Sivut

torstai 26. marraskuuta 2015

Bundeswehrin tetsarista ahkionvetovaljaat

Suksia kiinnittämässä ahkioon Muotkan kovahankisella paljakka-alueella maaliskuussa 2015. Tuossa oli parempi ottaa teräskantittomat sukset jalasta ja vetää ilman.
 
Kolmisen vuotta sitten näpräilin itselleni JR-27 ahkion mukaillen netistä löytyvää ohjetta. Muuten siitä pitkälti samanmoinen tulikin, mutta tein mallin lyhyempänä, jotta tuon Kyyryksi nimetyn pulkan sai mahtumaan silloin autona käytössä olleseen pikkupösöön. En varsinaista ahkionteko-ohjetta ole tehnyt ja tuskin teenkään, koska varsin pätevä sellainen jo löytyy.

Sen sijaan vetovaljasratkaisuni on herättänyt sen verran kiinnostusta, että päätin ottaa muutaman tarkentavan kuvan ja julkaista ne yleisön pyynnöstä omassa postauksessaan. Tästä kukin voi halutessaan kopioida tämän näppärän ja edullisen ratkaisun omiin ahkionvetovirityksiinsä. 


Käytän vetovaljaina BW:n tetsaria, jonka laukkujen pikakiinnikkeistä olen tehnyt aisoille kiinnitykset. Luulen, että on hankalaa löytää yhtä edullista tapaa tehdä kunnolliset vetovaljaat tai ainakaan näin pienellä vaivalla. Halvimmillaan löysin äsken pikaisella googlauksella Suomesta tuon taisteluvyön (vyö + valjaat) 5,5 eurolla. Joissakin kaupoissa mukaan saa lähelle samaan rahaan myös kyseiseen tetsariin käyviä laukkuja. Tähän projektiin tarvitaan sen verran laukkuja, että niistä riittää uhrattavaksi niin moni (yksi tai kaksi), että saadaan kaksi irrallista pikakiinnikettä. Joissakin laukuissa kiinnikkeitä on yksi ja joissakin kaksi tai ehkä jopa useampia.


Mitä tehdään?

Tässä hommassa siis irroitetaan kaksi laukun pikakiinnikettä. Homma käy ihan tavallisilla saksilla leikaten. Irrottamisen jälkeen kumpaankin kiinnikkeeseen pultataan kiinni noin 30 sentin pätkä esimerkiksi kasteluletkua. Itse laitoin letkun sisälle lisäksi pätkän 8 mm vahvaa polyeteenilevyä, jota jäi yli ahkion jalaksista. Tuo polyeteenisoiro jäykistää letkua hieman ja pulttaus ei aiheuta letkuun jyrkkiä taitoksia. Myöskään veto ei tällöin kohdistu pultin ympäriltä pelkkään letkuun. Ehkä siis tekee letkusta hieman pitkäikäisemmän. Kasteluletkun (tai vastaavan) tulee olla sen verran isoa, että aisat saadaat painettua sinne sisään. Itse olen käyttänyt aisoina muovista sähkösuojaputkea ja kiristys hoidetaan letkunkiristimillä. Vastaavat letkunpätkät ovat pultattuna myös ahkion kylkiin ja liitos tehdään siinäkin päässä vastaavasti. Kertokoon alla olevat kuvat loput tuhat sanaa.


Laukusta irrotettu pikakiinnike pultattuna polyeteenillä vahvistettuun kasteluletkuun.

Kiinnitys aisaputkiin varmistetaan klemmareilla.

Ristiveto. Valjaat paksumman vaatetuksen/miehen säädöillä.

Valjaissa on paljon reikiä, joihin nuo pikakiinnikkeet käyvät mihin kohtaan vain. Usein pidän vedon aikana tuossa myös takalaukkua, jossa on kätevä kuskata esimerkiksi juomapulloa tms usein tarvittavia varusteita.

Pikakiinnike kiinnitettynä. Sisäpuoli.

Pikakiinnike kiinnitettynä. Ulkopuoli.


Vielä loppuun yksi vinkki: Laukku tai laukut, jo(i)sta kiinnikkeet irroitetaan, menevät tässä hommassa leikkaamisen vuoksi pitkälti käyttökelvottomaan kuntoon, mutta muutkin laukuissa olevat kiinnikkeet kannattaa jemmata muita projekteja varten. Laukuissa on tyypillisesti vahvoja neppareita tai muita sulkumekanismeja, jotka voi hyvin hyödyntää muualla. Itse hyödynsin mm. nepparit pyörälaukkuprojektissa laukunkiinnittiminä.


+ toinenkin vinkki: Bundeswehrin tetsarin yleislaukkua voi hyvin käyttää ahkionvetovaljaiden takalaukkukäytön lisäksi myös polkupyörän etulaukkuna, kun tuon laukun päällä on remmit, joilla se on helppo kiinnittää pyörän sarviin.

