Pöllöretkiä kuutamossa hiihtäen 2. ja 3.3.2018

Viikonlopun Hartolan reissulla kävin vaimon kanssa molempina kuutamoiltoina hiihtelemässä alkuyön valoisassa pimeydessä umpihankea. Yksi matkusti mukana myös kantorepussa. Ajankohta oli sattumoisin sama kuin vuosi takaperin, jolloin tein pari reissua otsikolla Parin tunnin pöllöretki. Edellistä linkkiä klikkaamalla pääset ensimmäiseen niistä. Vuodentakaiselta reissulta jäi pöllöhavaintoina helmipöllöt molemmilta illoilta ja toiselta illalta lisäksi sekä koiras- että naaraslehtopöllön äänihavainnot aivan kotinurkissa takapihan laavussa yöpyessä. Vanhemmat olivat nyt kuluvalla viikolla myös nähneet pöllön, joten sekin osaltaan nosti odotuksia, että jotain kuuluisikin.

Vaan ei kuulunut. 

Pakkaslukemat pyöri reilussa kahdessakymmenessä asteessa ja sekö siinä nyt on sitten syy, että pöllöjen huhuilukauden käynnistymistä saa odotella. Lähteeköhän se sitten senkin edestä, kun pikkuisen tästä lauhtuu? Mene ja tiedä. 

Ensimmäisenä iltana suuntasimme Valasjärven jäälle paikan ohi, jossa pöllö oli aiemmin nähty. Mukavaa oli puhkoa omaa latua, eikä otsalamppua tarvinnut ottaa edes mukaan, kun kuu hoiti valaistuspuolen. On se vaan hauska tunnelma sivakoida hämärässä, kuten oli viikko sitten Hirvilamminsuolla Laitilassakin. 

Kyllä minusta kaamosvaeltajankin saisi varmaan aika vähällä yllyttämisellä. 

Teimme parin kilometrin kierroksen ja aikaa siihen kului reilu tunti. Ihan tyhjin käsin ei kuitenkaan tarvinnut palata, sillä yhden pöllön saalistuksista näkyi jälki puhtaalla lumella.

Ilmeisesti pöllö käynyt lumessa saalistelemassa.

Vielä vähän ennen puolta yötä lähdin autolla kiertämään lenkin Valittulan, Ylemmäisten ja Hotilan suunnalle. Olin saanut vihiä jo muutamana vuonna eräässä paikassa pesineestä lapinpöllöstä ja sitä paikkaa erityisen pitkään kuulostelin. Parikymmentä muutakin paikkaa pysähdyin ja seisoskelin auton vieressä. Ei edes sudet ulvoneet, vaikka oli täysikuu. 

Toisena iltana teimme Valasjärven yli pitemmän lenkin kohti helmipöllön edellisenä vuonna todettua reviiriä. Retki sujui leppoisasti kaiken maailman jälkiä tutkien. Kierrokseen osui ainakin 7-8 jäniksen jäljet, parit hirven jäljet, parin ketun, hiirien, lukuisien kauriiden ja pyyn jäljet. Pyyn jättämästä jäljestä otin kuvan. Hauskasti piirtynyt lumeen siipien sulkien painaumat. 

Selvä pyy. 

Vuodet eivät ole veljeksiä ja kevätkin tulee aina vähän eri aikaan. Vertailin kahta edellistä vuotta tähän vuoteen. 

Samana viikonloppuna viime vuonna, eli 3-5.3.2017, kirjattiin Tiiraan Päijät-Hämeen lintutieteellisen yhdistyksen alueella noin 50 pöllön äänihavaintoa. Käytännössä sama lukumäärä äänihavaintoja kirjattiin myös vuotta aiemmin. 

Tänä vuonna luku oli nolla! Eli varsinaista pöllöjen kevätsesonkia odotellaan yhä. Ensi viikonloppuna luvassa on sitten näillä näkymin seuraava reissu, jossa annan pöllöille uuden mahdollisuuden länsirannikon saariston suunnalla. Muun muassa Tringan pöllöretki on samana viikonloppuna eli luulisi ajankohdan ainakin olevan passeli.