Aamukahvit peuroja tarkkaillen 31.7.2018

Vietettiin muutama päivä Putsaaren mökillä lomaillen. Eilen aamulla heräsin viiden aikaan ja avasin mökin ovet, että saisi läpivedolla hieman laskettua 30 asteen sisälämpötilaa. Pistin samalla aamukahvit tulemaan ja menin pötkölleni levitetylle sohvalle, josta on suora näkymä keittonurkan ovesta ulos.

Kissa vaikutti jotenkin levottomalta ja lähti portaille. Katsahdin, että mitähän se siellä näkee ja epäilin heti peuroja, kun edellisenä aamuna keskimmäinen sanoi nähneensä niitä aamulla huussissa pyörähtäessään.

No, peurojapa hyvinkin. Yksi oli juuri tulossa avoimeen heinikkoon ruokailemaan, kun meikäläisen pannukahvit tekeytyivät valmiiksi. Otin kupin ja liikuin kissan viereen portaalle istumaan. Otin askeleet varovasti aina, kun elukan pää oli maassa ja eihän tuo minua tajunnut.

Nauku ja peura. 

Ensimmäinen peura lipui pikkuhiljaa huussin taakse ja kaveri seurasi perässä. Aloin tätä jälkimmäistä kiusaamaan pienillä köhimisillä ja naputuksilla. Samat hämmentymisen merkit olivat näilläkin havaittavissa kuin olen hirvillä houkutellessa huomannut olevan, jos eläimet ovat epäluuloisia. Alkoi peuralla ankara huulien lipominen, korvien heilutus ja pää tietenkin kääntyi äänen suuntaan. Ruokailu keskeytyi pitkältä tuntuvaksi toviksi. Istuin kuitenkin täysin paikoillaan eikä pakoreaktiota valkohäntäpeuralle tullut.

Usein ainakin hirvi vaatii kahden aistin havainnon ennen pakenemista. Ihmisen se tunnistaisi näköaistillaan lähinnä poikittaissuuntaisesta liikkeestä. Vartalon edessä käsiä voi liikuttaa aika vapaasti. Nyt elukka sai vain kuuloaistillaan havainnon, joten peuran aamuruokailu jatkui kaverin vanavedessä kohti huussin takana olevaa metsää ja pientä niittyä tuijottelutuokion jälkeen.

Mukava rauhallinen luontokokemus tuli siinä heti aamusta.

Jälkimmäinen peura.