Huppulaavun geometriaa

Sadeviitan tekeminen on ollut ajatuksissa nyt jonkun aikaa, kuten nyt esimerkiksi hirvimetsältä vesisateessa kävellessä. Tuolloin käytin kertakäyttöistä muoviviittaa pitämään sadeveden loitolla, mutta eihän sitä oikein kehumaan pysty tai sanomaan, että siitä olisi pitkäaikaisemmaksi ratkaisuksi. Sai siitä joka tapauksessa ideoita mitä voi kehittää.

Katselin päivänä muutamana Gatewood Cape - tarpin ja sadeviitan yhdistelmää. Hauska idea, mutta jotenkin sen mitat tuntui siltä, että aloin epäilemään kuinka loiva katto siihen muodostuu tarppikäytössä ja aloin pohdiskelemaan kuinka jyrkästi nousevan katon saisi tehtyä mahdollisimman vähillä ompeluilla ja pääosin suorasta kangaspalasta. 

Otin sakset ja paperia ja aloin leikkaamaan. Siirryin taas kolmioiden ihmeelliseen maailmaan.

Jospa kulmasta ottaisi kolmion muotoisen palan pois, reunasta tulisi jyrkempi... Jyrkkää pitäisi olla vähintään sen verran, että varpaat ei osu katteeseen. Tein pienoismallia mittakaavassa 15*30 sentin paperista ja poistin neljä senttiä korkeana kolmion, joka vastasi siis 40 senttiä todellisuudessa. Kulma oli nurkasta vastakkaisen pitkän sivun puoliväliin piirrettyyn viivaan nähden 30 astetta, molempiin suuntiin.

Muodosta tuli heti aika hyvä ja tämän muotoinen laavukangas olisi mahdollista tehdä suorasta kankaasta siten, että kaavana onkin vain pienet kolmiot, jotka leikataan kankaasta pois. Ei niin päin kuin yleensä, että kaavana on sen muotoinen osa jota on tarkoitus alkaa ommella. Nopea leikattava. 

1,5*3 metrin tarpista minulla on koon puolesta sen verran huono kokemus ja traumat märältä Pukalan reissulta, että sellaisen varaan en enää reissuani laske. Vaikka se onkin hyvä koko ahkion suojana ja siitä taukojen tuulisuojaksi asetettuna. Tein siis vielä pienoismallin eteen loivasti alas suuntautuvan lipan, joka avautuisi keskeltä vetoketjulla.

Kuten Gatewood Capessa, sadeviitan asiaa tämä ajaisi, kun huippu olisi huppu. Helppo toteuttaa ja muoto olisi tällaisena myös majoitekäyttöön parempi. Sivureunaan täytyy lisäksi tehdä aukot mistä kädet saa ulkopuolelle. 

Vielä sisensin huippua 20 senttiä kohti takaosaa keskeltä ja olin tyytyväinen. Tällaisen ajattelin tässä syksyn ratoksi ommella itselleni.

Saa näitä muutkin, jos tästä tulee hyvä. Eri pituisille henkilöille voi tietysti optimoida koon.

Materiaaliksi tulee todennäköisesti oranssi silnylon, kun nyt Saksasta lähtee iso tilaus muitakin matskuja. Käy sitten hirvijahdissakin sadesuojana värinsä puolesta.

Ahkionsuojakangas on jotakuinkin tämän kokoinen, joten sen vielä muokkailin nuppineuloilla haluamaani muotoon ja pystytin olohuoneeseen, jotta näin tämän luonnollisessa koossa, ilman lippaa tosin. Pikkuisen tuota tarvitsee leventää, että pituus minulle riittää makailla alla.

Jos tämä olisi sieni, nimi olisi varmaan laavuhupukas... Mutta nimettäköön tämä viritys nyt huppulaavuksi, kun ei parempaakaan suomenkielistä vastinetta tullut mieleen. Ei noita ponchotarppeja jaksa.

Alla kuvat, tehkää hyvin.

Tämän muotoinen kangaspala.