Vätsärin reissun varusteet kuvissa ja grammanviilausta

Varusteet ylhäältä alas ja vasemmalta oikealle lueteltuna: Thermarest Solite L -solumuovi, Haglöfs 60 l rinkka, teleskooppivapa+kela, vieherasia, 1 litran pullo, kenttäpakki, taittomuki, tiskiharja, ensiapupakkaus/varustekorjaus, Thermarest AllSeason -ilmapatja, tarpin hyttysverkko, naruja, Cuben-tarppi, Quilt, vedenpitäviä pakkauspusseja, irtohihnoja, muistiinpanovälineet, tulitikkuja+sytkäri, lämpömittari, puukko, kompassi, kangaskartta, retkisaha, vessapaperi, kiilat, aurinkopaneeli ja kameravarusteet. Spork, hammasharja ja kännykkä jäi kuvasta pois.

Pakkailin eilen Vätsäriin lähtevät varusteet ja vaatteet tekemäni varustelistan mukaisesti. Linkki varustelistaan löytyy postauksesta "Vätsärin varustelista" klikkaamalla tästä. Klikkaamalla varustelistassa olevia linkkejä pääset lukemaan kyseisestä varusteesta tarkemmin.

Toinen kuva varusteista. Vasemmassa yläkulmassa oleva kasa kenkiä ei lähde mukaan.

Vaatteet vastaavasti lueteltuna: vaelluskengät, 3x sukkia, kevyet kesähousut, 3x alushousut, villasukat, anorakki, pitkät kalsarit, sandaalit, pipo, kaulaliina, 2 x intin pooloja, lierihattu+hyttysverkko, fleecetakki, vyö ja vaippaharso (pyyhe). Pohdin vielä tarvitsenko tuulenpitävät housut.

Tuollaisilla varusteilla ajattelin pärjäillä noin viikon maastossa. Painoa kaikilla varusteilla yhteensä on vajaat 16 kiloa ja noin kymmenen niistä on rinkassa. Lisäksi tulee tietenkin muutama kilo evästä eli ollaan lähellä 20 kilon lähtöpainoa. Palaan eväspuoleen todennäköisesti tarkemmin reissun jälkeen.

Sitten siihen grammanviilaukseen... Oma mielipiteeni on, että olennaisempaa oman terveyden, liikkumisen mukavuuden ja vammojen välttämisen kannalta on viilata grammoja itsestään kuin viikon vaelluksen varusteista. Mielestäni on täysin turhaa pohtia yksittäisen varusteen painoa, jossa kuitenkin puhutaan yleensä vain sadoista grammoista, jos kantaa 1-2 rinkan painoa vyötäröllään. Alentamalla painoaan riski erilaisille tapaturmille alenee ja liikkuminen muutenkin (vaikka sitten hieman painavamman rinkan kanssa) on kevyempää. Vähemmän tulee myös ylipainon aiheuttamia vaivoja, jotka voivat estää koko vaellukselle pääsemisen. Ultrakevyet varusteet myydään kaupassa kalliina, mutta viilaamalla grammoja itsestään säästää, koska ei tarvitse edes juurikaan syödä.

Otin kuukausi sitten tavoitteekseni "viilata" itsestäni 3 kiloa ennen tätä vaellusta. Onnistuin melkein. Hackers diet -sivusto, jonne olen kirjannut painoani melkein päivittäin, näyttää, että painoni on tippunut aikavälillä 21.6-23.7.2015 75 kilosta 72,3 kiloon. Jätin arkiaamuisin aamupalan pois ja muutin suurimmalla osalla lounaista suhteeksi 70/30, eli lapoin lautaselle enemmän salaattia. Muutaman kerran olen käynyt syömässä lounaaksi pelkän salaatin ja toisaalta muutaman kerran hampurilaisella. Nälästä en ole kärsinyt lainkaan, mitä nyt ennen lounasta on vähän jo alkanut hiukomaan. Painon pudottamista on turha ottaa liian vakavasti, vaan pienillä muutoksilla ruokavalioon voi kääntää painon laskuun ja samalla syödä terveellisemmin. Tietenkin liikunnan lisäämisestä on aina hyötyä ja pelkästään painon kirjaamisesta ylös näyttää olevan apua, kun tulee seurattua tarkemmin syömistään. 

