Pukkipalo, Kurjenrahkan kansallispuisto 4-5.12.2016: Illan hämärässä Lakjärvelle

Hyvää itsenäisyyspäivän iltaa lukijoille! Aloittelen tällä postauksella Pukkipalon reissun kertomusta ja klikkaapa tästä vaikka päivään sopivaa musiikkia soimaan taustalle. 

Lakjärvenrahkaa 5.12.2016.

Kun tämä 99. itsenäisyyspäivä nyt sitten sattui tiistaille, otin flexitunneilla maanantainkin vapaaksi. Kyseessä olikin ensimmäiset vapaat sitten syyskuun hirvestysreissun. Tämmöistä tämä vastavalmistuneella on, kun ei ole lomia. Kakekin laulaisi, että on pakko painaa pitkää päivää. Onneksi ensi vuonna jo onkin vähän vapaitakin. Edellisessä elämässä eli ennen opintoja tuli vaihdettua firmaa sen verran tiuhaan, että en sellaisesta luksuksesta ole hirveästi vielä päässytkään nauttimaan.

Ajattelin yhden yön tästä pitkästä viikonlopusta käyttää lapsen kanssa retkeilyyn ja kohteeksi oli helppo valita Pukkipalo Kurjenrahkalta, kun olimme menossa Uudenkaupungin suuntaan joka tapauksessa. Aika monta kertaa on tullut muulloinkin mentyä itsenäisyyspäivän paikkeilla metsäretkelle. Vuosi sitten asuin vielä Tampereella ja silloin olin Kaukaloisella tämän saman 4-5.12 yön. Jokunen vuosi sitten olin niin ikään itsenäisyyspäivänä apen kanssa Helvetinjärvellä pari-kolme yötä...

Lähdimme matkaan Uudestakaupungista iltapäivällä kolmen maissa. Poikkesimme ruokakaupassa hakemassa evästä. Tulossa oli lapseni 20. metsäyö minun kanssa metsässä, joten ajattelin lettuja paistaa illalla. Sämpylää, pähkinöitä yms muutakin ostin mukaan. Viime yöretkellä Teijossa oli Teiskon mustikoita hillottuna, mutta tällä kertaa piti hillo napata kaupasta. Juuri samalla hetkellä, kun olin sanomassa lapselle, että älä ota lasipurkkia tumput kädessä, niin eikös se tipahtanut kaupan lattialle ja hillot levisi siihen. Tuli samaan aikaan välähdyksenomaisesti mieleen, kun itsekin joskus pienenä kaadoin tiimarissa laseja lattialle. En tarkemmin muista mitä nuo olikaan, mutta itkuhan siinä lapselle tulee jo pelkästä säikähdyksestä. Harmi sinänsä, mutta vahinkoja sattuu. Samoin sanoi tietenkin myös myyjä, jolle käytiin kertomassa hutiloinnista. Sehän onkin ainoa oikea reaktio siinä kohdassa. Tiimari meni sittemmin konkurssiin ehkä osaltaan veloittamatta jääneiden rikkomieni lasihärpäkkeiden vuoksi, mutta toivotaan, ettei historia toista itseään tämän putiikin kohdalla...

Ugista on noin tunnin matka Kurjenrahkalle, mutta otsalamppukelit oli kuitenkin jo, kun sinne asti päästiin. Pari autollista porukkaa oli lähdössä pois meidän mennessä ja sen jälkeen meidän auto oli ainoa parkkipaikalla (karttalinkki). Vaihdoin jokusen sanan ihmisten kanssa. Oletin, että Lakjärven laavuilla ei nyt ole muita meidän lisäksi, vaikka olisihan joku kauempaakin saattanut tulla.

Lakjärvelle menossa joulukuisen illan pimeydessä.

Eipä siellä sitten ketään ollutkaan, vaikka luulinkin niin loppumatkasta, kun nuotion loimu näkyi harvaan kuusikkoon pitkälle. Siinä oli noin tunti edellisen lähdöstä ja ilmiliekeissä nuotio oli vielä! Melkoiset tulet oli jätetty palamaan lähtiessä, sanoisin. Ei tietenkään mitään metsäpalovaaraa ollut, mutta omiin tapoihini kuuluu odottaa tilanteen mukaan vähintään tulen hiipuminen ennen poistumista tai vähänkään kuivemmalla kelillä sammutan vedellä.

