Palokari, Uusikaupunki 23.7.2016

Yksinäinen rantakallion kukka.

Tämä loppuviikon miniloma alkoi retkeilyllä lasten kanssa Teijon kansallispuistossa, josta voit lueskella juttuja klikkaamalla tästä linkistä. Teijosta lähdettyämme suuntasimme koko perheen voimin appivanhempieni mökille Putsaareen. Putsaaren ja sen lähimpiin saariin on tullut tutustuttua jo runsaasti, mutta en niistä ole suuremmin blogissa kirjoitellut. Putsaaresta kertovan postauksen ja Selkämeren kansallispuistoon kuuluvista Sinneskereistä kirjoittelin viime kesänä. Ei kannata unohtaa myöskään veneettömän merinäköaloista kiinnostuneen retkeilijän loistavaa maalta käsin saavutettavaa Selkämeren kansallispuiston kohdetta, Liesluotoa, jossa vierailin itse keväällä.

Tällä kertaa suuntasimme eväinemme moottoriveneen keulan Palokariin (karttalinkki), Pohjaisten saaren pohjoispuolelle, noin viiden kilometrin päähän Putsaaresta. Tämä syvästi suomalaiseen kulttuuriin pesiytyneeltä ja rantaviivoja kauttaaltaan täyttävältä mökkirakentamiselta onnellisesti säästynyt saari vaikutti jo kartalla erittäin mielenkiintoiselta, eikä se paikan päälläkään tuottanut pettymystä. Alle neliökilometrin maa-alueelta löytyi monenlaista: kallioita, jyrkänteitä ja matalia käppyräisiä mäntyjä, mutta olipa siellä lehtomaisiakin alueita ja jopa pari suota, jossa muutaman kurjen porukka viihtyi runsaista jäljimääristä päätellen erinomaisen hyvin. Lintuhavaintoja reissulla olivat ainakin meriharakka, haahka, jo mainittu kurki ja harmaahaikara. Tyrnipensaita oli runsaasti ja suolla oli muutama lakan lehti, mutta lakkoja en löytänyt ja tyrnit olivat vielä raakoja. Juolukoita ja mustikoita tuli kyllä popsittua. Saaren rannoilta löytyy rantautumiskelpoisia suojaisia poukamia varmaan joka tuulella. Nyt mitään ongelmaa ei sen suhteen ollut, vaan veneilysää oli koko viikonlopun mitä parhain. Ulkomeren puolellakin pieni tuulenvire sai aikaan vain matalia aaltoja ja lauantai-iltapäivän auringonpaiste salli hyvinkin kulkemaan venematkan lyhythihaisessa paidassa.

Tässäpä muutamia kuvia Palokarista ja sitä ympäröivistä saarista. Mukavia paikkoja, mutta punkkien kanssa noilla saarilla pitää olla tarkkana! Oma kahden päivän saldo oli 5 kappaletta kiinnittyneitä punkkeja ja 1, joka vasta etsiskeli sopivaa kohtaa...

Palokarin kallioita.

Ruuttiskari (karttalinkki)

Tyrnimarjoja oli paljon, mutta ne olivat vielä raakoja.

Itikkametsikkö.

Kuvan oikeassa reunassa saari nimeltä Musta, joka on kokoonsa nähden yllättävän korkea saari. (karttalinkki)

Palokarin mainioita rantoja.

Hattivattejako.

Poukama ja jyrkänne saaren pohjoispuolella.

Suo.

Kurkien temmellyskenttä.

Suo.

Merireitti. Oruxmapsiin ladatussa Suomen maastokartassa on myös auttava merikartta.