Pyöräretki yöksi Pitkäjärven rantaan 9-10.6.2018

Pitkäjärven rantapolkua.

Vajaat kolme vuotta edellisestä pääsin viemään noin neljävuotiaan lapsen ensimmäiselle pyöräretkelleen yöksi maastoon. Edellinen vastaava oli elokuussa 2015 ja blogin fanaattisimmat lukijat muistavat jutun kirkkaasti kuin eilisen päivän. Voit tarvittaessa virkistää muistiasi klikkaamalla tästä linkistä. Meillä viedään kyllä lapsukaisia metsään ihan muutenkin, mutta sen lisäksi on joitakin leikkimielisiä tavoitteellisia juttuja, jotka saavutettuaan mennään myös. 

Pyöräilyn oppiminen on yksi sellainen. Kun oppii pyöräilyn, pääsee pyöräretkelle. Yksi seuraavista tavoitteista on uiminen. Kun osaa uida, pääsee melontaretkelle. Perheen pienin harjoittelee parhaillaan kovasti, että oppisi kävelemään. Seisominen onnistuu jo hienosti ja neljä jämäkkää askelta on ennätys. Se ei vielä ihan riitä, mutta pikkuisen lisää opittuaan pääsee isin kanssa patikoimaan ja eihän ole oman isin kanssa retkeilyn voittanutta! 

Siinä on tavoite, jonka vuoksi kannattaa harjoitella. 

Mutta pe-la yönä tapetoitiin seinää. Aloiteltiin kymmenen maissa ja jo ennen kahta oli valmis. Kotona riittää puuhaa, kun asuntoa on kiva laitella. Lauantaina jäin kaksin keskimmäisen kanssa ja maalasimme tapetoitua vastakkaisena olevan seinän ja pesimme kolme koneellista pyykkiä, jota oli kai Ilomantsin kiertueella päässyt kertymään. Lapsiperheen normipäivä, kun kaksi isoa pyykkitelinettä ei riitä. Illalla oli aikaa lunastaa pyöräretkilupaus. 

Pyöräilyn lapsi oppi heti lumien sulettua harjoiteltuaan jo viime kesän kovasti potkupyörällä. Oli käytännössä sitä vaille, että nappataan apupyörät pois, kun saa jalkoihin sen verran potkua, että alkaa vauhtia olla tarpeeksi ja potkupyörän kanssa jo harjoiteltu tasapaino alkaa sitä kautta pysyä. Piha on meillä sellainen, että siinä uskaltaa antaa harjoitella osin itsekseenkin, kun olkkarista ja keittiöstä voi tarkkailla. Koitti se päivä, kun ovikello soi ja lapsi tuli sanomaan, että "nyt mä isi osaan ajaa ilman apupyöriä". Otettiin apupyörät pois ja niinhän se asia oli. Vielä samana iltana hän sai polkaistua itsensä liikkeelle ilman apua ja olihan se hieno tunne ja melkein tippa linssissä siinä katsellessa lasta niin innoissaan uudesta tärkeästä taidosta.

Sillä taidolla pääsee vielä pitkälle. 

Niitä mukavimpia näkymiä kehäkolmosen sisäpuolelta.

Pyörämatka kesti puolisen tuntia rantapolkuja pitkin. Leiripaikka oli Pitkäjärvelle pistävä pieni niemi, Äspnäsudd (karttalinkki). Siellä oli tullut käytyä aiemminkin ja arveltua, että se on kyllin rauhallinen kehäkolmosen sisäpuolella sijaitseva niemennokka ihan yöpymistäkin ajatellen. Örveltäjät eivät arvatenkaan siellä vaikuta, kun seutu on siistiä ja roskatonta. Hieno on paikassa järvinäköala. 

Pystytin leirin ja heittelimme kivillä leipiä järvelle. Käki kukkui taas. Myöhemmin puhalteli kaulushaikarakin. Haapanat viheltelivät ja satakieli lauloi rantapuskassa. Heinäsorsan ja peipon äänet oli helppo tunnistaa ja rantasipin liverryksetkin ovat taas muistissa ja tunnistuu. Oli siellä muitakin ääntelijöitä konsertoimassa meille, mutta tuossa nyt pääporukka äänimaisemasta. 

Paulitarpin oviaukon hyttysverkkoa pohdin, että pikkuisen täytyy lisätä verkkokangasta, kun ei tahdo etureuna korkeammissa pystytyksissä riittää kunnolla maahan asti. Jokunen hyttynen pääsi sisälle ajoittain, vaikka koitin säätää ja tilkitä aukot. Hyttyskesä on kyllä kostemmilla paikoilla sakea. Ja keskimmäistä käy vähän sääliksi, kun hän on oikea hyttysmagneetti ja jos missään muualla ei inisijöitä ole niin hänen ympärillä on kokonainen lauma. Olen alkanut uskoa, että toiset vetävät niitä enemmän puoleensa kuin toiset. 

Iltapalaksi oli ruisleipää ja omppua. Aamupala oli sama, mutta juomavesi kuumennettiin ja sekaan laitettiin pikakahvijauhetta. Yö sujui aamuyötä kohti paremmin nukkuen. Ehkä hieman skarppina olin, kun jokunen koiranulkoiluttaja käveli tarpin ohi iltayön aikana ja se häiritsi unen tuloa. Onneksi aamulla oli aikaa nukkua pitkään. 

Pitkäjärven selkää Vantaan suuntaan.

Tarppi pystyssä.

Rinkassani kulki muun muassa tällainen aina tarpeellinen betoniauto.

Aamulla rakentelimme majaa niemen kärkeen. Risut olivat vähän vähissä, mutta eräs irtonainen lautaovi löytyi, josta sai kattoa hyvin tehtyä kaatuneen puun päälle, joka oli oksiensa varassa hieman jäänyt irti maasta. Tiirojen saalistusta tuli myös katseltua ennen paluumatkaa. 

Hyttystiheys oli karmiva taas lapsen ympärillä. Tultiin täysillä pitkä matka, kun hän ei vielä oikein ajaessa pysty huitomaan, kuten varttuneemmat etelänmiehet tekevät.  Pysähtyessä tilanne vain pahenee. Parasta on silloin polkea niin, että sora ropisee tien poskeen ja karistaa vauhdilla hyttyset kannoilta. 

Iso ja pieni pyörä.

akpoika.

Leväinen järvi ei houkutellut uimaan.

Pikkuisen oli itsestään kiristyvän tarpin nyörin kuminauha ottanut kankaan venymistä yön aikana vastaan.