Sivut

sunnuntai 3. tammikuuta 2016

Hossa 27-31.12.2015, Laukkujärvi ja Lihapyörre

Reissukertomuksen ensimmäiseen osaan pääset tästä linkistä.


Sula kapeikko ja auringonvalo puiden latvoissa.




Kuljimme rannan tuntumassa Laukkujärven suuntaan enkä laittanut lumikenkiä jalkaan, koska jäällä oli sopivasti lunta saapastella. Ei liukasta, eikä liikaa haittaamassa kävelyä. Naskalit meillä oli kaikilla tietenkin kaulalla valmiina roikkumassa, vaikka toki jään paksuutta tarkistimme taajaan. Puut paukahtelivat pakkasen edelleen kiristyessä ja aurinko yritti samaan aikaan kohota puiden yläpuolelle siinä onnistumatta. Ulkomaalaisvahvistus ei sitä puiden paukahtamisääntä ollut aiemmin kuullutkaan ja ensimmäisiä niistä säpsähti kuin kiväärin laukauksina. Se ja tietenkin myös Venäjän rajan läheisyys saivat meidät pohtimaan, kuinka kylmäksi kuvailtuna talvisotatalvena vartiomies osasi erottaa metsän äänet tappavista. Toki toisenlaista ja varmasti tuolloin jopa lähelle yhtä uhkaavaa tappavuutta nuo puun pintakerroksen sisäosia suuremmasta kutistumisesta ja halkeilusta johtuvat poksahduksetkin kielivät. On se ollut karmaisevan kylmää viettää koko talvi ulkona ja metsästää ihmisiä, jotka voisivat toisessa tilanteessa olla kavereita. Kunpa ei koskaan tarvitsisi.

Hossan järvet ovat kapeita ja niissä on kovia virtauksia. Sen saimme huomata heti ensimmäisessä kapeammassa kohdassa, joka oli kireästä pakkasesta huolimatta sula. Myös rantojen läheltä löytyi matkan edetessä sulia kohtia, jotka ilmeisesti johtuivat lähteistä. Hyvissä ajoin kurvasimme mantereen kautta kapeikon ohi seuraavalle järvelle, Talasjärvelle, jota pitkin hiippailimme edelleen länttä kohti. Talasjärven jälkeen on Laukkujärvelle pitempi kapeikko ja päätimme mennä pitemmän matkan metsän läpi. Kuljimme muutaman sata metriä mahtavaa lumista metsää, mutta äkkiä tuo erämainen tuntu hieman kaikkosi, kun tulimme moottorikelkan uralle, joka oli ajettu pohjaksi hiihtoreitille. Liikkuminen sitä pitkin oli kuitenkin niin paljon helpompaa ja suunta oikea, että jatkoimme sitä pitkin tuvalle asti.


Kirvesmies Talassalmen jäällä.

Rakennus Talasjärven rannalla. (karttalinkki)

Huurretta.

Lähde rannan tuntumassa pitää paikan sulana.

Poro hiippaillut jään yli.


Talasjärvellä aurinko korkeimmillaan.

Hiihtoura. (karttalinkki)

Ulkomaalaisvahvistuksen kanssa Laukkujärven autiotuvalla. (karttalinkki)


Laukkujärven tupa sijaitsee upealla paikalla pienessä niemessä ja kämppä on aavistuksen isompi kuin puukkojärveläinen. Pöytää niissä ei kummassakaan ole. Ennusteiden mukaista lauhtumista ei maanantaina tapahtunut. Päinvastoin. Lukema lämpömittarissani tuvalle saapuessa oli -21 astetta ja pikkuhiljaa desimaali kerrallaan ilma jatkoi viilenemistään kirkkaan taivaan alla. Kävelemiseen Puukkojärveltä Laukkujärvelle meni vajaat pari tuntia ja hämärä laskeutui jo kolmen aikaan. Keittelin tuvan edustalla nuotiolla nakkipadat lounaaksi ja kahvit hörppäsimme päälle.


Hollantilainen Laukkujärvellä pilkillä lounaan valmistumista odotellessa.

Kahvinkeittoa trangialla.

Nakkipadat pakissa avotulella.

Puu.

Sattui äärimmäisen hupaisa tapaus ennen illan lopullista pimenemistä. Tuvan lähellä pienen lahdekkeen toisella puolella näkyi pari kymmentä metriä veden pinnasta kohoava mäennyppylä (karttalinkki). Kiipesin sinne puolijuoksua lämpimikseni ja menin samalla kuvaamaan järveä yläviistosta kuvakulmasta. Kun pääsin ylös, lähti hollantilainen samaa reittiä juosten perään. Tullessaan lahdekkeen yli hän kompastui rannassa juoksuvauhdista liki metriseen kinokseen ja sukelsi hankeen nenä edellä. Näin koko tapauksen tavallaan yläpuolelta ja kaikkineen se lähempi tutustuminen suomalaiseen talveen lumen pöllähdyksineen näytti niin hauskalta, että purskahtelin nauramaan vielä siinäkin vaiheessa, kun hiippailimme takaisin leiriin.





