Kanalintukauden tilanteita ja kuvia kaudelta 2023-24

 

Osaltani kanalinnustuskausi päättyi latvalinnustukseen Lieksassa pari päivää sitten. Kuusi päivää ehdin tällä kertaa tammikuussa hiihdellä tätä metsästyksen kuninkuuslajia harjoittaen lintujen perässä erittäin vaihtelevissa keleissä. Ensimmäisellä reissulla Lieksaan oli -28 astetta ja liki metri pehmeää puuteria, jossa 1,5 kilometrin eteneminen tunnissa keskimäärin oli työn takana. Valoisassa ei paljon yli kymmentä kilometriä suksilla ehtinyt. Toisella reissulla, joka suuntautui Juukaan, oli mahdoton myräkkä kokoajan ja toisena päivänä sellainen suoja, että suksenpohjiin tarttui lumi, joka hidasti menoa entisestään eikä linnutkaan pysyneet latvoissa siinä tuulessa. Viimeiselle parin päivän reissulle sitten keli muuttuikin ihan täydelliseksi; oli pakkaset kovettanut lumen pinnan kuin keväthangeksi ja lämpötilakin pysyi enintään -15 asteessa. Vietin reissulla laatuaikaa suksilla vanhimman poikani kanssa ja onnistuminenkin tuli. Jutun aloituskuva on tuolta viimeiseltä reissulta.

Ruotsi, Jokkmokk, 24-28.8.2023

Vaan aloitellaan kuitenkin sieltä ihan kauden alusta, että pysyy asiat jossain järjestyksessä. 

Kävin työkavereiden kanssa ensimmäistä kertaa ottamassa varaslähdön kanalinnustuskauteen länsinaapurin puolelta Jokkmokkista jo elokuun puolella.

Kesällä kävin harjoittelemassa sportingia useita kertoja ja kivääriammuntaa myös harrastin runsaasti. Sportingissa oma paras tulos on nyt 31/50. Haulikkoammunta ei ole ihan se vahvin laji, mutta kehitystä tapahtuu, kun käy ampumassa saviriekkoja. Tässä alla videoituna lisäksi mallisuoritus kivääriammunnasta ja sen lopussa tarrana tulos taululla; neljä laukausta 100 metriin. Kohdistus oli sentin-pari oikealla, mutta kasa ok.

 

Ruotsissa itsellä oli kolme päivälupaa eri SCA:n alueille. Lupahommat on kyllä tehty helpoksi. Piti vaan maksaa Ruotsin metsästyskortti, ilmoitella pyssyt ja paukut tulliin ja hankkia ne päiväluvat. Rajalla ei mitään tarvinnut esitellä, kun ilmoitukset oli etukäteen tehty. 

Itse metsästys alkukaudesta ei se ihan oma suosikkini ollut, koska linnut eivät olleet puissa ja kivääriä kannoin mukana, mutta yhtään ampumapaikkaa ei sille tullut pitkistä kävelylenkeistä huolimatta. Sen sijaan haulikolla sohimista olisi riittänyt vaikka kuinka. Lopulta saalis jäi yhteen koppeloon ja pyyhyn. Havaintojahan siellä kyllä tuli paljon, mutta pääosin paikat oli todella hätäisiä pois lentäviin lintuihin. Harkittujen laukauksien ampuminen on itselle mielekkäämpää eikä tämä ihan alkukauden lintujahti osaltani mene varmaan jatkoon, mutta tulipahan kokeiltua ja kivahan se oli olla reissussa mukavalla porukalla, että sikäli oli erittäinkin onnistunut kauden aloitus.