Pystytin kodan laavun lähettyville. Heitin ensin apinannyrkillä narun kahden puun väliin korkealle. Sitten laitoin kodan reunat maahan kohdalleen ja toisella narulla vedin ensin laitetun narun yli kodan huipun ilmaan ja kankaan kireälle. Napsahti kerrasta kohdilleen! Toimiva tyyli pystyttää kangaskota.

Kynttilät valaistuksena ja 30 sekunnin valotus.

Leviteltiin yöpymiskamppeet ja sitten kokeilin risukeitintä kodan sisällä muutaman keittimen täytön verran. Sytyttämisen aikana tuli savunhaju istumiskorkeudelle asti, mutta nopeasti se hävisi ja kota lämpeni todella paljon. En kuitenkaan alkanut siinä kokkailemaan vaan mentiin testin jälkeen ulkotulille paistamaan letut. Yksikseni ainakin uskallan hyvinkin pitää tulia tämän kokeilun perusteella. Nyt oletettavasti ilma tulee paremmin kotaan, kun ovessa on vetoketju. Palamisilma tulee nyt alhaalta eikä virtaukset sekoita savun nousemista huipun säädettävään savupiippuun. Tällaista teoriaa ainakin kehittelin mielessäni.

Olenhan minä aiemminkin risukeitintä sisällä kokeillut. Siitä voi lukea täällä.

Tuntui nyt ilmavirta riittävän muutenkin ihan liepeen altakin. Ei ollut aamullakaan minkäänlaista kondenssia kankaan sisäpinnalla havaittavissa.

Risukeitin tulilla kodan alla.

Lakjärven laavun tulipuut on muuten haettava yllättävän kaukaa. Jos tuli käveltyä 1,7 km autolta laavulle, niin 1,1 km tuli Oruxmapsiin lisää ihan vain polttopuiden etsimisestä. Sylillinen puita mukana huomasin sitten sen kyltinkin, jossa osoitettiin missä päin puut ovat... Niinpä niin. Alla kuva etsinnöistä.

Siksakkia.

Lettujen jälkeen käytiin kävelyllä Lakjärven rannassa. Laavuthan on tehty rannasta hieman etäämmälle. Varmaan parempaa maapohjaa löytynyt nykyisiltä rakennuspaikoilta, kun itse lammen ranta on melko soinen. Illalla en ottanut kuvia, mutta näkymä pimeälle järvelle lauhtumisesta huolimatta oli talvinen, koko järvi oli jäässä ja jään päällä oli joku kävellytkin. Lumessa näkyivät jäljet. Me ei menty jäälle laisinkaan.

Tuon lyhyehkön iltakävelyn jälkeen tehtiin iltatoimet ja pelattiin pari erää kympillä kaatuu -peliä. Viimeksi muistaakseni pelattiin metsässä korttia Kaulamoisella toissakeväänä, silloin lajina oli Uno. Nyt eri peli, mutta lopputulos sama. "Mä isi murskaan sut tässä pelissä" kuului jo etukäteen, ja niin tapahtui.

Lettuja mustikkahillolla.

Otsalampulla valaistu kota.

Kympillä kaatuu.

Kuva nykyisestä vetoketjulla varustetusta oviaukosta.

Kynttilöitä on mukava polttaa kodassa. Parista tuikusta tulee sen verran valoa, että silmä tottuu hämärään ja kodassa näkee kohtalaisesti ilman lisävaloja.

Lapsi nukahti pian ja jäin itse vielä hetkeksi hereille. Kirjoitin mm blogiin ja söin jokusen pähkinän. Tuuli humisi aika kovasti puiden latvoissa ja oksilta putoili lumensekaisia tippoja kankaalle. Sää oli mennyt retken alun parista pakkasasteesta saman verran plussan puolelle. Onneksi tuli jokunen myrskynaru kiinnitettyä. 

Tuli toinen päivä ja siitä puhutaan seuraavassa postauksessa. Luvassa myös valoisampia kuvia...