Koukkukalastusta Hartolassa

Aikaista talveahan se vielä vähän tähän hommaan ehkä on, mutta aloin silti kokeilemaan josko mateita jo saisi muikkusyöteillä höystetyillä pohjakoukuilla ylös. Perjantaina vein kymmenen koukkua Hartolassa lähijärveen. Ensimmäisen yön tuloksena oli ainoastaan yksi kadonnut koukku. Varmaan hauki oli käynyt jyrsimässä siiman poikki.

Eilen nousi ensimmäinen saalis, vaan eipä ollut matikka. Saalista saattoi jo odotella, kun jäätä ei tarvinnutkaan yhdestä avannosta hakata pois. Kala oli liikutellut pystykeppiä sen verran, että oli pysynyt reikä sulana. Aika raskaalta tuntui siimasta kiskoa, vaan eipä ollut made, joka oli pohjasta käynyt muikun nappaamassa. Hauen pitkä kuono alkoi näkyä viimein reiästä ja osutin luupään tulemaan jäälle asti.

85 senttinen köriläs sieltä tuli. Vajaat neljä kiloa oli painoa. Kala päätyi fileiksi ja pakkaseen.

Verkossakin oli yksi kuha, joten kalaruoan makuun pääsee muutenkin.

Meren jäätymisen seurantaa, 23.12.2018

Ukissa on pidellyt tämän päivän reilun kymmenen asteen pakkasta. Se riitti pikkupakkasjakson jälkeen muodostamaan riitteen viime yönä muutamille isommille selille mantereelta katsottuna.

Kävin päiväkävelyllä Hiunaukon rantoja tallustelemassa ja kuvailin hienoa pakkaspäivän maisemaa. Tapasin myös joutsenpesueen jäätyneen meren viimeisillä sulilla, mitä ilmeisimmin talviunillaan. Jotenkin aika karun näköistä touhua, mutta varmasti tietävät mitä tekevät. Eihän terve joutsen jäähän kiinni jäädy, eihän.

Toivottavasti pakkaset ja lumikelit jatkuu. Mukavaa joulua lukijoille!

Alla muutama kuva.

Rantapolku

Kaislamajan rakentelua ja muuta merenrantahommaa

Se on mennyt muutama viikko pääkaupunkiseudun tomuja karistellessa jalkapohjista. Lihasmuistissa on vielä se tavaran roudaus ja muutaman peräkärryllisen ja yhden 15 kuution pakullisen tavaransiirto-operaatio kolmen tunnin ajomatkan päähän edellisestä kodista.

Vaan voipa sen todeta jo olleen kannattava siirto. Ei pääkaupunkiseudulle kannata täyttää, jos sen voi vaan jotenkin välttää. Viihtyihän sielläkin, mutta pois lähdettyään vain huomaa, että mitään ei jää sieltä ikävöimään, kun vain tutut perheenjäsenet pysyy ympärillä. Reilun viikon verran tässä on jo saanut rauhoittua uuteen kotiin ja viettää jokusen mukavan hoitovapaapäivän lasten kanssa touhutessa.

Meren rannasta on keksitty runsaasti puuhaa. On tehty kaislamajaa ja heitelty kiviä heikoille jäille. Pieni kivi hyppii leipiä pinnalla, mutta isompi molskahtaa läpi. Vielä, jos olisi oikein nopea, ehtisi appivanhempien autotallista noutamaan virvelit ja heittämään muutaman heiton uistinta pitkältä laiturilta ennen kuin ranta jäätyy pitemmälle.

Äänenvaimentimen koeponnistus, 27.10.2018

akpoika aikeissa ampua muutaman kuulan pahvilaatikosta läpi. 

Joutsassa sateli eilen paikoin yli 25 senttiä lunta näin lokakuun lopussa. Hartolassakin tuli muutama sentti, mutta suli suurimmaksi osaksi pois iltapäivän aikana. Kalholle sitä näkyi vielä jääneen sen verran, että maa oli valkea ja Sysmän puolella Nuoramoisten radalla oli jopa talvista, kuten ensimmäisestäkin kuvasta voi todeta.