Vaikka tuntuu, että laihduttamisesta on tehty kaikenmaailmankuurien kautta monimutkaista, niin käytännössä ihminen laihtuu silloin, jos hän syö vähemmän kuin kuluttaa.

Kuvaaja Hacker's diet -sivustolta. Punainen viiva kuvaa hakkerin laskemaa todellista painoa, jotka kone laskee päivän kohdalle syötetyn painon perusteella (valkoinen täplä). Keltainen katkoviiva kuvaa annettua tavoitearvoa.

Irroitettava hyttysverkko lierihattuun

Tilatessani Quilt-projektiin kankaita ulkomailta tilasin samalla myös pari pätkää erilaisia kevyitä hyttysverkkokankaita puolen metrin pätkinä. Ajatuksena oli valita niistä läpinäkyvin tuote ja tehdä siitä hyvin yksinkertainen irroitettava hyttysverkko lierihatun päälle laitettavaksi. Paulitarpin ötökkäverkkoon käyttämääni mustaa verkkoa (45 g/m^2) oli vielä jäljellä, mutta tuo oli liian tummaa ja läpinäkymätöntä käytettäväksi lähellä kasvoja, vaikka suurena pintana tarpin oviaukolla se onkin minulle riittävän läpinäkyvä. Nuokin hukkapalat tulivat kyllä käyttöön peittoprojektin untuvaosastojen väliseininä.

Quilt-projekti: Kuvia valmiista retkipeitosta ja tekniset tiedot

Uusi untuvilla täytetty retkipeittoni on nyt pakkauspussiaan myöten valmis. Tässä lopulliset mitat:

Quilt-projekti: Työvaihekuvia 2 ja erilaisia tapoja sulloa untuvia pussiin

Kokeilin imurin avulla täyttää untuvaosastoja...

Loppuviikolla, olisiko ollut perjantai-iltana, vilttiprojekti jatkui untuvien laittamisella omiin osastoihinsa. Kokeilin höytyvien laittamiseen useampaa erilaista tekniikkaa. Tässä lyhyesti selitettynä käytetyt tekniikat.

Quilt-projekti: Työvaihekuvia 1

Ulkopuolen kangas teipattuna lattiaan ennen leikkaamista.

Eilen illalla/yöllä ompelin useamman tunnin sen jälkeen, kun olin hakenut kankaat postista. Satuin heräämään niin aikaisin, että ompelukone kävi vielä yhden tunnin aamullakin. Sain ompelut nyt siihen vaiheeseen, että yksi kylki täytyy vielä sipaista umpeen ja sitten jo alkaa se hauskin osuus, eli untuvan sullominen peitteen sisään.

Quilt-projekti: Untuvaosastojen välikankaiden leikkaaminen

Joskus tulee tunne, että minunkin päässäni liikkuu muutakin kuin tuo lautasia yhteen hakkaava apina. Tähän asti on kuitenkin pian palautettu takaisin maan pinnalle.

Quilt-projekti: Mittapiirros

Quiltin mittapiirros (sama Drivessä tästä linkistä) / Quilt dimensions / Quilt sizing

Kangas- ja untuvapakettia odotellessa piirsin quiltista mittapiirroksen, joka menee toteutukseen. Alustavaan suunnitelmaan (Postaus: Viltin suunnitelmia ja materiaalipohdintaa) verrattuna isoimpana muutoksena tuli suurimman osan untuvaosastoista kääntäminen vertikaaliseksi horisontaalin sijaan.

