Hossa 27-31.12.2015, Värikallio

Reissukertomuksen ensimmäiseen osaan pääset tästä linkistä.

Reissun toisena aamuna heräsin, kun jää rasahti ja tuntui tärähtävän selän alla. Kuului kova paukahdus koko järven mitalta. Myös puut kuuluivat paukahtelevan milloin mistäkin suunnasta. Kylmä ilma pöllähti jokaisella hengenvedolla makuupussin sisään ja viilensi kasvoja. Katsoin kelloa ja se näytti seitsemää. Käsittämätöntä. Vietin 11 tuntia makuupussissa, eikä vielä mitään paikkaa palellut. Olin toki ollut väsynyt nukkumaan mennessä enkä väitä nukkuneeni koko 11 tuntia, mutta melkoinen suoritus se silti oli. Verenkierron luulisi olevan aika heikko noin pitkän paikallaanolon jälkeen. Viltin avulla jalkopääty pysyi hyvin lämpimänä.


Aamun karmaiseva ja samalla omalla tavallaan yksi reissun paras hetki oli tulla lämpimien eristeiden välistä ulos vähissä vaatteissa. Hollantilaisen makuupussista kuului tyypillinen kommentti "Rock'n roll!" samaan aikaan, kun avasin pussini vetoketjun. Muuten hyvä meininki, mutta kuulemma "vähän vilpoista" oli ollut käydä yöllä pissalla. Senhän voi arvata. Onneksi ei itse tarvinnut. Ei kuulemma häntäkään ollut yön aikana makuupussissa palellut, joten hyvän yhdistelmän olin tullut hänelle lainanneeksi. (Toisen kaverin kokemuksista voi lukea edellisen postauksen kommenttikentästä.) Kävelin laittamaan tupaan tulet ja vedet kiehumaan aamupuuroa varten ja matkalla vilkaisin yön huippulukemat lämpömittaristani. -25,5! Ja vieläkin näytti -24,8 astetta. Hihkuin innosta kuinka hyvin makuupussiviritykselläni tarkeni! Eipä tarvitse pelätä hieman kovempiakaan pakkasia. 

Olin alustavasti suunnitellut käyvämme sekä Julma-Ölkyllä että Värikalliolla, mutta kylmän kelin ja päivämatkan vuoksi päätimme hylätä niin pitkän kierroksen. Pidimme matkan kohtuullisena ja lähdime käymään vain Värikalliolla. On aina yhtä mukavaa unohtaa alustavat reittisuunnitelmat, ottaa rennosti ja tehdä vain sen verran kuin itseä huvittaa. Vaeltamisen ei tule olla suorittamista, vaan pikemminkin päinvastoin, nautiskelua. Joutaa sen Ölökyn ähkäsyn tarkastamaan sitten myöhemminkin.

Värikallion suuntaan oli ajettu moottorikelkalla kovaksi tamppautunut ura ja jätimme lumikengät ja sukset pois matkasta, vaikka jokunen sentti oli pehmeääkin lunta uran päälle satanut. Alkumatka oli silkkaa harvaa männikköä täynnä poron jälkiä. Pari poroa näimme pakenevan edestämme sivummalle. Lihapyörteen laavulle johtavan auraamattoman tien ylittämisen jälkeen kuusia alkoi näkymään enemmän ja aikamme talsittuamme tulimme Ölkynsuolle. Poro jäi ainoaksi näkemäksemme eläimeksi, mutta jälkiä oli varsinkin suon tienoilla runsaasti. Oli ainakin hirven, ketun, teeren/pyyn, saukon, jäniksen, metson, jonkin näätäeläimen ja oravan jäljet lumessa. Saukko oli lasketellut mäkeä Lihapyörteen viereisillä rinteillä. Yksi lintu nähtiin, jonka nimi hollanniksi on kraai. Helppo arvata jo kirjoitusasusta mikä se on suomeksi, vaikka hollantilainen sorauttaisi r-kirjaimen kurkussaan tuota sanoessaan.

