Nurmes, 20-22.5.2016: Pihlus

 Lue stoori alusta alkaen klikkaamalla tästä linkistä.

Lehto.

Hyvästelimme Pinokarin lampaat ja jatkoimme rantareittiä Mansikkakariin (karttalinkki) ja edelleen kohti Pihlusta. Mansikkakarissa ei näkynyt mansikoita, mutta oli siellä kuitenkin yksityinen kalamaja, jota ilmeisesti vuokraa sama heppu joka toi meidät saarelle. Mökki oli miehitetty, joten oikaisimme Pihluksen suuntaan metsiä pitkin vähän etäämmällä kulkien. Pari mökkiä oli vieressä lisääkin, joita ei meidän karttatulosteessa ollut, vaikka eivät edes näyttäneet upouusilta. Piti sitten koukata vielä kauemmas rannasta. Tulimme paikkaan, jossa polku seurailee pienen kolmion muotoisen (karttalinkki) kansallispuistoon kuuluvan alueen halki. Puiden kylkiin on siinä maalattu valkoinen poikkiraita tasaisin välein. Kuulemma siinä on pala valtion maata ja se on liitetty Selkämeren kansallispuistoon. Jotenkin hassu pieni kansallispuiston nökäre keskellä saarta.

Joku tilasi liian pitkät puut pitkoksiin ja ne oli aseteltava limittäin.

Kolmion muotoinen kansallispuisto.

Pihluksen nurkilla näkyi kukkulalla (karttalinkki) vanha kakluunin raunio, joka on jäänne sodanaikaisen vartiopaikan rakennuksesta. Kolme aliupseeria ja kahdeksan miehistön jäsentä on siellä edellisen sodan aikana oleillut ja vartioinut länsirannikkoa, josko vihulainen sieltä koukkaisi. Romahtamispisteessä olleet puuseinät ja katto olivat kyltin mukaan joku aika sitten poltettu pois. Pihluksessa kävimme hetken istumassa taukopaikalla, mutta pakko myöntää, että kyllä vatsa jo hieman kurni siinä puolen päivän aikaan ja pian jatkoimme Pihluksensäikän suuntaan lounastauolle. 

Maisema muuttui kallioiseksi ja käkkärämäntyjä tavattiin monin paikoin. Muutama ryssänuuni (karttalinkki) poikettiin myös kurkkaamassa matkan varrella. Ne eivät liittyneet mitenkään siihen sotaan, jolloin aiemmin mainittu vartiomäki oli ollut käytössä, vaan nämä röykkiöt ajoittunee jonnekin 1700-luvun alkupuoliskolle isomman ja pienemmän vihanpidon aikaan. Vihaa on osattu ansiokkaasti pitää aikojen alusta, joten siihen liittyviä historiallisia rakennelmiakin löytyy sieltä sun täältä. Hyvin olivat kiviuuneiksi vielä tunnistettavissa näin satojen vuosien jälkeenkin. Ensimmäinen kyy nähtiin luikertelemassa rantakalliolla. Lounastauon jälkeen näimme vielä toisenkin.

Vartiopaikalla lienee ollut vähemmän puita aikoinaan.

Uuni.

Männikköä.

akpoika rantakallioilla nokka kohti länsinaapuria.

Kyy kiemurteli kallionkoloon.

Nurmeksesta näkyy Kylmäpihlajan majakka vähän samaan tapaan kuin Isokari Putsaaresta.

Todella komea sulka löytyi, kuten edellisessä postauksessa jo mainitsin.

Söin niemennokan tienoilla alkajaisiksi pähkinöitä, tonnikalaa sekä bastogne-keksejä ja olisin niillä jo hyvin jaksanut iltapäivälle. Kavereilla tuli kuitenkin sen verran iso satsi nuudeleita kalasäilykkeen kera, että maistelin vielä sitäkin. Se taas aiheutti sen, että minulla ei vielä illalla leirissäkään meinannut olla nälkä. Toki syömäänhän sinne oli menty, joten passaa se maha olla täynnä... Päälle läikkäsin annospussista 3in1 -kahvia, joka oli aivan hirveää. En kaupassa tajunnut, että tosiaan vähintään se yksi kolmannes pussin sisällöstä onkin sokeria ja eihän sokeroitua kahvia voi ihminen juoda. Ei pitäisi alkaa kikkailemaan vaan ostaa vain suosiolla sitä tuttua ja turvallista pannukarkeaa, vaikka sen loppuunkuluttuminen onkin hieman hitaampi operaatio näillä minun retkimäärillä. Säilyyhän se.

Pihluksensäikän päähän oli mahdollista mennä kuivin jaloin kapeaa kallioista kannasta pitkin ja kävimme siellä katselemassa. Näkyväisyys tosin meni hetkessä nollille ja ilma viileäksi joksikin aikaa mereltä ajautuneen sumun vuoksi, mutta melkein yhtä nopeasti ilma selkeni kuin se oli harmaantunutkin. Hieno suojelualue. 

Säikältä palatessa osui kohdalle niin passeli hiekkaranta, että aiemmin useaan otteeseen uhottu uimareissu tuli toteutettua siinä paikassa. Ranta oli harvinaisen matala ja pitkälle piti pohkeita pakottaen patikoida ennen kuin vettä oli uimista varten riittävästi. Raikasta.

Pihluksensäikkää.

Joutsenpari.

Kannas (karttalinkki) Pihluksensäikän kärkeen.

Pihluksensäikän kärki.

Uimaranta.

Jalanjälki rantahiekassa.

Joku kuorsaa kiven takana.

Nurmes, 20-22.5.2016: Lemmenpuhti ja Nurmeksennokka