Hihittelyn päätteeksi kaivoin Kyyrystä kodan ja naulat. Paras paikka tiipiille löytyi jäältä tuvan edustalta. Lämpötilan laskiessa toivoin saavani uuden pakkasennätyksen ulkona nukkumiselle ja olihan minulla nyt testattavana myös viltti, jolla voisin lisätä eristävyyttä ja mahdollisesti jättää vaatteita enemmän pois (postaus: Retkipeitto (talvi)makuupussin lisälämmikkeenä). Aikaisempi ennätys tuli Muotkalla maaliskuussa 2015, jolloin oli 25 astetta pakkasta. Hakkasin naulat kirveen hamaralla jäähän. Yhtä kiilaa lyödessä jää halkesi ja rasaus kuului järven halki toiselle puolelle asti. Vaistomaisesti sitä hypähti hieman kauemmas, vaikka eihän jää toki ollut kokonaan pettämässä. Hieman vettä tuli railosta jäälle, mutta kylmä ilma jäädytti sen nopeasti.


Kota jäälle pystytettynä.


Iltaa oli pitkälti jäljellä, joten lähdimme kävelemään Somerjoen vartta Lihapyörteen laavulle patikkareittiä pitkin. Emme ottaneet lumikenkiä mukaan, mutta tuo tiheä ja synkkä Kainuun kuusikkoinen korpimaa oli sen verran vähäluminen, että siellä raahusti hyvin ilmankin. Mahtava tunnelma! Kuusen oksien välistä pilkotti tähtitaivas, jonne ei vielä kuu ollut noussut valaisemaan ja vieressä virtasi erämaajoki, jonne aukesi ajoittain hämäriä näkymiä jyrkiltä penkereiltä. Ihmettelimme miksi välillä oli kuin olisi kävellyt jään päällä, vaikka olimme melko etäällä joesta. Sille asialle tuli kuitenkin selitys seuraavana päivänä, joten palatkaamme asiaan silloin. 

Mistä lienee Lihapyörre saanut nimensä? Paikalla on suvantokohta, jossa mitä ilmeisimmin on pyörre, mutta miksi Lihapyörre...? Suvannon laitamilta löytyy laavu komealta paikalta. Kesällä paikalle pääsisi autollakin viereen, mutta tie ei nyt ollut aurattu.


Jyrkkä penkka alas joelle.

Jokiuomaa pimeässä.

Lihapyörteen laavu.

Mörrimöykky.


Palattuamme leiriin odottelimme jäällä revontulia tähtikirkkaalle taivaalle. Eipä näkynyt, mutta hienoa katsottavaa ne pelkät tähdetkin olivat. Valosaaste puuttuu Hossan kulmilta lähes tyystin, vain Kuusamon suunnalta huomasin valon kajastusta. Se tuo paljon enemmän tähtiä näkyviin kuin mitä taajama-asuja koskaan pääsee näkemään. Pimeys tuntui melkein käsinkosketeltavalta, kun seisoi jääkannella ilman otsalampun valoa. Huomasin, että kun kävin lähellä lähtöä hirvikolarissa, tällaiset kokemukset tuntuvat entistä voimakkaammilta. Onnenkyyneleen olisi saattanut vuodattaa, jos ei olisi pelännyt sen jäätyvän poskelle. Haen lauluista paljon merkityksiä asioihin, vaikka Toni Wirtanen sanookin, että älä usko lauluihin, koska ne tekee susta haaveilijan ja voi saada sut kaivelemaan asioita, joilta mielesi koittaa sua suojella. Tuon syntymäpaikkani naapuripitäjästä kotoisin olevan miehen sanoin tuon hetken tuntemuksiani voisi kuitenkin hyvin kuvata.

"Tää on pelkkä tyhjä kuori, joka sun pitää täyttää. Tää on valoista kirkkain. Tää on loputon yö. Tää on sydämen lyönti. Tää on ajattomuus. Valot pimeyksien reunoilla."