Lieksa 21.-24.9.2023

Ensimmäinen reissu Lieksaan kausilupa-alueelle mahdollistui hirvijahdin jälkeen (erillinen juttu siitä tulossa) syyskuun lopussa. Ensimmäiseen lintuhavaintoon piti kävellä 3 kilometriä. Jäin seisomaan hakkuuaukon laitaan ja katselin karttaa sekä aukon reunapuita siinä hyvän tovin. Kun siitä otin seuraavan askeleen niin aivan jaloista pomppasi ukko- ja akkateeri molemmat eri suuntiin. Ihme, ettei niitä siitä varvikosta aiemmin huomannut. Nostin haulikon poskelle ja seurasin lintua piippulinjalla hetken aikaa, että pääsi musta teeri hieman etäämmälle ja yhdellä laukauksella tuo sitten putosi. Toisenkin olisin ehkä ehtinyt pudottaa, mutta en alkanut sen perään haulisuihkua ampumaan. Paikka oli käytännössä tiedossa aiemmilta kausilta, että siitä aukolta tulee lähes varmuudella tilanteita.

Muutama lintu lähti kauempaa vielä tänä päivänä, mutta en tainnut laukauksia enää ampua. 

Toisena jahtipäivänä siirryttiin autolla toiseen tietopaikkaan. Erittäin tiheässä taimikossa lintuja pyrähteli näkymättömissä sieltä täältä, mutta lopulta yksi poikateeri erehtyi päästämään liian lähelle ja hyppäsi niin korkealle, että oli helppo avoin linja siitä pudottaa kiintiöstä toinen lintu alas. 

Nuotiotauon jälkeen siirryttiin seuraavalle alueelle tekemään iltapäiväksi lenkki ja en päässyt kuin muutaman minuutin autolta, kun pudotin jälleen haulikolla aukon koivutaimitupsusta hypänneen akkateeren. Se riitti sille päivälle, vaikka muutama teeri kyllä vielä ihan ampumaetäisyydeltä loikkasikin paluumatkalla autolle. Pari kanalintua päivässä se on kausiluvankin kiintiössä raja, vaikka muuten se on se 10 metsäkanalintua kaudessa. En tiedä olisiko sillä kuinka paljon merkitystä ampua jonain päivänä enemmänkin, kunhan sen vuosikiintiön pitää, mutta senhän kaikki tietää millainen on ahneen loppu, joten parempi pitää varmaan kiinni siitä kahdesta linnusta.

Kolmantena päivänä oli teeret aamusella äänessä ja latvoissa. 100 kilometriä kävelyä oli kanalintujahdissa takana kivääri selässä ennen ensimmäistä kiväärihollia. Näin teeriparven aukoksi hakatulta vaaralta käsin 500 metrin päästä ja laitoin kompassiin suunnan niitä kohti, koska lähestyminen piti tehdä metsän läpi. Varovasti lähestyin lintuja ja lopulta 200 metrin etäisyydeltä näin yhden mustan teeren syömässä männyssä. Loput parvesta olivat piilossa. Ryömin loppumatkan ja ampumalinja löytyi, kun etäisyyttä oli 172 metriä. Lintu mätkähti alas, mutta etsiminen oli haastavaa, kun se ei ollut ihan aukon reunapuussa vaan 40 metriä metsän sisällä. Vaikea kävellä 170 metriä suoraa linjaa. Lopulta kävin uudelleen ampumapaikalla ja gepsin kanssa kävelin suoraa linjaa puuta kohti, jossa lintu ampumahetkellä oli ja sitten tulin suoraan kaadolle. Pyy tuli myös vielä tältä reissulta, joten 5 metsäkanalintua oli saldo ensimmäiselle Lieksan reissulle.

Lieksa, 5-7.10.2023

Pari viikkoa edellisestä lähdin taas Pohjois-Karjalan lintumaille reissuun. Keli muuttui edellisestä jo huomattavasti kylmemmäksi ja halusin erityisesti kokeilla edellisen reissun viimeisen päivän alueella teerien houkuttelua aukolle, jossa havaintoja paljon tuli. Ensimmäisenä päivänä sain yhden teeren kiväärillä 135 metristä ja haulikolla toisen, joka erehtyi istumaan koivuun eteeni. Illaksi menin telttailemaan siihen edellisen reissun huippuaukon laitamille ja teerenkuvat oli muutaman kymmenen metriä teltalta. Passipaikan valinta onnistui erittäin hyvin. Paikkoja olisi kiväärillä ollut ampua ainakin 5 lintua, mutta lopetin, kun 2 teertä olin ampunut alas. Parhaimmillaan kuvastus voi olla näköjään todella tehokasta. En ole vielä ennen ollut näin hyvässä paikassa, mutta ihan tuntui, että laukauksista huolimatta uusia teeriä tuli jatkuvalla syötöllä näkösälle. Ampumamatkat oli 111 ja 156 metriä.

