Vuodenaikojen vaihtelua Kytäjä-Usmissa 2-3.12.2017

13 sekuntia valotusta Piilolammin pilkkopimeässä.

Kävin viettämässä kotayön Kytäjä-Usmin retkeilyalueella Hyvinkäällä lasten kanssa. Ajatus oli alunperin vähän patikoidakin, mutta käveltyä tuli jo päivällä Oittaan luontopolulla, eikä illalle viitsinyt enää turhan pitkää kävelymatkaa ajatella. Menimme siis vain Piilolammille (karttalinkki), jonne ei tarvitse kävellä kuin puolisen kilometriä.

Retki alkoi viiden aikaan mainiossa talvisessa säässä. Perjantaina satanut viitisen senttiä lunta oli puiden oksilla ja lämpötila oli nollassa tai vähän pakkasen puolella. Otsalamppu valaisi hienosti valkoisen metsän.

Kytäjä-Usmiin saapuessa oli jo pimeää. Valoja pimeyksien reunoilla alkoi näkyä ensimmäisellä tulipaikalla. Siellä oli joku isohko porukka pj-teltan kanssa. Jatkoimme suoraan seuraavalle tulipaikalle parin sadan metrin päähän. Piilolammilla on pari nuotiopaikkaa ja puuvaja on yhteinen. En sitä tiennyt etukäteen, mutta nappasin silti sylillisen mukaan ohimennen varuiksi.

Jos olin toivonut, että täällä olisi hiljaisempaa kuin Nuuksiossa, se ajatus hieman koki kolhuja, kun tämäkin kivikasasta ja puoliympyrän muotoisesta istuinpenkistä muodostuva retkeilyrakenne oli miehitetty. Ensitöiksi laitoimme kodan pienelle kukkulalle pystyyn ja siirryimme vasta sen jälkeen letunpaistoon. Sen aloittaessamme poistuivat muut paikalta.

Rannasta lampi oli vähän jäässä ja kerran piti kantapäätä siitä tarjota, että sai lettujauhot kostutettua lammen vedellä. Lapsilla oli pohjaton lettunälkä. Eihän meillä lasketa, mutta ohimennen jälkikäteen ynnäilin, että taisin itse jäädä puoleentoista lettuun, kun pikkuvesselit söi ainakin 3,5 kumpikin sitä mukaa, kun lättyjä valmistui. Terve merkkihän se vain on, että letut maistuu. Piti kuitenkin jatkaa omaa iltapalaa salaa myöhemmin pähkinäpussista...

Laitoin lapset nukkumaan ja itse vähän kuvailin lampea ja kotaa. Tuli pikkujalusta pitkästä aikaa mukaan ja aika valoisia kuvia sai pilvien takaa hehkuvan täyden kuun himmeässä valossa, kun pisti valotusaikaa sen 10-13 sekuntia.

Lettujen syöjät.

Valaistu kota hieman ohuemman pilviverhon aikaan kuutamoyönä.

Nukuimme puoli yhdeksään asti. Oli vähän tarkoitus kiertää jordaani aamulla ennen autolle menoa, mutta syksyhän sieltä oli tehnyt paluun aamuyöllä alkaneen vesisateen muodossa. Kodan katolle oli läpsähdellyt puiden oksilta lumia jo aiemmin, joita olin aina kylkeä käännellessä kuulostellut. Yhden aikaan joku kävelikin metsäautotietä kuutamoreissullaan. Kuulin askeleet. Sen verran sitä on skarppina, että aika pienetkin äänet kuulee. Veikkaan, että yksin ollessa en olisi siihen vaimeaan rapinaan herännyt, mutta jokin alitajuinen juttu se kenties on, kun on jälkikasvua matkassa.

Kolmen henkilön kamat pakatessa yhteen reppuun on vaikea varustautua useampaan vuodenaikaan yhdellä reissulla. Niin nytkin, olin varustanut lapset vain talvikeliin. Yllättäneessä syyskelissä talvisaappaat ja - haalarit olisi olleet märät alta aikayksikön, joten oli tyydyttävä palailemaan autolle suorinta tietä.

Vaan ei se mitään. Joutaapa tuota Kytäjä-Usmia tutkimaan toiselta suunnalta taas joku toinen kerta. Onpahan korkattu.