Laittelin siis bipodin ja äänenvaimentimen Tikkaani jokunen tovi sitten ja kävin nyt koeponnistamassa ne. Täytyy sanoa, että olihan se pyssy nyt mukavampi ampua! Tietenkin ammuin radalla kuulosuojaimet päässä, mutta niinkin saattoi havaita, että pahin piikki oli nyt äänenpaineesta pois. Myös rekyyli oli mukava pehmeä tönäisy vain.

Kokeilin ensin hirvipaukuilla eli Sakon Super Hammerheadeilla, kun niille kivääri oli alunperinkin kohdistettu. Eipä ollut kuitenkaan osumapiste muuttunut piipunlyhennyksessä ja äänenvaimentimen ruuvauksessa kuin enintään kaksi senttiä vasemmalle, jos johonkin. Korkeus oli oikea, kun kohdistus oli ollut 150 metrin matkalle nyt ampumamatkana olleen 75 metrin sijaan. Ammuin pari neljän laukauksen sarjaa todetakseni tämän.

Lopuksi kokeilin Lapuan kokovaippaisella 8 gramman murkulalla ja yllätyksekseni totesin, että nehän käy samaan reikään sakolaisen hirvipaukun kanssa. Ei hassumpaa. Säädin osumat muutaman napsun oikealle.

Eräs kasa hirvipaukuilla.

Lapualainen kasa. 

Koskeljärven Latosaaressa 19.10.2018

Koskeljärvi on kiinnostanut minua kohteena jo pitkään ja olenkin kartalta sitä katsellut. Alue soveltuu erinomaisesti mantereen puolella tapahtuvan päiväretkeilyn ohella yön-parin melontaretkelle. Läheltä saa kanootit vuokrattuakin. Ympäristössä on myös isoja soita sellaisella etäisyydellä toisistaan, että keväthangilla voisi mukavasti jonkun viikonlopun hiihdellä. Mainitsinkin paikasta jo aiemmin tänä vuonna, kun kävin läheisellä Hirvilamminsuolla lapsen kanssa pöllöretkellä kevätpuolella hiihtelemässä. 

Nyt oli päiväretken vuoro.

Ruskaretki Iso-Melkuttimella 13-14.10.2018

Muutama viikko sitten eräs lueskelija kehotti muun sähköpostiviestin ohessa minua käymään Iso-Melkuttimella Lopella. Täysin käymätön kohde se ei minulle ollutkaan, mutta blogissa en vain ole paikasta maininnut halaistua sanaa. 

Elämää on ollut myös ennen blogin aloittamista. Voisihan niitä vanhoja muistella tänne tietysti enemmänkin. 

Jänisjahtia Jääsjärvellä 6-7.10.2018

Venettä odottelemassa Kurenlahdessa. 

Jo viime vuonna olin aikeissa osallistua Pöyryn metsästyskerhon jänisjahtiin, kun sellaista on perinteisesti järjestetty synnyinpaikkakunnallani Hartolassa Jääsjärven saarissa. Ajankohta olisi ollut kuukautta myöhemmin, mutta reissu peruuntui, kun järvi oli selkää myöten jo tuuman paksuisessa jäässä eikä liikkuminen veneellä tai oikein muullakaan keinolla olisi onnistunut.

Varmuuden vuoksi tämän vuoden retki vaihdettiin jo lokakuun alkuun ennen etelän hirvestyksen alkamista, jolloin jahtimiehetkin paremmin joutavat jänön pyyntiin eikä jääpeite häiritse liikkumista. Olin innostunut. En ollut noissa saarissa käynyt, vaikka olenkin Hartolan alkuasukas. Toisaalta jahtipäiviäkään ei tälle vuodelle ollut liiemmin tullut, kun Ylä-Lapin hirvijahtikin jäi välistä, joten mukava niitäkin vähän kerryttää. Yhtään jänistäkään en ollut vielä koskaan päässyt kaatamaan, joten jänispaistin makuun pääseminenkin houkutti.