Kolmantena päivänä oli todella tuulista ja lumisadettakin oli luvassa, joten lähdin jo kotiin aamupäivällä ajelemaan, koska olin kesärenkailla liikenteessä. Se olikin hyvä päätös, kun lumi jäi maahan ja seuraavana päivänä olisi ollut jo pakkastakin. 

Niin oli Lieksan kanalintuluvan kiintiö yhtä lintua vaille valmis viidessä jahtipäivässä. Paikallistuntemuksesta tuolta alueelta alkaa olla hyötyä. Suunnilleen tietää mistä lintuja pitää etsiä.

Nurmes, 19-22.10.2023

Jätin Lieksan kausiluvan viimeisen linnun rauhaan ja odottelemaan latvalinnustusta, jotta olisi mahdollisuus käydä alueella myös ilman päivälupia, joita myös tammikuulle varasin. Lähdin sitten kolmannen kerran Pohjois-Karjalaan kuukauden sisään, mutta tällä kertaa päiväluvilla Nurmeksen kunnan alueella sijaitsevalle lupa-alueelle.

Katsoin kartalta suon, jonka lähettyville metsäautotien silmukkaan perustin leirini. Suo näytti olevan muidenkin suosima ja joka aamu siinä kyllä teeriä lentelikin ja tuli kuville, mutta kertaakaan ei sen laidalla saanut olla yksin vaan oli muitakin passimiehiä siellä eri puolilla. Ensimmäinen aamu meni vähän mönkään ja hätäilin yhden käytännössä varman noin 100m kiväärihollin enkä huomannut piipun edessä olleita risuja. Ei ollut vaikutusta laukauksella, kun luoti otti kimmokkeen. Kävelin pitkän lenkin aamun passituksen jälkeen ja näin kyllä teeriä, mutta olivat erittäin varovaisia eikä lähestymisyritykset pakkaskelissä rapisevalla maalla onnistunut. Saalis jäi yhteen pyyhyn ensimmäisenä päivänä. Sen haulikolla pudotin.

Jälleen toisena päivänä suuntasin läheiselle suolle passiin, mutta toiset jahtimiehet häiritsivät sen verran lintuja ampumisellaan, että itselle ei kunnollista paikkaa missään vaiheessa tullut. Linnut ei laskeutunut riittävän lähelle. Loppupäivästä pääsin kuitenkin yhden akkateeren pudottamaan puusta. Etäisyys oli 125 metriä.

Toinen ilta oli melkoista luontoelämystä pimeässä olla teltassa. Sudet ulvoivat joka puolella! Ensin aloitti yksi ja sitten niitä tuntui olevan jo useammallakin suunnalla. Oli kyllä aivan huikea sitä kuulla.

Kolmantena päivänä kävin enää suolla aamupassissa ja sen jälkeen ajelin alueen läpi ja kotia kohti. Yksi lintu vain erehtyi näkyville suon toiselle puolelle. 176 metriä oli matkaa ja laukaus onnistui hyvin. Sain siitä reissulle kolmannen linnun, jota voi kyllä pitää vieraalle alueelle ihan hyvänä saldona. Muita tilanteita ei enää tälle päivälle tullut.

Lieksa, 11-13.1.2024

Tiedustelureissu Lieksan latvalintumaille ennen loppukuun reissua pojan ja kavereiden kanssa. Keli oli melkoisen arktinen ja kamina teltassa tuli todella tarpeeseen pitkinä pimeinä iltoina. Yöllä en tietysti yksinään mitään kipinää pitänyt, että makuupussilla piti pärjätä. Kylmimmät lukemat oli -28 astetta toisena yönä.

