Teijon retkikertomuksen alkuun pääset
tästä linkistä.
|
Näkymä Nikkalliolta Hamarijärvelle. |
Hyvin nukutun yön ja runsaan aamupalan jälkeen oli mukava
lähteä patikoimaan Kirjakkalan pysäköintialueelta (
karttalinkki) kohti Nikkallion
näköaloja. Siirryimme siis Mikkossuon parkkipaikalta muutaman kilometrin
autolla viihtyisän oloisen Teijon kylän halki puiston pohjoisimpiin
osiin. Teijon kyläkin olisi jo jonkinlainen nähtävyys itsessään, mutta
me suoritimme vain ohimarssin. Näkyipä siellä olevan voimissaan myös
vanha kyläkauppakin. Myös Kirjakkala oli mukavan näköistä aluetta.
Sieltä saisi ilmeisesti vuokrattua majoitusta tai tiloja muuhun
käyttöön. Jätin suurimman osan retkivarusteista autoon ja pakkasin
pieneen kånkeniin vain keittimen, ruuat, juomat ja uintivarusteet. Näin
varmistin, että pystyn tarvittaessa kantamaan pienintä retkikaveria
sylissä, vaikka kantoreppuilu ei nyt ollutkaan mahdollista.
Alkumatka Hamarijärven pohjoisrannalla sijaitsevalle
Nikkallion näköalapaikalle sujui pientä lehtomaisen metsän ympäröimää
hiekkatietä pitkin. Järvi välkehti metsän takana kulkusuunnassa
oikealla. Uimarannalle (
karttalinkki) tuli matkaa puolisen kilometriä, mutta ehdotin
lapsille, että käymme ensin keittelemässä lounaan huipulla (
karttalinkki) ja uimme
vasta paluumatkalla. Se oli molempien mielestä hyvä idea, koska kellokin
oli jo yli 11 ja lounasaika käsillä. Söimme lounaaksi Hailuodosta yli
jääneet pöperöt, eli makaroonia ja currymaustetut tölkkitonnikalat. Ne
jäi Hainruodossa (kuten eräs hieman virheellisesti paikan nimen
muisti...) syömättä, kun menimmekin retken jälkeen Sinisen pyörän
kievariin syömään notkuvien pöytien ääreen. Matkalla huipulle näkyi polun laidalla
jokunen kantarelli, mutta ei kuitenkaan niin paljon, etten olisi voinut
estää itseäni hyökkäämästä sienikasseineni niiden kimppuun.
|
Nikkallion panoraama. |
|
Lounastauko. |
|
Ja jälkkäriksi mustikoita. |
Paluumatkalla poikkesimme sitten pitkän kaavan mukaan
uimarannalla ennen siirtymistä autolle ja edelleen Kemiön saaren kautta
Turkuun. Koko kävelykierroksesta tuli matkaa sellainen kolmisen
kilometriä ja lisäksi vajaa kilometri ensin yön leiripaikasta autolle.
Kaksivuotiaskin jaksaa jo tuollaisia matkoja ihan mukavasti. Toki
välillä vähän autoin ja kannoin sylissäkin, mutta vähemmän.
Teijon kansallispuisto on pikaisen tutkimuksen perusteella
sellainen kohde, että sinne täytyy vielä palata myöhemmin useammaksi
päiväksi...
|
Hamarijärven uimapaikka. |
|
Hämyisä tien pätkä. |
|
Oruxmapsin jälki. |
Tämän jälkeen reissu jatkui Uuteenkaupunkiin ja sen edustalle Putsaareen mökkeilemään. Seuraavassa postauksessa kerron eräästä saaresta, jossa kävimme viikonlopun aikana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä merkki käynnistäsi kirjoittamalla kommenttilaatikkoon!
Feel free to leave a comment or two in the comment box!