Huomaa, että alkaa taas tulla kuntoon, kun alkaa tapahtua pään kuoren sisälläkin jotain liikehdintää. Vietin tämän päivän lasten kanssa kotosalla ja iltapäivällä ohimennen viikonloppua varten pakkaillessani sattui käsiini reilun metrin pätkä kuminyöriä. Oikeasti se oli siihen pöydän reunalle jäänyt toisesta projektista, jota ompelin hetken aiemmin ja kerron siitä joskus myöhemmin, mutta siitä tuli taas vanha jonain metsäyönä mielessä käynyt idea uudelleen mieleen.
Kaivoin repusta viltin ja puhkuin ja puhisin ilmapatjan täyteen.
Viltin reunaan olin jo heti alkuun (reilut 1,5 vuotta sitten) ommellut lenkkejä mahdollisia kiinnityksiä ajatellen, mutta en ollut käyttänyt niitä kuin solminut ne joskus toisiinsa kiinni.
Nyt laitoin nyörin kahteen yhtä pitkään osaan ja solmin sen ensimmäisen pään lenkkiin ja kiersin toisen makuualustan ali ja laitoin toiselta puolelta kiinni. Kahdesta kohdasta samalla tavalla, alla olevien kuvien mukaisesti. Tuonne sitten vaan pujahdetaan sisään ja se käy helposti, kun kumi antaa periksi tarpeen mukaan.
 |
| Kuminyöri kierretty patjan ali. |
Tämä ajaa siihen, että viltin alla voi pyöriskellä niin paljon kuin huvittaa ja viltin reuna ei karkaa kyljen alta!
Vilttinihän on mitoitettu siten, että peiton reunimmaisissa soluissa on suhteessa vähemmän untuvia kuin viltin päällä. Reunimmaisessa on 50% ja keskimmäisessä reilut 100% mitoitustilanteesta. Se viltin etu, että siinä ei ole turhaa selän alle lyttyyn jäävää eristettä kuten makuupussissa, ei siis tällä kiinnityksellä katoa.
Tuota kiinnitystä ja sen mahdollista säätöä voi tässä vielä kypsytellä, mutta näillä mennään kohti viikonlopun saaristoreissua. Siellä saattaa käytännössä joku ajatus herätä, mutta kyllä tällä simppelillä ratkaisulla nyt taas pikkuisen paremmin toimiva viltti saatiin.
 |
| Lapsi koeajamassa viltin kiinnikkeitä. Ajattelin tässä pikkuhiljaa laskeskella materiaalit ja tilailla lasten viltteihinkin tarpeet ja tehdä heille omansa. On nää aika hyviä! |