Tikka T3:n päivitys

Kävin tänään hakemassa sepältä pyssyni, johon asennutin äänenvaimentimen. Äänenvaimennin on mallia JAKI Semi Classic. Vaimentimia on monenlaisia, mutta lopulta liiemmin en valintaan aikaa käyttänyt. Tästä löytyi metsäkalalehden toimesta mitattua tietoa tämän vuoden kesältä ja tulokset .308 -kaliiperissa oli hyvät. Hiljaistahan hirvikivääristä ei saa, mutta lähteepähän voimakkain piikki pois. Vaikutusta lienee myös rekyyliin ja ampumatuntumaan muutenkin, kun nokalle on laitettu muutaman sadan gramman punnus.

En suinkaan kävellyt asekaupasta ulos pelkän äänenvaimentimen kanssa, vaan tulin samoin tein hankkineeksi Oulun Työstökeskuksen SAK-MILrs -ampumatuen, eli bipodin. Ja vielä senkin lisäksi hankin jäniksille lyijyä, josta luvassa lähitulevaisuudessa lisää...

Tuskin maltan odottaa, että pääsen kokeilemaan. Ensiksi tietenkin on ammuttava tauluun ja oletettavasti ruuvattava ristikkoa jokunen napsu, koska muun muassa parin viikon takaisessa karhukokeessa ollut osumapiste lienee hieman muuttunut, kun piipusta on napattu pätkä pois ja laitettu lisää painoa keulille.

Ampumatuki jalat lyhyimmillään.

Ampumatuen jalat pisimmillään.

Äänenvaimennin.

Äänenvaimennin lienee asennettu suoraan piippuun nähden.

Valoa tunnelin päässä.

Lyhennetyn piipun päähän on pyöräytetty 14x1 kierre.

Jenka.

Karhukoe 22.9.2018

"Neljä osumaa. Koe hyväksytty. Taulu paikattu."

Sorsametsällä 8-9.9.2018

Toissa viikonloppuna pääsin ensimmäistä kertaa tänä syksynä käymään kotoisalla järvellä Hartolassa sorsajahdissa. Lauantaina päivällä otin mukaan kaksi lasta järveä kiertämään kuulosuojaimet päässään. Keskimmäinen pääsi nyt ensimmäistä kertaa mukaan metsästämään.

Vanhimmalle homma olikin jo tuttua ja hän piti hyvin huolen, että ensikertalainen pysyy minun takana riittävän matkan päässä rantaan kävellessä. Veneessä lapset olivat samalla istuimella minun takana, kun huopasin keskipenkillä. Siitä paikasta saa hyvän näkymän tilanteisiin.

Ongelmana minulla oli ehtiä ampumaan nopeisiin kaislikosta hyppääviin lintuihin, kun airot pitää ensin tiputtaa kädestä ja sitten vasta saa nostaa aseen. Usein siinä ehtii lintu jo lyhyen tehokkaan kantaman ulkopuolelle ja ampuminen on jätettävä toiseen kertaan. Yksi urossinisorsa kuitenkin tuli saaliiksi.

Illalla ja varhain aamulla kävin vielä uudestaan järvellä, mutta enempää ei saalista tullut. Yksi maukas sorsapaisti kuitenkin.

Isyysvapaan aloittelua

Viimeiset pari viikkoa meni vähän sillä tavalla, että en ehtinyt käydä kotona kuin kääntymässä. Ensimmäinen Ruotsissa paperitehtaalla mittakeikalla ja toinen kertausharjoituksessa. Ensimmäiset metsäaamutkin sitten juhannuksen tuli armeijan vihreissä. Eipä ollut kertaus mitään makkaranpaistoa vaan ihan kunnon menoa ja unet jäi noin kolmeen tuntiin per yö maastossa ollessa. Ollos huoleton. Vakuutuin kyllä kuinka nopeasti pystyttäisiin lähtemään jos (tai skapparien sanoin "kun") pitäisi oikeasti lähteä. Ollaan me aika hyviä. 

Sen sijaan nyt saakin sitten olla kotona senkin edestä. Kuuden viikon isävapaa alkoi maanantaina ja aion sitä jatkaa hoitovapaan muodossa näillä näkymin ainakin vuodenvaihteeseen asti. Aivan mahtava alku ollut. Kiva olla lasten kanssa koko päivä ja heti sen jälkeen toiseksi parhaana asiana tulee se, että saa olla paljon ulkona.