Männikköä. Vasemmalla näkyy vilaus Laukkulammesta (karttalinkki)

Kylmästä kelistä huolimatta liikkuessa tulee joskus tarve vähentää vaatetta. Karvahatusta ei kuitenkaan tingitä mistään hinnasta. Mulle kans! Hollantilaisella on käytössään tekemäni merinovillainen kauluri. Annoin "joululahjaksi".

Naavainen oksa.

Huurretta kuin untuvia.

Metson tassun jälki.

Se pienempi hakomismänty.

Siinä aukeaa Ölkynsuo. (karttalinkki) Minulle mieluisinta on luminen suomaisema!

Huurteinen oksa.

Tulimme kodalle ja pistimme tulet sen sisään tulipesään. Hollantilainen alkoi lämmittämään liekkien loimussa vasemman jalan varpaitaan, joiden kylmeneminen on hänelle kuulemma tyypillinen ongelma. Sen siitä saa, kun on niin pitkää kansaa. Omatkin jalkani olivat Viikingin kesävaellussaappaissa aina paikallaan ollessa kylmät eikä ostamistani lämpöpohjallisistakaan ollut mitään iloa, mutta se kesäsaappaiden kylmyys oli toki ennalta arvattavissakin. Pitää järkätä talvisaappaat joskus. Ehkä ostan isot kumisaappaat ja teen niihin itse huopavuoren. En voi sanoa, että minulla olisi retken missään vaiheessa ollut "mukavan lämpimät jalat" lämpöpohjallisten nimen mukaan (toasty feet). Kävellessä niiden saappaiden kanssa pärjäili.

Kävin tutkailemassa Somerjärvestä laskevaa jokea ja katsomassa sen ylittävää siltaa. Siltaa ei ollut jäljistä päätellen kukaan ylittänyt ja sitä vasten nojasi iso kuusipuu. Mietin uskaltaako virtavettä ylittää. Menin kuitenkin varovaisesti yli ja juuri virran kohdalla sillasta kuului kammottava natina. Kylmät väreet kiirivät selkäpiitä pitkin ja tunne oli vähän sellainen, että entä jos Somerjoen ikuinen virta katkeaa kuin lahonnut silta, mutta kyllä se kuitenkin painoni kesti. Valokuvan nappasin ja sitten hiippailin takaisin. Sinä olet ihminen, muistatko? Natiseva silta ja nauloja.

Värikallion kodassa laittelimme lisäävainkuumavesi-tyyppiset sapuskat ja paistoimme makkaraa nuotiolla. Lisäksi oli kahvia, teetä, leipää ja suklaapatukat. Patukoita piti tovi sulatella ennen kuin ne sai syväjäädytetystä jyrsittävän pehmeään muotoon. Meidän ruokaillessa pöristeli muutama ranskalainen ulkotulille moottorikelkoilla. Hossa onkin kuulemma heidän suosiossaan, enkä ihmettele ollenkaan. Kainuu on erinomaisen käymisen arvoinen paikka kenelle tahansa!

Värikallion kota. (karttalinkki)

Kodalta on mainio näkymä jyrkkärantaiselle Somerjärvelle.

Kuusi nojaa siltaa vasten.

Täydellä vatsalla oli mukava mennä jäiden poikki tutustumaan parin sadan metrin päästä löytyviin Suomen kolmanneksi suurimpiin kalliomaalauksiin. Lämpömittari ei minulla ollut mukana, mutta luulen, että reissun kylmin lukema olisi mitattu Somerjärvellä. Kamera meinasi hyytyä täysin. Täydetkin akut riittivät kamerassa näyttämään vain "vaihda akku" -tekstin. Lämmittelin akkuja aina välissä kämmenissäni, että sain otettua paikalta haluamani valotukset. Siinä hommassa taas meinasi hyytyä akkujen sijaan hyppyset. Viimein itselaukaisija jaksoi odottaa 10 sekuntia ennen kameran sammumista ja sain kuvan itsestäni maalauksilla otettua.

