Hirvimetsällä pohjoisessa 9-15.9.2016: 3. päivä

Tästä linkistä hirviretken ensimmäiseen osaan, jos se on vielä lukematta.

Kota revontulten alla.

Yritimme viedä aamulla mönkijää paikalliseen huoltamoon korjaukseen, mutta heillä ei ollut aikaa korjata sitä ainakaan samana päivänä. Kaveri jäi sitten itse korjailemaan mönkkäriä ja minä suuntasin takaisin metsälle. Ostin kaupasta kingsize-tuplan, jotta jaksan kävellä kymmenisen kilometriä leiriin ja hakemaan aseen ja enemmän evästä. Mitään reppua minulla ei ollut, mutta toki tulentekovälineet, kartta, radiopuhelin ja puukko oli matkassa. Asetta ei mönkijän kyydissä saa kuljettaa. Kaverit kuitenkin tulivat hieman vastaan pyssyni kanssa ja sain sen lopulta käsiini jo ennen leiripaikkaa.

Pikkuinen lampi matkan varrella takaisin hirvimetsään.

Heti tästä maaruskan kohdalta suorasuuntauksella Nelisataselle. Ei paljon kompassia enää tarvitse, kun on jo niin tuttuja paikkoja sumussakin.

Mutkainen puro.

Tikka.

Lähdin lähes samoja jälkiä takaisin päin kuin olin tullutkin ja aloittelin taas metsästystä. Vain pari sataa metriä kuljettuani tappisarvinen sonni nousi makuulta ja lähti pois. Tulin paikalle taas liian varomattomasti. Vähän vastaava tilanne kuin ensimmäisenäkin päivänä eli tilanne heti, kun olin päässyt taas metsästämään. Olisihan se ollut aika koomista päästä heti täräyttämään toinen kaato, kun metsään palasin, mutta sinne se meni eikä muutkaan päässeet sitä sihtailemaan, vaikka joku näkikin hirvaksen kaukaa suon yli jolkottolemassa loitommalle. Menin itsekin vielä samaisen suon laitaan ja näin emän ja vasan kipittävän muutaman sadan metrin päästä. Johan oli taas hirviä liikenteessä!

Tästä pyyhkäisi äsken tappisonni ylitse.

Variksenmarjoja. Huono marjavuosi kaikenkaikkiaan.

Mainio paikka.

Tästä kuvasta löytyy sekä emän että vasan pää. Jos tarvitset zoomattavan version, klikkaa tästä. Ei ihan helppo havaita hirviä tuolla, vai mitä? Toki huomattavasti helpompaa livetilanteessa, kun on liike mukana.

Lounasaika oli käsillä ja suuntasin veljen kanssa tulille tuhoamaan hänen eväitään, kun omani olivat siis leirissä. Matkalla törmäsin muutamaan karhun jätökseen. Melko vaikuttavaa nähdä edes karhun jättämiä jälkiä ja vähän siinä pää ja katse pyöri, että missäs se otus nyt onkaan sitten. Olisi hienoa päästä joskus näkemään ihan oikea karhu luonnossa. Ja onhan minulla karhukoe ammuttunakin...

Karhun jätös 1/2.

Karhun jätös 2/2.

Pekoniin kääräisty makkara. Taas vaihteeksi.

Nuotiopaikka Nelisatasen lammen päässä.

Evästauolta kiertelin Nelisatasen pohjoispuolelta muutaman kilometrin lenkin leiriin, jossa keittelin päiväkahvit ennen jatkamista illaksi tunturijonon toiselle puolelle isojen soiden laitamille. Kaverit olivat myös palailemassa leiriin päin ja ajattelin tutsjauttaa suolle heidän edellään juoksevat hirvet. Oli vaihteeksi sopivan lämmintä istuskella passissa ja ehkä vähän torkahdella polviin nojaten.

Aurinkokin yrittää vähän paistella.

Pikkuputous. Märkää oli joka puolella sateiden jälkeen.

Valkotäpläinen sieni.

Passipaikka isojen soiden laitamilla.

Illalla kuuden maissa kajahti laukaus läheltä. Hieman myöhemmin vielä toinen ja kolmaskin. Serkku onnistui kutsumaan ison sonnin, emän ja vasan juoksemaan vierestään tiheässä puskassa. Olivat matkalla ohi kauempaa, mutta kääntyivätkin kutsuäänten jälkeen 90 astetta ja menivät läpi melkein samasta pensaasta. Ampumamatka oli vaivaiset 10-15 metriä ja luoti tapasi yhteen oksaankin matkalla, mutta ensimmäinen osumakin olisi riittänyt kaatamaan sonnin. Kaksi laakia hän ampui vielä varmuuden vuoksi, kun sonni jäi suon puolelle seisomaan. Kuulemma yksikertaisellakin suurennoksella näkyi ensimmäisen laukauksen aikana vain harmaata kiikarissa, kun hirvi oli niin lähellä. Minulla meni vain viisi minuuttia kipittää kaadolle ja lopulta sinne tuli paljon porukkaa, kun jahtikaverien mukana olleita lapsiakin tuli katsomaan mitä oli saatu nurin.

Yhden kaverin joenylitys kaadolle tullessa ei mennyt aivan nappiin... Ensin hörppäsi yksi saapas ja horjahtaessa toinen. Eikä siinä vielä kaikki, vaan samalla molskahti radiopuhelin koskeen. 200 euron ylitys. Oli kuulemma niin mahtavaa, että se oli varmasti sen arvoista.

Porukalla lihat saatiin kätevästi puuhun ja sitten paistelimme hirvenlihaa nuotiolla.

11-piikkinen.

Ampumapaikan esittely. Hirveä ammuttiin tuohon kaverin oikean puoleisen puskan taakse kuvanottopaikasta.

Tähän oksaan hipaisi kuula.

Hyvät näkymät ampumapaikalla. Oma passipaikkani oli tämän kuvan vasemmassa reunassa suon reunalla.

Paljon oranssia porukkaa kaadolla.

Roikotuspuuta solmimassa... Milläköhän perusteella tuokin viritys pysyy pystyssä?

Herkkua nuotiolla.

Hyvä päivä. Oli vasta maanantai, joten hyvin jäi aikaa viimeisen hirven jahtaamiselle, kun viikko oli varattu aikaa. Ilta oli selkeä ja pääsin revontuliakin kuvaamaan uudella kamerallani. Hienoja kuviahan niistä ihan pokkarillakin napsi. Yö oli kylmin tällä reissulla, mutta ei silti pakkasen puolella. Nollassa vain.

Iltapalaksi nuudelia ja tonnikalaa.

Penalaavu ja kuu.

Kota valaistuna.

Revontulia 1/3.

2/3.

3/3.

Seuraavana päivänä tein kierroksen huipuilla ja aukeilla jängillä. Näin myös yhden yllättävän eläinlajin joen rannassa. Mikä se oli ja arvaappa vielä samalla montako hirveä näin tuona päivänä? Vastaukset, maisemakuvat ja päivän tapahtumat seuraavassa postauksessa.

Tästä linkistä seuraavaan...