Viikon kuva: Viikko 28

Viikon kuva: Viikko 28

Liittyy postaukseen: Puurijärvi-Isosuo 12.7.2015

Puurijärvi-Isosuo 12.7.2015

Kotimatkalla länsirannikolta (postaus: Muutama kuva Putsaaresta) mietimme kohdetta, jossa voisi hieman jaloitella ja näin katkaista pitkää ajomatkaa. Muistui mieleen Puurijärvi-Isosuon kansallispuisto Huittisten tienoilla, jonka kylttejä olimme usein 12-tieltä katselleet, mutta tähän saakka aina ajaneet ohi. Nyt koukkasimme tuon 12 kilometrin matkan valtatieltä Mutilahden parkkipaikalle (luontoon.fi; kartat ja kulkuyhteydet) ja lähdimme katsomaan minkälainen kohde on kyseessä.

Kävimme kiertämässä 1,6 kilometrin suolla kulkevan pitkospuulenkin ja tuolta reitilta poikkesimme muutaman sadan metrin matkan Mutilahden lintutornille ja pari sataa metriä katsomaan turvesuulia. Lopulta kulkemamme matka oli noin 2,5 kilometriä ja soveltui erinomaisesti lasten kanssa kuljettavaksi pieneksi kävelylenkiksi, jonka jälkeen autolla kotimatkan jatkaminen ei olisi enää niin tuskaisen tylsää, kuten se yhteen menoon usein on.

Kulkemamme reitin varrelle osui sitten kaksi luontotornia ja poikkesimme niissä kummassakin. Mutilahden lintutornista on näkymä Puurijärvelle ja Isosuon luontotornista isolle suolle.

Lakat olivat vielä raakoja.

Puita ristiin rastiin.

Mutilahden lintutorni.

Näkymiä lintutornista Puurijärvelle 1/2.

2/2.

Isosuo lähellä turvesuulia.

Lihansyöjäkasveja, kihokkeja. On siinä jokkunen karpalon lehtikin.

Vaivainen koivu.

Näkymiä Isosuon luontotornista 1/2.

2/2

Oli hämmentävää huomata kuinka iso suo Isosuo todella on. Oletin jotain paljon vaatimattomampaa, mutta tuohan oli varsin komea paikka ja soveltui erinomaisesti päiväretken kohteeksi. Kesäaikaan liikkuminen suolla on hyvinkin rajoitettua, eikä pitkoksilta tule poiketa, mutta kyllähän tuolla väistämättä sellainen ajatus heräsi, että talven lumilla siellä täytyisi joku vähintään viikonlopun mittainen hiihtolenkki käydä heittämässä...

Muutama kuva Putsaaresta

Käytiin viikonloppuna Uudenkaupungin edustalla Putsaaressa. Kyseessä on pisimmillään nelisen kilometriä pitkä saari, joka on viimeisiä saaria, jossa vielä kasvaa kunnon metsää ennen ulkomeren luotoja, jotka ovat pääosin pelkkää kalliota. Noille luodoille teimme retken kesäkuussa (postaus: Sinneskerit, Uusikaupunki 13.6.2015.

Putsaaren luonto on uskomattoman monipuolista ja jo lyhyellä kävelykierroksella löytyy monenlaista maisemaa ja edustettuna on saaristoluonnon koko kuva. On tervaleppävaltaista lehtoa, niittyä, kuivaa kangasmetsää, käkkärämäntyisiä kallioita, rauhallisia sisämeren puoleisia lahtia (paikalliset kutsuu puhdeiksi.. Norjalaiset varmaan vuonoiksi) ja toisella puolella saarta on tuulinen ulkomeri, jossa merta riittää silmän kantamattomiin. Kapeissa kohdissa sisä- ja ulkomeri ovat nähtävissä samanaikaisesti. Lisäksi Putsaaressa on muutama järvi ja suo.

