Tästä linkistä kertomuksen ensimmäiseen osaan.
|
Aamuinen näkymä joelle vaaran laelta. |
Herätyskello
soi 4.45, reipas tunti ennen auringonnousua. Taivas näytti
puolipilviseltä ja tuuli puhalsi suoraan kulkusuuntaamme vasten.
Saisimme edetä optimaalisesti vastatuuleen ainakin iltapäivään asti.
Kovin kylmä ei ollut, ehkä lähes kymmenen astetta heti aamuvarhain.
Nousin ylös ja sulloin makuualustan ja viltin reppuun. Nappasin vielä
jonkun myslipatukan taskuun, jonka voisin mennessäni popsia. Kauan ei
aamutoimiin kulunut, kun ei ollut edes majoitteita purettavaksi ja
aamupalan ajattelin syödä vasta myöhemmin jossain sopivassa
kyttäyspaikassa. Enhän kotonakaan syö aamupalaa ennen töihin lähtöä, kun
ei aamulla ole oikein nälkä.
- Lipas!
- Lepo!
- Lipas! Lipas kolmella patruunalla.. Lipasta!
Tungin
T3:n lippaan täyteen patruunoita. Patruunapesään asti me emme niitä
laita kulkiessamme, vaan lataaminen on sallittua vasta, kun on havaittu
kaadettavaksi sallittua riistaa. Näin vältytään liian myöhään tehdyistä
havainnoista johtuvista oho-tilanteista.
|
Lipastus. |
Edellisenä
vuonna hiivin rinteen päällä, mutta tällä kertaa lähdin joen varteen
muiden mennessä ylempänä. Joen eteläpuolen jätimme kokonaan
miehittämättä, kun kiikarointi ei ollut tehokkaasti mahdollista lehden
ollessa vielä puussa. Parhaimmillaan joen eri puolilla kulkiessa ja
samaan aikaan puolin ja toisin kiikaroidessa on päästy todella hyviin
lopputuloksiin, mutta se ei ollut nyt oikeastaan mahdollista. Esimerkiksi yhtenä vuonna veli ohjeisti minua viereisen tunturin rinteeltä hiipimään
makuulla olevien hirvien luokse, mutta epäonnistuneen lähestymisen
jälkeen veli sai siitä vielä karkonneen hirven nurin. Hyvää
yhteispeliä, joissa radiopuhelimen välityksellä käytävä keskustelu on avainasemassa. Ruska ei nyt niin hehkuva ollut kuin pari vuotta aiemmin,
mutta komeaa toki oli jokivartta seurailla. Metsästyksen kannalta
ajateltuna lehti haittasi näkyvyyttä merkittävästi.
Alla on muutama kuva jokiuoman varrelta.
Lintuhavaintoja
olivat runsaat urpiaisparvet, pari mennessään klonkutellutta korppia
ylilennolla, lapintiainen ja pari kuukkelia. Jossain kohdassa joen varrella tuli erittäin voimakas hirven haju ja ajattelin jo, että jossain lähellä elukan täytyy olla. Odottelusta, tähystelystä ja kutsumisesta huolimatta näköhavaintoa ei tullut. Pientä jännitystä sai siitä kuitenkin.
|
Pieni kiimakuoppa. |
|
Joen uomaa ja ruskaiset rinteet. Kelpaa. |
|
akpoika hirvestysvarustuksessa. |
|
Kuukkeli tuli morjestamaan. |
|
Soinen jokilaakso. |
Eipä
niin vauhdikkaasti alkanut havaintojen osalta kuin edellinen
kausi. Ensimmäisiä hirvihavaintoja varten sain kuljeskella nelisen
tuntia. Pahaksi onneksi olimme juuri sopineet kahvitauosta serkun kanssa
ja en ollut ehkä ihan niin skarppina ja äänetön tallaaja kuin
normaalisti, kun radioaaltojen välityksellä sopimamme selkeän maamerkin
kohdalta valitsemamme kohtaus- ja tulipaikka, jokien risteys, oli jo
lähellä.
