Helvetinjärven tuntemattomampia kolkkia 18-20.8.2017, 3. osa

Tästä linkistä retkikertomuksen alkuun.


Varmaan lähemmäs parin tunnin evästely- ja kahvittelutauon jälkeen jalkapatikka jatkui muutama sata metriä samoja jälkiä takaisin päin, kunnes poistuimme polulta. Suunta oli jälleen Helvetinjärven syrjäseuduille, jossa saisimme selvitä omillamme. Yksi valitti jo raskaan viikonloppuretken runtelemana muun muassa hypotermiaa, mutta kyllä hänet saatiin kylmän rauhalliseksi vakuuttelemalla, että nyt on pakko vaan totutella elämään sen hypotermian kanssa ja lopussa kyllä tulee hyvänolontunne. 

Käyn ahon laitaa.

Helvetinjärven tuntemattomampia kolkkia 18-20.8.2017, Osa 2

Tästä linkistä ekaan osaan. Otan osaa.

Helvetinjärven tuntemattomampia kolkkia 18-20.8.2017, 1. osa

Palanutta Helvetinjärven metsää.

Moni lukija on varmaan ääneen äimistellyt näyttöpäätteidensä edustalla, että eikö se akpoika saa enää ollenkaan juttuja aikaiseksi, kun postaustaajuus on harventunut totutusta lähes olemattomiin. Hyvä, jos kerran viikossa on joku jutunpätkä ilmestynyt lukijoiden verkkokalvoille. Ei tässä kummemmin jaksa selitellä, mutta onhan tässä ollut asuntoasiaa, yli 50 tuntista työviikkoa, yms, jolloin retkeilyyn liittyvät toimet ovat jääneet vähemmälle ja/tai en ole jaksanut vääntää tikusta asiaa esimerkiksi sieni- ja/tai marjareissuilta. 

Nyt tätä postauksien puutosta korjaan ehkä kahden tai kolmen osan mittaisella jorinalla, jonka tapahtumat sijoittuvat elokuiseen viikonloppuun Helvetinjärven kansallispuistossa tamperelaiskaverien kanssa.

Perunasipulisekoitusta kuivattuna

Kokeilin kuivata perunasipulisekoitusta. Esikypsensin 500 gramman pakastepussillisen parikymmentä minuuttia kuumassa uunissa ja sen jälkeen jatkoin normi kuivauksena 50 asteessa kiertoilmalla kolmisen tuntia. 

Lopputuloksena oli 100 gramman satsi, jonka pussitin kahteen osaan. Reilun viikon päästä varmaan kokeilen laitella näistä jotain retkievästä. Hyvin tuntui onnistuvan tähän asti... 

Ylä-Lapin hirvijahti taulukoituna

Välillä on kiva tehdä exceleitä.

Lueskelin Ylä-Lapin hirvijahdin vanhat tarinani ja laittelin samalla hieman lukuja ylös kootakseni tilastoja nähtäville, josta voi päätellä kuinka suuren tai pienen työn takana hirven näkeminen saati kaataminen onkaan tunturissa. Tarkat päiväkohtaiset reitti- ja tapahtumakuvaukset löytyvät itseltä jokaiselta seitsemältä syksyltä, mutta blogia olen pitänyt vain sen aikaa, että täältä löytyy julkaistuna vain vuosien 2015 ja 2016 jutut. 

Taulua puhkomassa 30.7.2017

Metsästyskausi on taas jo yllättävän lähellä. Viiden viikon päästä on lähtö Muotkan hirvijahtiinkin. Muutama pala on vielä lihaa pakkasessa viime vuoden huippusaaliista, mutta eiköhän ne köntit sieltä häviä parempiin suihin vielä ennen uutta kautta.

Kävin sunnuntaina valmistautumassa kauteen ja ammuin hirvikiväärillä Nuoramoisten ampumaradalla 50 laakia. Melko nopeaan tahtiin tuli ammuttua. Ammuin pääosin ratapanoksilla, mutta varmistin myös metsäpanoksina käyttämieni Sakon Super Hammerheadien kohdistuksen. 75 metristä täräytin kolme kertaa minuutin sarjat. Noin kahdeksan laukausta taisin keskimäärin siinä ajassa saada laukaistua, kun en pitempään jäänyt tähtäilemään. Lisäksi ammuin 50 metristä pari kymmentä kertaa polvelta.

Jokainen laaki onnistui siinä määrin, että saatoin todeta hirvellä olevan tänäkin vuonna ongelman, jos sattuu näytille...

Osumat post-it -lapulla. Minuutin sarja 75 metristä.