Mökkejä on runsaasti ja niitä täytyy kulkiessaan kierrellä mahdollisuuksien mukaan vähän etäämmältä. Muistona vakituisesta asutuksesta on kylä ja löytyypä tuolta myös satoja vuosia vanha piilokirkko. Olen siellä muutaman kerran käynyt, mutta kameraa ei ole koskaan ollut mukana. Ehkä vielä tänä kesänä saan sieltäkin muutaman kuvan näytille. Piilokirkon vieressä kohoaa Kappelinvuori noin 25 metriin merenpinnan yläpuolelle.

Harjoittelin uuden kameran rungon käyttöä ja näpsin vauhdissa muutamia kuvia reittien varrelta. Vähän hakemista vielä tuon rungon käyttö, mutta kyllä se siitä lähtee...

Ensimmäiset mustikat kypsiä! Nam.

Kallioita ulkomeren puolella, 1/3.

2/3

3/3

Lahopuu.

Lehtometsää.

Levitettyjä muurahaiskekoja oli useita. Mikähän tuon tekee?

Suo

Aivan täynnä karpalon lehtiä.

Järvi saaressa. Putsaaressa on myös yksi saari saaressa.

Ilmeisesti kalliossa on halkeama, kun puolukat kasvavat noin suoraviivaisesti.

Pari meriharakkaa tepastelee kalliolla.

Paikka, jossa kallio nielaisee puolukkaa kasvavan maan.

Mikä yhdistelmä. Jäkälää ja metsämansikoita.

Karpalon raakileita oli niin tolkuton määrä, ettei jalalle tahtonut löytyä sijaa. Syksyä odotellessa.

Lapsi sanoi, että tuo keskellä oleva mänty näyttää aivan polvelta.

Punkki, noita riittää.

Kahden eri kävelyretken yhteissummana nypimme vajaat parikymmentä punkkia itsestämme irti. Osa oli vasta etsiskelemässä optimaalista kiinnittymispistettä, mutta muutamia piti jo poistaa pinseteilläkin. Punkkitiheys on niin hurja, että tällaisen maakravun on sitä vaikea ymmärtää. Itä-Hämeessä lapsuudessani minuun ei takertunut yksikään punkki, vaikka "jonkun verran" tuli metsissä puuhasteltua. Tuolla saaristossa puutiaisia sen sijaan piisaa. Ja kerran borrelioosiin kuukauden antibioottikuurin järsineenä voin sanoa, että kannattaa todellakin syynätä ja nyppiä nuo irti ja litistää hengiltä aina tavatessa tai vähintään kerran-pari päivässä. Pitkälahkeisia ja -hihaisia on myös syytä käyttää.

Paluumatkalla Tampereelle poikkesimme Puurijärvi-Isosuon kansallispuistossa. Siitä lisää myöhemmin.

Uutta kuvauskalustoon, Osa 2

Helmikuussa tuli hankittua käytettynä 18-135 -millinen lasi Canuunan nokalle (Linkki postaukseen: Uutta kuvauskalustoon). 

Eilen kuvauskalusto päivittyi uudella rungolla, EOS 650D:llä. Kyseessä on pari vuotta käytössä ollut runko, mutta vaikuttaa aivan uudenveroiselta. Vanhat linssit käyvät tuohon kiinni eli niitä ei tarvitse vaihtaa. Tarkemmat tekniset voi käydä tarkistamassa valmistajan sivuilta (Linkki tässä). Onhan tuo paria pykälää parempi kuin edellinen. Testaamaan en vielä paremmin päässyt muuta kuin vähän kameran omalta näytöltä, kun minulla ei ollutkaan kameraan käypää muistikorttia. Täytyy käydä tänään hakemassa sellainen...

Jos on kiinnostusta käytettyä EOS 400D -runkoa kohtaan, niin kannattaa olla pikaisesti yhteydessä (akipisteihanajarvi ät gmailpistecom). Mukaan saisi nyt akkukahvan kahdella akulla, laturin, 8 gigan muistikortin ja EFS 18-55 millisen lasin.