Vaellus Vätsärissä 25-31.7.2015, 4. päivä (2/2): Rajapää ja Routasen katedraali

Tästä linkistä reissun ensimmäiseen osaan, jos alku on vielä lukematta.

Kahdelta lähdettyämme Routasenkurun jylhistä maisemista, olimme neljän maissa tunturilla. Parin tunnin patikka. Matkalle osui rajavartioiden tupa Suomen puolella (karttalinkki) ja itse vartija saapui mönkijällään paikalle. En ollut karttaa etukäteen tutkiessa huomannut, että tuolle välille voisi osua joku rakennus. Omituinen tunne nähdä yhtäkkiä mönkijän valot rinteen takaa ja ihminen, kun ei ollut pariin-kolmeen päivään nähnyt ketään! Oli kuuma kävellä, kun aurinko paahtoi niin kuin ei koskaan ennen. Mikä upea keli sattuikaan juuri tälle päivälle, kun saimme käydä Routasenkurulla ja Rajapäällä! Pidin kuitenkin takkia päällä ennen avotunturiosuutta, koska vähätuulisessa männikössä hyttysiä leijaili ympärillä runsaasti. Anorakin läpi hyttynen ei pystynyt pistämään. Niin tottunut noihin lentäviin kuitenkin jo oli, että en pitänyt verkkoa enää kasvojen suojana edes paikallaan istuessa tauolla (karttalinkki)

Seurailimme poroaitaa kukin omaa tahtiaan ylös tunturiin, koska kohde oli jatkuvasti selkeästi näkyvissä eikä eksymisen vaaraa ollut. Kartankin saattoi vaihteeksi laittaa taskuunsa pitemmäksi ajaksi. Letka venyi pitkäksi, kun aina oli jotain kuvattavaa tai pällisteltävää ja joku paahtoi edelle. Nousu oli loiva, mutta tuntui pitkältä. Kapustarinta nousi pitkään minun kanssani samaan tahtiin ylöspäin ja muutama kihukin siinä touhuili omia askareitaan mönkijäuran varressa.

Mahtava näkymä oli Rajapään huipulta! Naurahdin seuralaisilleni huipulla istuessa ja maisemaa ihmetellessä, että kannattiko raahautua vielä tänne asti ja sain molemmilta myöntävän vastauksen. Tunturilta näkyy jopa Venäjän puolelle Nikelin kaupunkiin, jonka tehtaiden savut pöllysivät kohti taivaita. Kyseessä on siis aiemmin Suomineidon toisen käsivarren eli Petsamon kunnan osa, silloiselta nimeltään Kolosjoki (wikipedia; Nikkeli (Murmanskin alue)), joka jouduttiin luovuttamaan naapurille. Kaupungissa sijaitsee nikkelitehdas.

Rajavartioiden kämppä ja mönkijä.

Kapustarinta.

Aidan läpi kuvattu Nikelin kaupunki Venäjän puolella.

Kahden valtakunnan pyykit.

Rajapäältä Surnujärven suuntaan.

Katse kauas.

Rajapään huipulla oleva rajapyykki.

Viivasuora poroaita noudattelee pääosin rajalinjaa.

Maisema huipulta luoteeseen. Routasenkurun jyrkänteitä.

Akpoika uransa huipulla.

Viivyimme huipulla pitkään ennen kuin lähdimme palailemaan leiriin. Suorin reitti kulki mukavasti Routasenkurun "katedraalin" (karttalinkki) kautta ja kävimme toki sen tarkistamassa ja vesiputouksenkin. Kyseessä on Routasenkurun ylin piste, eli kymmenisen kilometriä pitkä rotko alkaa sieltä. Matkan varrella oli hämmentävä kallioalue, jossa oli kivenmurkuloita siellä täällä lukematon määrä. Mikä lie niitä sinne nakellut. Jaakkolanjärvessä (karttalinkki) kävimme vilvoittavalla uinnilla mahtavalla uimarannalla. Teki hyvää uida viileässä vedessä kuumana päivänä. Helpotti pitkän matkaa eteenpäin. Paikka olisi sopinut myös mainiosti leiriytymiseen.

Jaakkolanjärvi. Alempana Kalatonjärvi. Näinköhän on kalaton.

Routasen "katedraali" eli U:n muotoinen jyrkänteen reuna kurun alkupäässä. Vasemmalla korkea vesiputous.

Käsittämätön määrä kiviä Vätsärin alueella. (karttalinkki)

Juomatauko Ristijärven länsipäässä. (karttalinkki)

Harrijärven leiri. (karttalinkki)

Harjus tikun nenässä.

Harrijärven auringonlasku 28.7.2015.

Vielä pystyi tarpin oviaukosta ihailemaan auringon ensimmäisiä laskuja tänä syksynä.

Melko pitkä kävelypäivä, tosin kevennetyllä varustuksella. Olimme takaisin leirissä kahdeksan aikaan. Lähdin heti kalaan ja onnistuinkin nappaamaan yhden harjuksen iltapalaksi vielä tämän mahtavan retkeilypäivän kruunuksi!

Lainaus muistivihkosta:

28.7.2015 klo 21:32: "Käytiin pitkällä kävelyretkellä. Istun auringonpaisteessa Harrijärven leirissä nuotiolla. Keitin pakissa kahvit tulilla. Raukea olo. On nähty niin paljon hienoja paikkoja, että en osaa edes kirjoittaa...// (kirjoitin kuitenkin muutaman sivun, mutta samat asiat ovat jo tämän päivän tarinaan purettu, joten en kirjoita uudestaan)

//... Leirissä olimme noin kello 8. Paistoin äsken saamani harrin tikkukalana nuotiolla. Upea auringonlasku! Suunnittelimme paluumatkaa. Kolme maastoyötä vielä jäljellä, mutta tavallaan paluumatka alkaa. En aio ajatella sitä vaan nautin joka hetkestä, kun saan olla täällä. Näillä näkymin palaammekin pohjoisempaa reittiä kuin tulimme, vaikka alunperin suunnittelin eteläisempää. Hienoa täällä on kaikkialla! Olen väsynyt, alan nukkua."



Viidennen vaelluspäivän tapahtumiin tästä linkistä: Vaellus Vätsärissä 25-31.7.2015, 5.päivä