Lisää kynittävää, 25.8.2019

Sumuinen aamu järvellä ja mukavasti lintuja liikenteessä.

Nyt oli ennakot kohdallaan Hartolan reissulla. Eilen varhain aamulla lentäviä heinäsorsia kohti ammuin kolme laukausta ja niillä tuli kolme pudotusta. Viimeinen meinasi jäädä latvalinnuksi, kun tipahti ensin koivun latvaan, mutta onneksi muutaman sekunnin päästä mätkähti maantasolle. Olisi muuten ollut aika haastava käydä noutamassa.

Patruunana oli tällä kertaa teräksinen supermagnum B&P Valle Steel 12/89 muistaakseni 3,5 millisillä murkuloilla. Teräksellä ampuessa haulien on mielestäni parempi olla pikkuisen isompia, jotta yksittäinen hauli vastaisi painoltaan paremmin painavampia materiaaleja. Siitä syystä ostin nämä myös pisimmällä hylsyllä, jotta hauleja olisi ilmassa mahdollisimman paljon. Lähtönopeus näillä on aika mukava 435 m/s ja tehokkaalta vaikuttaa, kun ei edes paikata tarvinnut.

Nyt oli järvellä sellainen parvi, että en muista aiemmin nähneenikään niin runsaslukuista porukkaa tuolla. 100-150 lintua hyvinkin. Tuntuivat puimattomalla ohrapellolla hyvin viihtyvän siinä auringonnousun aikaan.

On tullut aina aiemmin otettua linnuilta nahka pois, mutta tällä kertaa tuli kynittyä linnut ja poltin höytyvät nuotiolla pois. Laitetaan sitten nahkoineen uuniin tässä lähipäivinä, tai kenties jo huomenna.