Isyysvapaan aloittelua

Viimeiset pari viikkoa meni vähän sillä tavalla, että en ehtinyt käydä kotona kuin kääntymässä. Ensimmäinen Ruotsissa paperitehtaalla mittakeikalla ja toinen kertausharjoituksessa. Ensimmäiset metsäaamutkin sitten juhannuksen tuli armeijan vihreissä. Eipä ollut kertaus mitään makkaranpaistoa vaan ihan kunnon menoa ja unet jäi noin kolmeen tuntiin per yö maastossa ollessa. Ollos huoleton. Vakuutuin kyllä kuinka nopeasti pystyttäisiin lähtemään jos (tai skapparien sanoin "kun") pitäisi oikeasti lähteä. Ollaan me aika hyviä. 

Sen sijaan nyt saakin sitten olla kotona senkin edestä. Kuuden viikon isävapaa alkoi maanantaina ja aion sitä jatkaa hoitovapaan muodossa näillä näkymin ainakin vuodenvaihteeseen asti. Aivan mahtava alku ollut. Kiva olla lasten kanssa koko päivä ja heti sen jälkeen toiseksi parhaana asiana tulee se, että saa olla paljon ulkona.

Eilen jo tuntui, että tuli käveltyä kohtalaisesti. Ensin kouluun, sitten keskimmäinen kerhoon, nuorimmaisen kanssa muskariin ja kotiin lounaalle. Sitten keskimmäinen pois kerhosta puolilta päivin ja iltapäivällä vastaan, kun vanhin oli kaverinsa luona koulun jälkeen noin kolmen kilometrin päässä kotoa. Mittailin kartalta, että rattaiden perässä kävelyä kertyi reilut 11 kilometriä ja illalla käytiin vielä koko perheen voimin pikku iltakävelyllä, niin varmaan lähempänä 15 kilometriä oli koko päivän kävely.

Isävapaa tekee toimistotyöläiselle tosi hyvää.

Metsästyskausi on aluillaan ja sorsastuksen aloituspäivä meni itsellä rynnäkkökiväärin kanssa metsässä. Varmaan vielä sorsastamaan kuitenkin ehdin myöhemmin. Hirvijahti alkaa kohta myös, mutta sen tulen tänä syksynä jättämään välistä, kun keskityn nyt täysillä lasten kanssa olemiseen. Uusia syksyjä tulee harrastaa niitä asioita, mutta lapset on pieniä vain vähän aikaa, joten se on hyödynnettävä nyt. Blogin kannalta se voi toki olla tylsää, mutta vähät siitä. Pitemmiltä reissuilta ei näin ollen uusia juttuja ole tulossa, mutta lyhyemmiltä varmaan kyllä. 

Pari kuvaa ohrapellosta

Aamukahvit peuroja tarkkaillen 31.7.2018

Vietettiin muutama päivä Putsaaren mökillä lomaillen. Eilen aamulla heräsin viiden aikaan ja avasin mökin ovet, että saisi läpivedolla hieman laskettua 30 asteen sisälämpötilaa. Pistin samalla aamukahvit tulemaan ja menin pötkölleni levitetylle sohvalle, josta on suora näkymä keittonurkan ovesta ulos.

Kissa vaikutti jotenkin levottomalta ja lähti portaille. Katsahdin, että mitähän se siellä näkee ja epäilin heti peuroja, kun edellisenä aamuna keskimmäinen sanoi nähneensä niitä aamulla huussissa pyörähtäessään.

No, peurojapa hyvinkin. Yksi oli juuri tulossa avoimeen heinikkoon ruokailemaan, kun meikäläisen pannukahvit tekeytyivät valmiiksi. Otin kupin ja liikuin kissan viereen portaalle istumaan. Otin askeleet varovasti aina, kun elukan pää oli maassa ja eihän tuo minua tajunnut.

Nauku ja peura. 

Ensimmäinen peura lipui pikkuhiljaa huussin taakse ja kaveri seurasi perässä. Aloin tätä jälkimmäistä kiusaamaan pienillä köhimisillä ja naputuksilla. Samat hämmentymisen merkit olivat näilläkin havaittavissa kuin olen hirvillä houkutellessa huomannut olevan, jos eläimet ovat epäluuloisia. Alkoi peuralla ankara huulien lipominen, korvien heilutus ja pää tietenkin kääntyi äänen suuntaan. Ruokailu keskeytyi pitkältä tuntuvaksi toviksi. Istuin kuitenkin täysin paikoillaan eikä pakoreaktiota valkohäntäpeuralle tullut.

Usein ainakin hirvi vaatii kahden aistin havainnon ennen pakenemista. Ihmisen se tunnistaisi näköaistillaan lähinnä poikittaissuuntaisesta liikkeestä. Vartalon edessä käsiä voi liikuttaa aika vapaasti. Nyt elukka sai vain kuuloaistillaan havainnon, joten peuran aamuruokailu jatkui kaverin vanavedessä kohti huussin takana olevaa metsää ja pientä niittyä tuijottelutuokion jälkeen.

Mukava rauhallinen luontokokemus tuli siinä heti aamusta.

Jälkimmäinen peura.