Pöllöretki kuutamossa Kingon kivikovilla hangilla, 17.2.2019

Sunnuntai-illan ratoksi lähdin kuuden maissa käymään hiihtelemässä Kingon peltoaukeilla pysähdellen samalla pöllöjen kuulemisen toivossa (karttalinkki). Liikkeellä ollessa ei mitään olisi kuullutkaan johtuen kovan lumen pinnan aiheuttamasta rapinasta. Pinta oli jäätynyt kivikovaksi lämpötilan pudottua nopeasti päivän suojakelistä viiden pakkasasteen tienoille. 

Mikäpä oli siinä lykkiessä eteenpäin. Juuri minkäänlaista liikettä vastustavaa voimaa ei ollut suksen ja lumen rajapinnassa havaittavissa ja tasatyönnöllä pistelin suurimman osan reilun neljän kilometrin kierroksestani. Pellon pintaa olisi hätäisempi voinut liitää vaikka luistelusuksilla, mutta minulla oli Peltosen mehtäsukset. Otsalamppua ei missään vaiheessa tarvinnut laittaa päälle, kun lähes täydeksi kasvanut "oikea uusi enenevä" kuu loisti taivaalla. 

Pari tuntia käytin hiihtokierrokseeni. 

Aika pitkään kaksi traktoria eri suunnissa häiritsi kuulemista, mutta sopivissa kohdissa metsäplänttien takana oli hyvä kuunnella luonnon ääniä. Maurumaansalmenoja virtasi osin jäistä vapaana tai ainakin sulamisvedet olivat nostaneet veden pinnan jo jääkuoren päälle. Onnistuin heti auton oven avattuani kuvittelemaan lehtopöllön äänen ja hiihtomatkalla muutamaan kertaan varpuspöllönkin, mutta ne eivät ainakaan toistuneet pysähdyttyäni, joten niitä ei voi mitenkään varmoina havaintoina pitää.

Kingon pohjoispuolella sen sijaan alkoi kuulumaan varmasti pöllön ääni, mutta valitettavasti ääni tuli aika vaimeina etäältä pohjoispuolen peltoaukeilta kilometrin-kahden päästä. Äänet olivat lyhyitä huu -äännähdyksiä toistuen samanlaisina sekunnin-parin välein. Muutaman minuutin otus oli hiljaa ja jatkoi taas. Aika suurella varmuudella äänen voinee todeta kuuluneen sarvipöllölle. Lauseeseen piilotetusta linkistä voi käydä kuuntelemassa sarvipöllön, ja muidenkin pöllöjen ääniä. En nyt itse edes yrittänyt ääntä nauhoittaa.

Sarvipöllöä en muutaman vuoden jatkuneen pöllöretkeilyinnostukseni aikana ole aiemmin tavannut, vaikka se ei ole mikään harvinaisuus. Osa lajin edustajista muuttaa talveksi pois Suomesta, mutta lajista saadaan silti Tiiran mukaan havaintoja ympäri vuoden. 

Joskus reilut 15 vuotta sitten sarvipöllö pesi Hartolassa kotitaloni nurkissa ja silloin näinkin kyseisen pöllön. Kaikista hauskin kohtaaminen oli kesällä, kun sarvipöllön poikaset, pyöreät untuvapallot, istuivat kukin omalla oksallaan matalassa kuusessa tien laidassa. Johonkin lintu sittemmin katosi eikä näkynyt sen jälkeen. Tiiran mukaan koko kunnasta ole sarvipöllöhavaintoja ainakaan julkisena viimeisen viiden vuoden ajalta. Vaan se nyt ei tietenkään tarkoita juuri mitään, että Tiirasta ei jotain havaintoja löydy.

Ihmeen paljon löytää Sonyn pokkari valoa kuutamosta.

Työkaverilta olin saanut aiemmin vinkin, että Pyhämaan perukoilla olisi kuultu huuhkaja. En yleensä hirveästi toisten lintuhavaintojen perässä ajele, mutta huuhkaja houkutteli siinä määrin, että päätin vielä yhdeksän aikaan poiketa kyseisellä peltoaukealla hetken höristelemässä korviani. 

Se kuulostelu jäi todellakin vain pieneksi hetkeksi.

Pysäytin autoni tien poskeen auratulle ohituspaikalle keskellä peltoa ja nousin teetermareineni notkumaan auton viereen. Muutaman minuutin kuluttua lähti auto kolmensadan metrin päästä ja ajeli kävelyvauhtia ohitseni. Auto kääntyi takaisin pellon päässä ja pysähtyi paluumatkalla kohdallani tiedustelemaan millä asialla olen. 

Kerroin olevani harmiton pöllöretkeilijä. 

Ei tainnut kysyjä moisen harrastuksen päälle juuri ymmärtää ja sanoi halunneensa varmistaa, että en ole pahanteossa, kun "keskellä yötä" norkoilen pellolla. Tokihan se hullujen hommalta näyttää ja sellaista onkin, ja mistäpä kysyjä olisi edes voinut arvata minun olevan viimeinen henkilö, jonka tapaisi pahanteossa retkilläni. Ihmiskunta on valitettavasti toimillaan aiheuttanut sen, että monilla pelko vieraista kulkijoista varsinkin hämärän aikaan aiheuttaa ajatuksen, että ne ovat pahanteossa.

Poistuin paikalta ja jätin sekä pöllöt että paikalliset asukkaat rauhaan, että kenenkään ei takiani tarvitse menettää yöuniaan.

Pöllöretkeily on kieltämättä omituinen harrastus. Täytyy pyrkiä jatkossa valitsemaan parkkipaikka tarkemmin ja vielä kauemmas vakituisesta asutuksesta.