Kävelin
jokitörmältä alas ylittämään virtapaikkaa, kun sivusilmällä huomasin
kaksi hirveä joella. Matkaa oli vain 20 metriä! Olin onnistunut
pääsemään todella lähelle, mutta havaitseminen oli jäänyt auttamatta
liian myöhäiseksi. Hirvet olivat varmasti minua tuijotelleet jo hyvän
aikaa. En saanut edes asetta vielä selästä, kun aikuiset hirvet lähtivät
molemmat eri suuntiin juoksemaan pois päin niin, että jokivesi loiskui.
Tilanne oli ohi havaitsemisen jälkeen parissa sekunnissa.
Pikaisesti
mainitsin serkulle radiopuhelimen välityksellä, että kaksi hirveä lähti
edestä ja tulee varmaan läheltä. Myöhäinen oli sekin ilmoitus...
Naarashirvi oli jo kohdalla ja juoksi noin kymmenen metrin päästä
serkusta ohitse. Toisesta hirvestä ei saatu varmaa havaintoa, että oliko
se sarvipää vai ei. Vasa ei ainakaan, kun oli isompi ja lähti aivan eri
suuntaan kuin naaraaksi todettu kaveri. Vasa olisi todennäköisesti seurannut kiltisti
samaan suuntaan.
Pyrin
siihen, että varon askeleeni niin tarkkaan, että en karkottaisi eläimiä
ja liikun niin hitaasti, että se olisin metsästyksen osapuolista minä,
joka huomaa kohteen ensin. Tilanteita tai edes havaintoja hirvistä tulee
keskimäärin useamman kilometrin kävelyn välein ja niitä ei haluaisi
menettää tällä tavalla. Keskimäärin kävelen kahden hirvihavainnon välillä metsästäen 7 kilometriä.
Tästä klikkaamalla löydät lisää taulukkotietoa jahdista. Taulukossa ei ole vielä huomioitu tämän vuoden vaikutusta, mutta keskiarvot tuskin paljon siitä muuttuvat mihinkään suuntaan. Harmittamaan jäi tämä tilanne. Tuuli oli minulle
suotuisa ja saumat oli yllättää tuo hirvipari.
Hirvi
kaikkoaa varmuudella, kun on saanut kahden aistin varmistuksen
lähestyvästä vaarasta. Tällä kertaa pakoreaktion laukaisi näkö- ja
kuulohavainto. Hajua se ei voinut saada ja kumpi tahansa tai molemmat
noista olisi ollut mahdollista poistaa liikkumalla vielä varovaisemmin.
Mutta ei se vaan onnistu joka kerta. Ote herpaantui väärällä hetkellä.
Ei ole edes ensimmäinen kerta, kun on tauosta sovittu tai ollaan tauolla
ja tulee havaintoja hirvistä. Sitä tapahtuu jopa melko paljon. Jopa
vielä tälläkin reissulla, mutta tullaan niihin tilanteisiin myöhemmin.
Aamukahvi
maistui. Tervasta ei ollut, joten oli tyytyminen koivun polttamiseen,
mutta hyvin nuo pystyyn kuivaneet koivutkin palavat ja tuohta saa niistä
loputtomasti. Melkein jokaisessa tunturikoivupensaassa on joku pystyyn
kuivahtanut yksilö ja joukkoon laitetaan sopivassa suhteessa tuoretta
puuta. Hyvin palaa. Ja savuttaakin sopivasti. Reissun alkuun on heti
hyvä savustaa itsensä, jotta peittyisi ihmisen ja vaatteiden hajut.
|
Ensimmäinen nuotio ja kenttäpakki tulilla. Tuolta alhaalta kuvan keskikohdasta lähti hirvet hetkeä aiemmin. |
Tauon
jälkeen kuulin pian radiopuhelimessa, että veli oli löytänyt tuoreen
oloisen karhunpesän. Pesän sijainti oli vain jokunen sata metriä minusta
itään. Kenties ensi talveksi kaivettu onkalo, vaikka ihan tuoreita
jälkiä ei ollutkaan ympärillä. Lapsi kuulemma käväisi pesän sisälläkin ja
arviolta neljälle pesässä käyneen kokoiselle ihmiselle siellä olisi tilaa. Melkeinpä
jokavuotisia ovat nämä karhunpesälöydöt, mutta kukaan ei ole aiemmin
tainnut niitä niin tarkkaan tutkia kuin tällä kerralla. Paikka oli myös
lähellä minun viime vuoden jälkimmäistä kaatoa. En mennyt pesälle, vaan
käännyin etelään jo aikaisemmin. Kahlasin joen yli, jota olin koko aamun
seuraillut.
