Krooklopeilla vaarin pikaveneellä, 28.4.2018

Sattui lauantain paattiajelulla melkoiset keliolosuhteet. Enpä muista nähneeni ulkomerta noin tyynenä aiemmin ja jo vain tarkeni luodon kallioilla paistatella päivää ja kelpasi lastenkin lotrata kallion eri tasoilla olleista lammikoista vettä alemmas ja viimein puroina kohti merta. 

Alla muutama kuva reissusta ja uudet lintulajit voi lukea tältä listalta. Rantautumispaikka oli täällä.

Kaupunginlahti

Emäsalon Varlaxuddenilla makkaranpaistossa 21.4.2018

Käytiin tänään paistelemassa bratwurstit Porvoon Emäsalon eteläpäässä olevalla virkistysalueella (karttalinkki). Sain kohteesta tekstiviestin vanhimman lapsen kirjoittamana torstaina kesken työpäivän, että mentäiskö sinne viikonloppuna käymään. Ei minua näistä retkikohteista hirveästi tarvitse innostaa, niin lähden kyllä.

Liejukanan piiloutumisyritys 19.4.2018

Töihintulomatkalla pyörähdin ensin Pitkäjärven lintutornilla ja sen jälkeen kurkkasin joko liejukana olisi ilmaantunut Vantaan Varistoon samaan paikkaan, jossa sen viime vuonnakin näin.

Olihan se. 

Yritti kana pistää piilottelullaan parastaan tällä kertaa. Olin näkevinäni kaksi lintua sivusilmällä lutakon viereistä hiekkapintaista kävelyreittiä tallatessa ja menin vesirajaan katsomaan. Toinen kanoista uiskenteli keskemmälle ja seurailin sitä hetken kiikareilla. Sitten ihmettelin, että mihis se toinen nyt katosi.

Polvistuin kaislikon reunaan ja kurkkasin. Sieltähän se punainen pää pilkotti puolentoista metrin päässä! Lintu kokonaan veden alla muuten, mutta harmittavan huonosti maastoutuva punainen nokka pilkotti vedenpinnan yläpuolella. 

Enpä tiennytkään niiden pyrkivän piiloutumaan myös näin. Jätin kanan siihen uskoon, että en olisi häntä nähnyt ja peräännyin vähin äänin paikalta.


Tämän vuoden lintulista tästä linkistä. Samaan tahtiin tulee lajeja kuin viime vuonnakin. 69 koossa.

Linturetki pyörällä Bodominjärven ympäri 15.4.2018

Oittaan näkymä aamuyöllä.

Sunnuntaiaamun ulkoiluna lähdin polkupyörällä kiertämään Bodominjärven (karttalinkki) eväiden, kiikareiden ja kameran kanssa. Herätyskello soi viideltä. Olin kyllä jo ainakin tunnin sitä ennen hereillä ja harkitsin olenko pyöräilykunnossa, kun mitä ilmeisimmin perheen pienimmän flunssa oli tarttunut minuunkin ja olo sen mukainen, vaikka aika usein lasten taudeilta vältynkin.

Porissa aamukävelyllä 12.4.2018

Auringonnousu Kokemäenjoella. 

Pari päivää tuli vietettyä Porissa työmatkalla. Vaihteeksi yövyin ihan hotellissa enkä metsässä, kuten edellisellä yön yli -työreissulla. Ulkoilua sain silti noin kuuden ja puolen kilometrin edestä, kun aamuisen hotelliaamiaisen jälkeen nappasin kimpsut ja kampsut ja lähdin kävellen kohti Pöyryn Porin toimistoa. 

Huppulaavun mittapiirros

Mittapiirros.

Huppulaavu herätti heti lokakuussa suunnitelmistani mainittuani kohtalaisesti mielenkiintoa. Kirjoitin, että teen sellaisen syksyn ratoksi, mutta se juna meni ajat sitten ainakin edellisen syksyn osalta, kun nyt kaiketi on kevät. 

Västäräkistä vähäsen

Västäräkki Hartolassa 8.4.2018

Linkki lintulistalle.

Hartolan kevään viimeinen pöllöretki, 7.4.2018

Tein tänään järjestyksessään kolmannen ja tämän kevään osalta viimeisen pöllöretkeni Hartolassa kotipaikan nurkissa. Lähdin matkaan kahdeksan jälkeen ja palailin kymmenen jälkeen takaisin. Kävin kuulostelemassa edellisvuoden helmipöllöpaikoilla. Vaan kovin hiljaiselta vaikutti tienoo, jos ei huomioi Pohjolan pelloilla kailottaneita joutsenia ja naapurien haukkuvia koiria.

Tonnikalan lämmittäminen ilman keitintä eli "sissituna"

Mitä tekee vessapaperi tonnikalapurkissa?

Viime yöretkellä lämmittelin kodassa kokeeksi tölkillisen tonnikalaa iltapalaksi ilman retkikeitintä sen jälkeen, kun lapset oli nukahtanut. Homma on yksinkertainen. 

Tarvitaan nenäliina tai vessapaperia, tulitikut ja tonnikalaa öljyssä. Nenäliina laitetaan tölkin päälle ja painetaan öljyyn tai sitten paperi rullataan ja tökätään purkin keskelle. Ensimmäinen taitaa toimia paremmin, vaikka kuvissa onkin tehty jälkimmäisellä tavalla. Annetaan hetki öljyn imeytyä paperiin ja sytyteään paperi palamaan. Nenäliina toimii ulkotulen sydänlankana ja tuli lämmittää tonnikalat suoraan tölkissä. Ennen nautiskelua enimmät paperinpalat ja tuhkat otetaan tunan pinnalta pois.

Sissi lämmittää samalla liekillä kätensä ja desin-pari vettä nuudeleita tai iltateetä varten. 

En minä itse tätä keksinyt, vaan sain vinkin eräältä nimeltä mainitsemattomalta selviytymiskurssilaiselta ja tuli kokeiltua. Verkosta näkyy löytyvän aiheesta lisääkin kuvia.

Sissitunat kuumenemassa.

Palokosken ulkoilualueelta teeriä etsimässä 31.3-1.4.2018

Isoniitulla linturetkeilemisen jälkeen katselin sääennusteesta, että maanantaille oli luvattu reipasta kymmentä senttiä lunta, joten pääsiäisen aikaan suunniteltu ensimmäinen teerireissu oli parempi suorittaa jo lauantain ja sunnuntain aikana. Parempi mennä soitimelle kirkkaana kuin sateisena aamuna. Unohtamatta pöllöjä, jotka tavanomaisen vilpoisen, mutta huhuilun saralla hiljaisen maaliskuun lopussa lauhtuneilla keleillä kenties olisivat äänekkäämpiä.

Isoniitulla lintuja katselemassa 31.3.2018

Vaimo kävi ratsastelemassa islanninhevosilla ja minä suuntasin lapsukaisten kanssa läheisille pelloille Vantaan Seutulan Isoniitulle katselemaan lintuja. Siellä oli Tiiran mukaan pulmusiakin nähty, mutta ne jäi meiltä tällä kertaa näkemättä. Uusina lajeina tuli sen sijaan kiuru, joka lenteli ja viserteli yläpuolella heti autosta noustessa, uuttukyyhky sekä hemppo, jota en tietääkseni aiemmin ole tunnistanutkaan, vaikka sirkutus kuulosti tutulta, kun niitä kymmenittäin tai jopa sadoittain olikin pensaissa luomassa äänimaisemaa.