Pakkaslukema iltapalan jälkeen oli -24. Jo illalla pakkasta oli siis jo melkein oman ennätyksen verran. Houkuttelin hollantilaisenkin ulos nukkumaan, vaikka olimmekin lähellä tupaa. Tällaisia mahdollisuuksia ei kokoajan tule. Verrattuna Muotkan edelliseen kylmyysennätykseeni tämä oli paljon kylmempää. Tuona iltana nukkumaan mennessä oli -19 ja pakkanen kävi yöllä vain nopeasti -25 asteessa. Keskilämpötila on kuitenkin merkittävämpi kuin hetkellinen maksimi ja nyt oli tulossa tuohon rutkasti kylmennystä. Varustauduin yöhön väliasulla, kolmilla villasukilla ja buff-huivilla, jonka vedin kasvojen päälle vähentämään kylmän purskahtelua kasvoille. Viltin laitoin Ajungilakin Tyin Winter -pussin jalkopäädyn päälle kaksinkerroin. Hollantilaisella oli USAn armeijan modulaarinen talvimakuupussisetti parannettuna kesäpussin osalta Thermarestin untuvaisella Antareksella. Alla meillä oli molemmilla Thermarestin Neoair allseason -ilma-alustat ja solumuovia. Toisella kaverilla oli ohuempi Thermarestin ilmatäytteinen+solumuovi ja makuupussina pelkkä omaa kuitupussiani vastaava Fjällravenin vanhempi talvipussi -30 asteen extremelukemilla.


Helmiä taivaalla ja hangella.


Pussin suun kiristin niin pieneksi kuin sen saa varmistettuani, että viltti pysyy yön päällä. Jalat eivät ottaneet lämmetäkseen kolmista villasukista huolimatta ja päätin ottaa ne kaikki kokonaan pois. Ilmeisesti villasukkasetistä tuli liian kireä ja eivät siksi lämmittäneet. Ilman oli paljon parempi olla. Edellisenä yönä vähille jääneiden yöunien jälkeen ei unta nyt tarvinnut kauan odotella.


Päivän reitti punaisella viivalla.


Jatketaan tästä seuraavassa postauksessa.

Hossa 27-31.12.2015, Värikallio 

12 kommenttia:

  1. Hieno postaus ja hienoja kuvia!

    Tuo oma pussi on tosiaan Fjellun ikivanha Thermo Base, ext -30, limit -12 ja comf -5. Se on jopa kuitupussiksi iso näillä lukemilla, mutta ostin sen jostain alesta alhaisen hinnan vuoksi (40 euroa). Lisäksi silkkimakuupussilakana, pitkähihainen merinovillapaita, angoravillapöksyt, bambulinerit ja villasukat sekä kypärämyssy. Ja kertakäyttöinen lämpötyyny jalkopäähän. Liian kylmä se kombo oli noille pakkasille, vaikka nukuttua sentään saikin. Ja makuualustayhdistelmä oli liian ohut. Täytynee ostaa Thermarestin kuvioitu solumuovialusta lisäksi. On tuossa ilmapatjassa sentään hiukan täytettä, ettei tarvitse pakkasilman päällä nukkua.

    Näitä on mukava lukea, jää reissun yksityiskohdat paremmin mieleen. Tuossa kahvinkeittokuvassa näkyy vielä se otsalamppu, joka nyt lepää hangella jossain lihapyörteestä ylävirtaan. Joku lukija voisi käydä hakemassa sieltä Petzlin itselleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mahtava juttu, että tarkensit tuon yön varustuksen ja kokemuksia, Retkipentti :-)

      Käsittääkseni minun neoairissa ei ole täytettä vaan pelkästään jotain väliseiniä ja onkaloita. Saatan olla väärässäkin, mutta ei kylmä tuntunut alla paitsi silloin, kun käänsi kylkeä ja viilentynyt makuupussin osa tuli patjan ja itsensä väliin.

      Harmi juttu se otsalampun hukkaaminen. :/

      Poista
  2. Oli kiehtovaa luettavaa ja kuvat ovat hienoja :) Ihan kuin Peltsin erätulilla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukava, kun pidät näkemästäsi ja kommentoit! Peltsikin tekee kyllä mukavia juttuja :-D

      Poista
  3. Villasukkien tai minkä tahansa vaatteiden vaikutus makuupussissa tarkenemiseen taitaa olla yksi niistä aiheista, joista keskustelufoorumeilla käydään jatkuvaa juupas-eipäs -keskustelua. Itse olen pannut merkille, että tarkenen paremmin, jos vaatetta on vähemmän. Selitykseksi olen päätellyt, että riittävän vähissä vaatteissa keho lämmittää makuupussin sisällä olevan ilman paremmin kuin lämpimästi vaatetettuna, ja silloin tarkenen paremmin. En tiedä, onko tämä selitys lämpöopillisesti kestävällä pohjalla, mutta sama kai se on, miksi tarkenee, kunhan tarkenee :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa mielipuolta. Ilmakerrokset lämmittävät. Tietty jos olisi ilmava eli tilava pussi, voisi kokeilla vetää untuvaliivin pyjaman päälle.

