Glimsjoen koskikaraa etsimässä

Parina viikonloppuna on tullut käytyä etsimässä koskikaraa Träskendan puiston halki virtaavalta Glimsjoelta (karttalinkki). Tänään tärppäsi, viidennellä yrityksellä.

Sama puu viikko sitten ja tänään. Tänään lumisempana.

Träskendan valtava tammi viikko takaperin ja lisäksi tänään vähän lumisempana.

Kävin vanhimman lapsen kanssa ja vauva kantorepussa mahtavassa ulkoilusäässä katsomassa Pitkäjärveltä kolmisen kilometriä alavirtaan päin ja kiertämässä samalla mukavasti luonnonsuojelualueella jokea seuraavan polun pitemmällä kuin missä tähän saakka oli vielä tullut käytyä. Lunta on torstain pyryn jälkeen yli kaksikymmentä senttiä, mutta polku on sen verran paljon kuljettu, että siinä oli helppo kävellä. Pakkasta oli talven kylmimmät lukemat, 4. helmikuuta ja lämpötila säälittävästi vasta 14 astetta pakkasen puolella. Päästäänköhän tänä talvena etelässä edes -20 lukemiin? 

Kartanonpuisto.

Ylitimme joen kapeaa ja kaiteetonta siltaa pitkin Bembölen suunnalla (karttalinkki). Paikasta näkyi mös alempana joella oleva kevyen liikenteen väylän silta ja kävimme vielä siellä. Joku vanhempi pariskunta kuului pohtivan, että näkyyköhän koskessa koskikaraa. Totesivat nopeasti, että eipä näy tällä kertaa, mutta siellähän se oli, kun vähän malttoi katsella pitempään. Ei ole ihan helppo huomata valkoisella rintamuksella varustettu tumma lintu tummaa vettä ja lunta vasten. 

Siellä se sukelteli virtaan tavanomaiseen tapaansa ja palasi sitten samalle kivelle tai oksalle. Hauska lintu. Pariskunta ehti lähtemään ennen kuin linnun huomasin, enkä viitsinyt enää alkaa huutelemaan perään.

400 millinen tuli palautettua, mutta ihan kivat kuvat sai 135 milliselläkin ja rajaamalla pienemmäksi.

Koskikara!

Lintu kokeilee nokan kärjellä, että uskaltaisiko pulahtaa.

Kurkkaus lumilipan alta.

Pajunkissoja?

Träskendan puistotien silta.