Kaislamajan rakentelua ja muuta merenrantahommaa

Se on mennyt muutama viikko pääkaupunkiseudun tomuja karistellessa jalkapohjista. Lihasmuistissa on vielä se tavaran roudaus ja muutaman peräkärryllisen ja yhden 15 kuution pakullisen tavaransiirto-operaatio kolmen tunnin ajomatkan päähän edellisestä kodista.

Vaan voipa sen todeta jo olleen kannattava siirto. Ei pääkaupunkiseudulle kannata täyttää, jos sen voi vaan jotenkin välttää. Viihtyihän sielläkin, mutta pois lähdettyään vain huomaa, että mitään ei jää sieltä ikävöimään, kun vain tutut perheenjäsenet pysyy ympärillä. Reilun viikon verran tässä on jo saanut rauhoittua uuteen kotiin ja viettää jokusen mukavan hoitovapaapäivän lasten kanssa touhutessa.

Meren rannasta on keksitty runsaasti puuhaa. On tehty kaislamajaa ja heitelty kiviä heikoille jäille. Pieni kivi hyppii leipiä pinnalla, mutta isompi molskahtaa läpi. Vielä, jos olisi oikein nopea, ehtisi appivanhempien autotallista noutamaan virvelit ja heittämään muutaman heiton uistinta pitkältä laiturilta ennen kuin ranta jäätyy pitemmälle.