Eilen jo tuntui, että tuli käveltyä kohtalaisesti. Ensin kouluun, sitten keskimmäinen kerhoon, nuorimmaisen kanssa muskariin ja kotiin lounaalle. Sitten keskimmäinen pois kerhosta puolilta päivin ja iltapäivällä vastaan, kun vanhin oli kaverinsa luona koulun jälkeen noin kolmen kilometrin päässä kotoa. Mittailin kartalta, että rattaiden perässä kävelyä kertyi reilut 11 kilometriä ja illalla käytiin vielä koko perheen voimin pikku iltakävelyllä, niin varmaan lähempänä 15 kilometriä oli koko päivän kävely.

Isävapaa tekee toimistotyöläiselle tosi hyvää.

Metsästyskausi on aluillaan ja sorsastuksen aloituspäivä meni itsellä rynnäkkökiväärin kanssa metsässä. Varmaan vielä sorsastamaan kuitenkin ehdin myöhemmin. Hirvijahti alkaa kohta myös, mutta sen tulen tänä syksynä jättämään välistä, kun keskityn nyt täysillä lasten kanssa olemiseen. Uusia syksyjä tulee harrastaa niitä asioita, mutta lapset on pieniä vain vähän aikaa, joten se on hyödynnettävä nyt. Blogin kannalta se voi toki olla tylsää, mutta vähät siitä. Pitemmiltä reissuilta ei näin ollen uusia juttuja ole tulossa, mutta lyhyemmiltä varmaan kyllä. 

Pari kuvaa ohrapellosta

Aamukahvit peuroja tarkkaillen 31.7.2018

Vietettiin muutama päivä Putsaaren mökillä lomaillen. Eilen aamulla heräsin viiden aikaan ja avasin mökin ovet, että saisi läpivedolla hieman laskettua 30 asteen sisälämpötilaa. Pistin samalla aamukahvit tulemaan ja menin pötkölleni levitetylle sohvalle, josta on suora näkymä keittonurkan ovesta ulos.

Kissa vaikutti jotenkin levottomalta ja lähti portaille. Katsahdin, että mitähän se siellä näkee ja epäilin heti peuroja, kun edellisenä aamuna keskimmäinen sanoi nähneensä niitä aamulla huussissa pyörähtäessään.

No, peurojapa hyvinkin. Yksi oli juuri tulossa avoimeen heinikkoon ruokailemaan, kun meikäläisen pannukahvit tekeytyivät valmiiksi. Otin kupin ja liikuin kissan viereen portaalle istumaan. Otin askeleet varovasti aina, kun elukan pää oli maassa ja eihän tuo minua tajunnut.

Nauku ja peura. 

Ensimmäinen peura lipui pikkuhiljaa huussin taakse ja kaveri seurasi perässä. Aloin tätä jälkimmäistä kiusaamaan pienillä köhimisillä ja naputuksilla. Samat hämmentymisen merkit olivat näilläkin havaittavissa kuin olen hirvillä houkutellessa huomannut olevan, jos eläimet ovat epäluuloisia. Alkoi peuralla ankara huulien lipominen, korvien heilutus ja pää tietenkin kääntyi äänen suuntaan. Ruokailu keskeytyi pitkältä tuntuvaksi toviksi. Istuin kuitenkin täysin paikoillaan eikä pakoreaktiota valkohäntäpeuralle tullut.

Usein ainakin hirvi vaatii kahden aistin havainnon ennen pakenemista. Ihmisen se tunnistaisi näköaistillaan lähinnä poikittaissuuntaisesta liikkeestä. Vartalon edessä käsiä voi liikuttaa aika vapaasti. Nyt elukka sai vain kuuloaistillaan havainnon, joten peuran aamuruokailu jatkui kaverin vanavedessä kohti huussin takana olevaa metsää ja pientä niittyä tuijottelutuokion jälkeen.

Mukava rauhallinen luontokokemus tuli siinä heti aamusta.

Jälkimmäinen peura.