Maalaukset ovat ilmeisesti muutaman tuhannen vuoden ikäisiä ja löytämieni tietojen mukaan kalliosta voisi tunnistaa kuutisen kymmentä eri hahmoa. Värikallion maalaukset ovat Suomen kolmanneksi suurimmat Astuvansalmen ja Saraakallion jälkeen. Saraakalliosta löytyy ilmeisesti jopa parisataa kuviota. Astuvansalmella on pari vuotta sitten tullut käytyä itsekin. Retkipentti kertoili hollantilaiselle, että väriaineena esi-isät ja miksi ei -äiditkin olivat käyttäneet rasvasta, verestä ja punaisesta savesta tehtyä mönjää. Pariin kuvaan korostin hieman värejä, jotta kuviot näkyvät selkeämmin.

Värikallion kymmenmetrinen jyrkänne. (karttalinkki)

Sarvipäinen ihmishahmo.

Hirvielukka.

akpoika kalliomaalauksilla. Hankalaa oli saada kuva itsestään maalauksilla, kun kamera tahtoi hyytyä. (en oikeasti koskenut kallioon lainkaan.)

Värikäs kallio.

Palasimme samaa reittiä Lihapyörteen tieuralle kuin olimme tulleetkin. Suoaluetta ylittäessä aurinko oli juuri laskenut ja näkymä punertavine taivaanrantoineen aivan häkellyttävän kaunis. Todellinen talven ihmemaa!

Walking in the Winter Wonderland!

Lihapyörteen tieltä koukkasimme edellisen illan reitille Somerjoen varteen. Näky oli hämmentävä. Näytti siltä, että vesi olisi noussut edellisestä illasta, kun lumi oli rannoilta muuttunut vettyneeksi. Hieman myöhemmin kävi selväksi, että näkemämme johtui siitä, että vesi tosiaan oli noussut varmasti liki 20 senttiä. Polkumme oli jäänyt useista kohdista kokonaan veden alle. Ilmeisesti tuo sama veden nouseminen oli tapahtunut jo aiemminkin, koska jo edeltävänä iltana ihmettelimme kuinka tuntuu siltä kuin kävelisimme jään päällä. Ilmiö johtuu kylmästä ilmasta, joka alijäähdyttää vettä ja pyrkii hyydyttämään virtaa varsinkin matalista koskista. Se voi saada aikaan ns. hyydetulvia. Joskus hyydepatoja joudutaan jopa räjäyttelemään pois estämään tulvimista esimerkiksi rakennuksiin. Näkemämme oli sama ilmiö hieman pienemmässä mittakaavassa.

Lihapyörteen pyörre. (karttalinkki)

Polku jäänyt osittain veden alle.

Jokiuoma korkealta penkereeltä.

Loppuun katkelma muistivihkostani:

29.12.2015 klo 21:32
Paistoin äsken lettuja ja söimme niitä lakkahillon kanssa. On tullut ainakin syötyä! Pakkasta oli äsken -26, mutta nyt on jo mennyt vähän pilvisemmäksi ja ilma lauhtunut -22,6 asteeseen. Aion nukkua taas kodassa, joka on edelleen jään päällä. Illalla näkyi hieman revontulia, mutta valitettavasti pilvien takaa.

Seuraavalle aamulle oli luvattu pakkasta -5...-10 astetta. Katsotaanpa seuraavan postauksen alussa kuinka lopulta kävi.

Laukunsalmi. (karttalinkki)

Pilkillä Laukunsalmen sillalla.

Revontulet pilvien takana 1/2.

2/2.

Päivän reitti sinisellä viivalla.

Hossa 27-31.12.2015, Valkeaisjärvien ylitys