Toiseen
osastoon saimme radiopuhelinyhteyden ennen puolta päivää. Ensimmäinen
kaadettu hirvi oli jo lähtenyt kohti kylää mönkijän kyydissä. Muut
kanssani lähteneistä meni suoraan leiripaikalle, mutta minä kiertelin
parit vaarat pohjoispuolelta ja ajattelin, että antaa koko omaisuuden
olla selässä ja illalla vasta menisin leiriin. Aika kevyt tuo reppu nyt
oli. Tuntui jo melkein, että jotain puuttuu, vaikka ei sitten
puuttunutkaan. Pari aiemmin metsään lähtenyttä metsämiestä bongasin
kierroksellani ja taas tuli kahvit keiteltyä, vaihteeksi tervaisilla
tulilla. Hauska nähdä tuttuja 15 kilometriä lähimmältä tieltä.
|
Värikäs vaivaiskoivu. |
|
Harvinaisen harvaa tunturikoivikkoa. Tässä näkee mukavasti, vaikka lehti onkin puussa. |
Aurinko
paistoi lämpimästi etelärinteelle, jonka syrjään päätin jäädä passiin
katselemaan isoja jänkiä jokilaakson suuntaan. En edes yrittänyt pistää
hanttiin, mutta vajosin siinä iltapäivällä tähystellessä uneen
määrittämättömän pitkäksi ajaksi. Varmaan hirvet kävelivät siinä välissä
ohi, tai ainakaan en yhtään saanut mistään edes kiikaroitua, vaikka
näkyväisyyttä oli parhaimmillaan puolitoista kilometriä jänkien ylitse.
|
Passipaikan näkymät. |
|
Radiopuhelinpidike. |
Serkulla
kävi metsästysmielessä parempi tuuri evästaukonsa pitämisessä vain noin
puolen tunnin pikamarssin päässä minusta. Radiopuhelimesta alkoi kuului
kuiskauksia, että hirvi lähestyy jokivartta pitkin hänen
olinpaikkaansa, jossa oli kai leipää mutustamassa. Tauko piti keskeyttää
ja alkaa töihin. Laukausääni hävisi täysin tuuleen eikä minulle asti
kantautunut, mutta radiosta kuului, että "se oli sitten siinä". .338
AccuBond lävisti hirven lavan ja eläin ei ottanut askeltakaan
liipaisimen puristamisen jälkeen.
Olin
ensimmäinen apumies kaadolla ja veli tuli sen jälkeen. Ampumamatkaa
arvuuttelimme ja veli heitti, että "olisikohan tuo ollut jotain 123... Ja puoli
metriä". Olihan se, kun laserilla tarkistimme. Meni sitten puolen
metrin tarkkuudella äijän arvaus oikein! Ihmettelin vain, että miksi on
etäisyysmittari mukana, jos noin hyvin arvioi ilmankin.
Hirvi
oli sellainen kolmepiikkinen tappisonni. Ylivuotinen kai. Kaatopaikka
oli hankala; upottavalla suolla aivan joen rannassa. Joki oli tuossa
soisessa kohdassa metrejä syvä. Yritimme kolmeen pekkaan hirvasta kiskoa
kuiville, mutta äkkiä sai todeta, että se ei onnistu näillä voimilla,
vaikka virittelimmekin jalkoihin koivupuun, että olisi helpompi vetää
tai työntää. Olisi tarvinnut kiskoa voimalla seitsemän miehen.
