Pikavisiitti Oinassaaren laavulle, 7.12.2017

Oinassaaren laavu

Aurinkoisena itsenäisyyspäivänä tuli ulkoiltua Männäistenkoskella käymisen lisäksi myös huiputtamassa koko perheen voimalla Hiun erämaan jopa 20 metriin merenpinnasta kurottava huippu, Hiunkallio (karttalinkki), mutta en siitä taida sen kummempaa juttua julkaista. Eväät syötiin maastossa ja mukavan talvinen oli maisema, kun parisen senttiä lunta värjäsi pinnat valkoiseksi.

Seuraavana päivänä oli taas päiväretkeilyn aika, kun lähdimme tutustumaan Oinassaaren laavuun (karttalinkki), jonka olemassaolosta olin saanut vihiä ja halusin sen tarkistaa oikeastaan mahdollista tulevaa reissua ajatellen. Tai jopa reissuja... Riippuen keleistä. Tällä kyseisellä reissulla sateli lunta, mutta kyllä se siitä vesisateeksi myöhemmin muuttui ja vaihtoi ympäristön värin taas siihen mustaan, mihin tässä on ollut etelänmiehen tyytyminen.


Kolme edellistä talvea on ollut niin heikkoja jääkelien suhteen merellä, että Putsaareen ei ole päässyt. Viimeisin käynti suksilla ja talvikaudella on ollut tammikuussa 2014. Vaihtoehtona tuli vaan pohdittua, että jospa joku talvi vielä heittäytyisi sen verran normaaliksi jääkelien osalta, että sinne taas pääsisi, niin matkan voisi aloittaa suksilla jo Ukista ja sivakoida jäitä myöten ensimmäisenä päivänä Oinassaaren laavulle ja jatkaa siitä loppumatka toisena päivänä perille asti.

Toinen mahdollisuus olisi käyttää tätä laavua tukikohtana, kun kävisi tutkimassa Ruotsinveden makeanvedenaltaan muutamia mökittömäksi jääneitä pikkusaaria. Ruotsinvedellä olisi helpompi liikkua kuin kulkea ongelmallinen neljän kilometrin avoveden ylitys matkalla Putsaareen, Putsaarenkurkku (karttalinkki), joten tämä olisi jopa todennäköisempi, että jäätä tulisi tämänkaltaiseen retkeen riittämiin. Putsaarenkurkun jäätyminen on yleensä se epävarmin ja joskus sen edestä on mennyt laivakin läpi ja rikkonut jään, vaikka yleensä ne kiertää saaren ulkopuolelta.

On minulla kolmaskin suunnitelma, jotta olisin varautunut kaikkeen. Viereisestä Korsaaresta minulla on vihiä myös toisesta mahdollisesta laavusta ja lähialueen metsissä olisi mökitön järvi suoreunoilla ja vanhahkojakin rannikon ainutlaatuisia männiköitä, joten saisi siellä viikonlopun kulumaan siinäkin tapauksessa, että sitä jäätä ei tule. Toivotaan nyt kuitenkin kunnon pakkasia ja lumitalvea eteläänkin. Kelpaisi minulle. Saisi vain alkaa tuo keskilämpötila pikkuhiljaa jo putoamaan miinusmerkkiseksi.

Oinassaaren laavun lähelle on mahdollista tulla myös autolla. Viereiseltä kalliolta näkee mukavasti Ruotsinvedelle ja rantakallioilta vielä paremmin. Hieno paikka.

Huoltokin näkyy pelaavan ja varastossa oli puita. Tämä on kaupungin ylläpitämä, kuten Hiun laavukin(karttalinkki), jonka edustalla kesällä yhden yön vietin. Kasarminlahdellakin (karttalinkki) on Ukissa laavu. Sekin on tuttu paikka muutamalta päiväretkeltä. Yhtenä lumisena jouluna käytiin siellä myös savustamassa siika joulupöytään nuotiolla. Alan eksyä aiheesta...

Oinassaaren laavun huussi sopii muuten mainiosti tähän Suomi 100 -vuoden teemaan. Väritys on passeli, vaikka lieneekin valittu vain pörriäisiä karkottamaan. Hoksaat, kun katselet kuvat.

Tulipa tässä postauksessa nyt hieman esimakua minkälaista reissua kenties Ukin suunnalla on joskus luvassa ja muutama kuva laavun ympäristöstä. Kannattaa poiketa.

Suomi 100 -huussi.