7 kommenttia:

  1. Hei Aki,

    Kiitos havainnollisesta selvityksestä. Apinoin vetosysteemisi ahkioprojektiini. Minä käytin tosin Exel-lasikuituputkea ja letkut ovat moottorin kudosvahvistettua jäähdytysnesteletkua. Onko tuo tetsarin taskujen kiinnityssysteemi kestänyt käyttöä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikki on kestänyt normaalia ajoa, myös nuo letkut. Kerran tosin ajoin puuhun alamäessä Muotkalla ja sähkösuojaputki katkesi, mutta se oli helppo korjata, kun katkaisi toisen saman mittaiseksi ja kiinnitti klemmarit takaisin :-) yllättävästi myös hyvä ja halpa ratkaisu toimii tässä kohtaa.

      Poista
    2. Millaisia painoja ahkiolla vedetään? Ilmeisesti nuo taskujen pikakiinnikkeet on muovia, joten kestääkö vetää raskaampia kuormia? Itsellä olisi tarkoitus tehdä samanlaisesta vyöstä vetovyö ahkioon, mutta sillä olisi tarkoitus vetää ruokaa eläinten talviruokinnoille jokseenkin lyhyitä matkoja umpihangessa, joten painoa tulee 60-150kg säkkien määrästä ja vetäjän inspiraatiosta riippuen. Ei taida nuo kestää, vai mitä epäilet?

      Poista
    3. Itsellä enimmillään ollut painoa noin 40 kiloa ahkiossa. En usko, että kukaan vetää 150 kiloista ahkiota umpihangessa, mutta hyvin tamppaantunutta uraa ehkä liikkuukin. Muovia ovat nuo kiinnikkeet, mutta kovasti tuntuu olevan vahvoja ja välyksettömät, eli kestää kyllä, jos pidät kuormakoon maltillisempana. Suositteen siis jakamaan painon pariin-kolmeen kuormaan.

      Upottavassa lumessa jo 30-40 kiloinen ahkio on melkoinen raahus ja ui syvällä. Silloin käy mielessä, että mieluummin melkein kantaisi saman painon selässä kuin hinaisi ahkiossa. Ahkio on kuljetusväline, joka on parhaimmillaan kovalla hangella tai jäällä ja jonka hyöty häviää pehmeässä lumessa.

      Myös aisamateriaalin valintaan kannattaa kiinnittää huomiota, jos ahkion paino alkaa nousemaan mainitsemiisi lukemiin. Tulee pienessäkin alamäessä kovaa nilkoille, jos on taipuisat aisat. Myöskään klemmarikiinnityksessä ei todennäköisesti riitä kitka ylämäessä. Eli silloin tulee kysymykseen jäykkä aisa, joka on pultattu läpi.

      Poista
    4. Kiitos tiedosta. Voihan nuo tietysti kokeeksi hommata, mutta luultavasti täytyy tehdä kahdesta metallilevystä läpipultattu versio. Aisoiksi tulee jäykät komposiitit.

      Tähän asti olen vetänyt 120kg umpihangessa pulkalla ja pelkällä narulla, joten tuohon uuteen liki tuplasti pidempään ahkioon uskoisin saavani ainakin säkin lisää kun paino jakautuu pidemmälle matkalla ja painopiste jää matalammaksi. Nykyisin siis 4 säkkiä päällekkäin, eli painopiste on aika korkealla ja pintapaine on melko kova noin lyhessä pulkassa. Kyllä se silti karvapohjasuksilla perässä tulee. Sukset tamppaa latua edessä ja vetäjäkin on yli 100kg ukko, eli on myös itsellä massaa millä liikuttaa ja latu tamppautuu kerralla aika hyväksi. Sukset on tuon uuden ahkion mittaiset lyhyet tumpit, mutta vain 10cm leveyttä/suksi ja ukollakin tosiaan yli 100kg painoa, joten ahkion ei pitäisi uida sen syvemmällä kuin ukkokaan, koska pohjan pinta-ala on tuon suksien välin verran enemmän. Matkahan ei ole montaa sataa metriä suuntaansa, joten raskas se on, mutta kulkee sen matkan mitä tarvitsee ja kuitenkin nopeammin ja helpommin kuin useampi edestakainen reissu. Olen koittanut yksi, kaksi ja neljä säkkiä kerrallaan ja kyllä se ajallisesti ainakin nopein on vetää kaikki kerralla.

      Poista
  2. Kiitos infosta! Kiva kuulla, että tämä nerokas eatkaisu kestää käyttöä.

    VastaaPoista

Jätä merkki käynnistäsi kirjoittamalla kommenttilaatikkoon!

Feel free to leave a comment or two in the comment box!