40 metriä oli lyhimmillään matkaa kuivalle maalle. Onneksi
lähempänä oli pieni töyräs, jonka päällä saimme hirven nyljettyä ja
paloiteltua likaamatta lihoja mutaisessa vedessä. Painavimpien osien
kantaminen puuhun roikkumaan oli sekin voimia kysyvä tehtävä. Onneksi
hirvi ei ollut sen isompi. Loppuilta meni melkein hämärään asti kaadolla
ja enää ei tuona päivänä metsästetty, kun vain yksi lupa oli
käyttämättä ja yksi jahtimies oli vasta matkalla pohjoiseen ja tulossa
seuraavana päivänä paikalle.
|
Oranssi merkki kaatopaikalla näkyy kauas. |
|
Hirvi nurin märällä suolla. |
|
Siirrettiin hirvi tällaisen puun avulla. |
|
Body bagit puusta roikkumassa ja lihat jäähtymässä. |
Leirissä
odotti aiemmin päivällä kaverilta kadonnut uupunut koira ja yksi
kaveri, joka oli patikoinut tieltä leiripaikalle ilman asetta katsomaan
minkälaista meidän jahti on. Illalla tein tukevan annoksen
kuivamuonasta. Sekoitin itse kuivatut perunasipulit, kuivat hirven
jauheet ja koskenlaskijajuustoa. Tuli kyllä hyvää ja ennallistui
nopeasti keitellessä.
Tapahtui
vielä mielenkiintoinen tapaus sen jälkeen, kun olin jo kerran mennyt
nukkumaan. Aloin kuulostella, että ihan kuin naarashirvi ääntelisi
jossain lähettyvillä. Ääni oli korkeahko ja tiheä "yy, yy, yy, yyy"
toistuen muutaman sekunnin päästä uudelleen. Nousin tarpista ja lähdin
lähemmäs kuulostelemaan.
Muutama muukin jahtikaveri oli siellä metsässä
myös ja kokeili vastata hirven äänillä. Pimeää oli, mutta melkoisen
lähellä tuo hirvi kävi äänistä päätellen, vaikka nuotiommekin vielä
loimusi muutaman kymmenen metrin päässä! Hauska oli kuulla sen verran
oikeita hirven ääniä, vaikka kutsuminen ja houkuttelu näillä nykyisillä kiima-ajan
rauhoitusajoilla ei oikein jahtiaikana ota onnistuakseen niin
tehokkaasti kuin se kiima-aikana parhaimmillaan toimisikin.
|
Perunasipulijauhelihakoskenlaskijasoppaa. |
|
Cuben tarppi pystyssä. |
|
Leiripaikka. Yksi Penalaavu, Haltin wing, Haltin laavu, Hellsportin tunneliteltan ulkokuori ja cubenista teippaamani tarppi. Lisäksi oli vielä yksi tunneliteltta lisää, joka jäi kuvan ulkopuolelle. |
Nämä jahtikertomukset ovat kyllä jännää seurattavaa! (Tulee itse asiassa mieleen lapsuuteni Tarzan-kirjojen lukumaratonilta ne vaiheet joissa Tarzan ajoi jotain takaa viidakossa, ja sitähän niissä kirjoissa riitti.) Hauskasti erilaiset majoitteet edustettuna leirissänne. Liekö teillä kovaa kisailua ja väittelyä siitä, mikä on paras majoite? :D
VastaaPoistaKiitos! Vaikka kirjoitankin paljon ja pidän siitä, en silti lue käytännössä oikeastaan mitään. Muistan kuitenkin lapsena lukeneeni jonkun Tarzan -kirjan ja ehkä siitä jäi joku piiloviesti takaraivoon vaikuttamaan :-D
PoistaMajoitteita kyllä silmäillään ja ihmetellään, mutta ei niistä vänkäystä saa aikaiseksi, kun tietäähän sen kenellä on paras ;-)
Kyllä tuo 300gr Nosler AccuBond on aika varma valinta 338LM:lle. Syöttyy hyvin lippaasta, on tarkka kuin Scenar ja koukusta vetämisen jäljeen hirvien elinaikaennuste on ollut mitättömän lyhyt.
VastaaPoistaLuulisi NAB .308 väljyyksisenä LR versionakin pelittävän hirveen. Toistaiseksi kokemuksia vain pahvin puhkonnasta 30-06:lla ko. luodilla. Ehkä ensi vuonna sekin pääsee testiin..
Jep, hyvältä kuulalta vaikuttaa! Sujahtelee vain molemmista kyljistä läpi ainakin noilla .338:lla, joten avautumista ei oikein pääse arvioimaan :-) lopputulos on ollut kuitenkin halutun kaltainen.
PoistaLuettu! Hyvää settiä.
VastaaPoistaSitä on lisää.
Poista