Lumihanki oli erittäin upottavaa sorttia, koska Lieksassa ei ollut käynyt plussalla vielä kertaakaan talven aikana, että olisi kuorta muodostunut liki metriseen hankeen. Hiihtelin ensimmäisen päivän parin vuoden takaisella hyvällä alueella, mutta lintuhavainnot jäi vähiin. Näin lopulta vain muutaman teeren ilmassa enkä koskaan niitä latvoista löytänyt. Lisäksi näin teeren, jonka näätä oli juuri popsinut. Päivän saaliiksi tuli vain kettu kiväärillä.

Toisena päivänä siirryin autolla noin 15 kilometriä paikkaan, jonka olin paikkatietoikkunan karttatasoja hyödyntäen tulkinnut teeripaikaksi. Paikkatietoikkunasta löytyy sellaiset karttatasot, joiden avulla vieraiden alueiden todennäköisimmät teerialueet voi kartoittaa. Kenties joskus voin tässä neuvoa ja antaa vinkkiä eri postauksessa. Auto vähän änkytti siinä pakkasessa, mutta käynnistyi se kuitenkin. Alue todellakin osoittautui teerialueeksi. Sain monta teeritilannetta päivän mittaan, mutta jätin ampumatta, kun säästelin viimeistä kausiluvan lintua kiintiöstä siltä varalta, jos olisin vielä metson löytänyt jostain. 

Sunnuntaille luvattiin lumipyryä, 20 senttiä lisää lunta, joten päätin sitten poistua paikalta jo lauantai-iltana. Ottipaikat tuli jo tällä reissulla selväksi ja tiesi mistä kannattaisi loppukuusta myös yrittää.

Juuka, 21-23.1.2024

Pari työkaveria ilmoitti olevansa menossa pariksi päiväksi Juukaan latvalinnustamaan ja minulla oli saumaa myös lähteä. Sattumalta pari päivälupaa vapautui vielä, että sain omat luvat hommattua ja niin vaan hyppäsin Transporterin kyytiin ja läksin ihan uusia alueita tutkimaan. Keli oli todella vaikea ja tuulinen. Osuimme metsoalueelle kotaleirimme tekemään ja useita havaintoja niistä saatiin ja muutama teerihavaintokin, mutta yhtään laukausta ei lintua kohti päästy ampumaan. Sen sijaan ensimmäisenä päivänä alle 300 metriä teltalta lähdettyäni osuin tuoreille jäniksen jäljille ja hetken jäljityksen jälkeen jänö pomppasi aukon taimikkotupsusta ja sain haulikolla siitä kaadettua jäniksen saaliiksi. 5 minuuttia teltalta lähdön jälkeen oli metsäjänis nurin.

Aika hassut saaliit ensimmäisille latvalinnustuspäiville, kettu ja jänis, mutta joskus käy näin näköjään.

Lieksa, 24-26.1.2024

Kauden kuudes ja viimeinen kanalinnustusreissu Pohjois-Karjalaan. Tällä kertaa oltiin mökkimajoituksessa ja sain muutaman kaverin sekä vanhimman pojan kaveriksi mukaan. Ensimmäisenä päivänä menimme suoraan edellisellä reissulla löytyneelle kuumalle teerialueelle ja linnut löytyi heti kättelyssä. Koko aamupäivän sai seurailla lintuja, mutta olivat arkoja eikä lähestymiset onnistunut. Vain akkateeriä sattui olemaan niissä latvoissa mihin olisi nähnyt ampua. Eräältä suolta lähti kaksi ukkometsoa ja nousivat latvoihin. Jännää oli niitä yrittää lähestyä, mutta kahdesta yrityksestä huolimatta niitä ei löytynyt, kun olivat niin tiheässä metsässä latvoissa. Ensimmäisen yrityksen jälkeen palasimme suolle ja siellä linnut edelleen nökötti, mutta sen lähestymisyrityksen jälkeen havaintoa ei niistä enää saatu. Iltapäivällä kierreltiin tyhjää lähellä paikkaa, jossa viime tammikuussa ammuin metson. Sieltä seudulta ei kukaan saanut yhtään lintuhavaintoa.

