli se, että viime viikonloppuna aarniometsässä ja teerisuolla laavukankaiseen Paulitarppiin imeytyi sateesta melkein 500 grammaa vettä ja nyt cubenisen paino nousi sateen jäljiltä vain 150 grammaa.

Kuu aamulla 3.5.2015

Avaruuslakanalle oli ilmaantunut muutama etana kaveriksi nukkumaan.

Etana kenttäpullon kyljessä.

Yöllä satoi vettä ja tipat jäivät helmiksi kankaan päälle.

Pojat paluumarssilla.