      Poista
    2. Tarkenemisen kannalta tuntuisi loogisemmalta, että mitä enemmän eristettä niin sitä paremmin tarkenee. Toisaalta nukkumisen kannalta toimii minulla se, että mitä vähemmän vaatetta niin sitä paremmin nukun. En voi missään tapauksessa nukkua ulkovaatteissa makuupussissa. Mieluummin heitän vaikka ulkotakin siihen makuupussin päälle eristämään. Lämpötekniikan puolelta taas voisi sanoa, että liian kireät vaatteet päällä voivat rajoittaa virtausnopeutta (verenkierto), jolloin teho vähenee eikä lämpöä siksi riitä. Toki kireillä vaatteilla myös ilmatilaa jää vähemmän ja ilmahan se eristävä osa käytännössä on. :-) toisena kylmänä yönä Hossassa laitoin yhdet villasukat jalkaan ja se tuntui ihan lämpimältä ratkaisulta koko yön.

      Poista
    3. Eristeet on hyvä, mutta jos ne aiheuttavat makuupussin littaantumista, ne toimivat aiottua tarkoitetta vastaan. Veikkaisin. juuri noin luulen että on paras -- jos on ylimääräistä vaatetta, ne kannattaa laittaa pussin päälle eikä sisään. Muodostuu lisäilmakerroksia.

      Tietty jos ilmaa on liikaa, se kuljettaa lämpöä pois. Kuten täysin ontto ilmapatja. Luulisin.

      Olisi taas lämpökameralle tilausta näiden pohdintojen tarkistamiseksi :)

      Poista
    4. Saman suuntaisia oletuksia minullakin :-) Voidaan kyllä taas lämpökamera lainata jollekin reissulle.

      Poista
  4. Pari juttua tuli mieleen: minka kokoiset naulta toimivat jaassa parhaiten?

    Ja sitten niista kolmista villasukista: Ennen kuin hommaisin untuvasukat, kaytin syylinkeja, siten etta paivavarustuksesta ihonlaheisin sukkakerros alta pois yoksi, ja nain syntyy seka eristava ilmakerros etta liikkumatilaa varpaille.

    Noita untuvasukkia en ole pitanyt muuten paalla kuin kanadalaisissa mukluk-pakkassaappaissa, jotka eivat itsessaan erista vann perustuvat reiluihin ja valjahkoihin kerroksiin sisapuolella. Nyt tosin ostin toisenkin parin, niin voi kokeilla vapaammin.

    Syylinkini ovat ihan perinteista mallia, minkalaisia lie nama uudemmat ihmeet: Saapassyylinkejä on huopaisten lisäksi myös thinsulate- ja gore-tex-materiaaleista.Nimittain jos kosteutta alkaa kertya jalkateraan (huopahan paastaa sen lapi) niin akkia siina lampimyys loppuu - jopa makuupussissa.

    Yt. luuppi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia kommentista luuppi :-)

      Olen yöpynyt jäällä kymmenisen kertaa. Nauloista on kokemusta ainoastaan kuusituumaisista ja ne ovat olleet käyttämistäni vaarnoista helpoimmat hakata jäähän kiinni.

      Lisäksi olen kokeillut noita V:n mallisia, tavallisia pyöreitä telttatikkuja ja hillebergin tikkuja, joissa on neliön muotoinen poikkileikkaus. V-muotoiset ovat niistä parhaat. Pyöreä taas huonoin, koska se pääsee pyörähtämään jäässä ja naru voi päästä irtoamaan. Kokemukseni mukaan millä tahansa metallisilla vaarnoilla voi kiinnittää majoitteen jäähän. Jotkut vaativat enemmän varovaisuutta kuin toiset naputellessa kirveen hamaralla tai vastaavalla työkalulla. Jää ei ole juuri lainkaan kimmoisaa, joten usein aluksi lohkeaa jonkun kokoinen pala ennen kuin kiila lähtee työntymään pitävästi jään sisään. Tuo jään halkeaminen läpi asti tapahtui minulle nyt ensimmäisen kerran.

      Jäälle on mukava leiriytyä, koska onhan silloin ainakin varmasti tasainen alusta ja usein ei ole juuri tarvetta lapioida lunta.

      Olen itsekin miettinyt untuvasukkien tekemistä, mutta toisaalta nyt tarkenin ilman sukkia noinkin kylmässä, joten tarve ei ehkä olekaan täysin perusteltu. Toisaalta helpothan ne olisi tehdä, jos ensi kerralla tilaisi muutaman gramman ylimääräistä untuvaa... Syylinki ei ole minulle tuttu muuta kuin sanana, mutta täytyypä perehtyä aiheeseen.

      Poista
    2. Varsinaisista jääkiinnitysvarusteista minulla ei siis ole mitään kokemusta (jääruuvit yms). Sellaiset ovat varmaan hyviä, mutta ilmankin sen majoitteen saa jäähän kiinni.

      Poista

Jätä merkki käynnistäsi kirjoittamalla kommenttilaatikkoon!

Feel free to leave a comment or two in the comment box!