Toisena päivänä mentiin samaan paikkaan missä edellisenkin päivän havainnot tuli. Jälleen oli teerihavaintoja heti ja jo matkalla nähtiin isohkoja 50 linnun parvia. Minä lähdin pojan kanssa hiihtämään edellisen päivän metsosuolle, mutta matkalla sinne homma muuttui teerijahdiksi. Huomasin vaaran rinteellä koivuissa 410 metrin päässä teeret latvoissa umpimetsässä. Näkyivät sieltä kuitenkin, että satuin huomaamaan sivusilmällä mustia pisteitä puiden välistä. Gepsin kanssa lähdimme lähestymään suoraa linjaa lintuja kohti. Alle 200 metrissä olo oli aika epätoivoinen, kun maasto oli niin tiheää, että yli 50 metriin ei näkisi ampua. Pysähdyimme kuuntelemaan ajoittain ja pientä pulputusta kuului teerien suunnasta, joten siitä vähän uskoa sai, että ehkä tämä korppukelistä huolimatta voi onnistua, kun ei lintukaan voinut meistä näköhavaintoa saada sellaisessa maastossa.

Lopulta matkaa oli vain reilut 100 metriä, kun näin mustan linnun pään oksien välistä koivussa. Otin sukset pois ja ajattelin kävellä kuusikon reunaan etsimään ampumalinjaa, mutta eihän siitä mitään tullut, kun suksilta noustessa upposi nivusia myöten hankeen. Kokeilin sitten kontata lumella ja juuri ja juuri se kesti siinä mennä nelinkontin tai ryömimällä. Kuusikon reunassa otin aseen repusta ja virittelin sen tukevasti bipodille. Perän alle sain lunta kauhottua ja niin oli pyssy siinä kuin valettuna. Perän tukeminen onkin linnun ampumisessa vähintään yhtä tärkeää kuin aseen etupään. 

Teeren pää näkyi, mutta muuten lintu oli piilossa ja mietin, että mitäs nyt pitäisi tehdä. Teeret olivat kuitenkin aktiivisesti liikkeessä puissa ja jäin siihen vain odottamaan, jos lintu siirtyisi parempaan paikkaan. Pitkään ei tarvinnutkaan odotella, kun teeri käveli koivun oksaa pitkin vähän eteenpäin. Nyt näkyvissä oli linnun selästä yläosasta noin 5 senttiä ja ajattelin, että tässä se paikka nyt on, jos meinaa teeren ampua tällä latvalintureissulla. Tähtäsin hyvin oksien yli ja puristin. Lintu mätkähti puusta hangelle ja olihan se huikea tunne kuuden hiihtopäivän päätteeksi saada tällainen onnistuminen. 93 metriä oli matkaa lintuun, että etäisyyden puolesta luodin sijoittaminen tuohon tulitikkuaskin kokoiseen näkyvissä olevaan mustaan ruutuun oksien väliin oli helpohko. Osun siihen joka kerta, jos on aikaa asetella pyssy tukevasti.

Poika toi sukset minulle ja menimme hakemaan linnun reppuun. Vielä teimme lenkin suolta, jossa metsot olivat ja sitten sinne päin mihin teeriparvi lensi laukauksen jälkeen, mutta enempää ei lintuhavaintoja tullut ja pitkän aikaa meni tulilla istuskellessa onnistuneen jahdin päätteeksi iltapäivällä. Ei mitään paineita ollut enempää lintuja ampuakaan, joten nautiskelimme mahtavasta ulkoilukelistä. 

Oli niin hienoa oman 12 vuotiaan pojan kanssa siellä mennä ja nähdä hänet hymyssä suin myös nautiskelevan umpihankihiihdon vapaudesta mennä mistä vaan laduttomassa erämaassa, että melkein oli toisinaan tippa linssissä, kun ajattelin olevani niin etuoikeutettu, että on mahdollisuus tällaista harrastaa ja kokea yhdessä. Ihan sama tuleeko saalista vai ei, mutta tällainen yhteinen aika, nämä yhteiset reissut ja kokemukset ovat kyllä niitä elämän parhaita asioita mitä on olemassa. Nyt sattui myös saalista tulemaan, joten eiköhän vaan tässä joku päivä kokata teerestä herkullinen päivällinen ja muistella vielä näitä hetkiä.