Järveä kiertämässä ja pyitä pillittämässä

Hirvestyksen lisäksi en ollut metsälle joutanut ennen lauantaita.
Yli kuukausi on jo sorsastuksenkin aloituksesta. Kotopuolessa Hartolassa poiketessa lähdin aamuvarhaisella soutelemaan utuiselle järvelle. Tai eipä sitä niin varhainkaan tarvinnut... Riitti kun vartin yli kuusi oli rannassa, kun aurinko nousi vähän seitsemän jälkeen. Hämärä, jossa sorsat alkaa olla pikkuhiljaa oikeasti tunnistettavissa, alkaa siinä kolmisenkymmentä minuuttia ennen auringonnousua. Tuntia ennen on siis hyvä ilmaantua pimeän turvin kytikselle.

Odottelin rannalla hetken ja kiertelin sitten lammen joutsenten kailottaessa varoitushuutoaan. Uiskentelivat siellä pysyen minusta etäällä. Huopailin airon mitan päässä koko järven kiertävästä kaislikosta. Kolme sinisorsaa siinä hyppäsi kaislikosta kolme kertaa. Vähissä oli linnut. Kenties syömässä jossain viljapellolla tai jossain muualla luuraamassa. Aina nuo kolmekin lensivät vain muutaman sata metriä edemmäs, eivätkä vaihtaneet järveä, kuten yleensä. Pomppu tapahtui kuitenkin jo niin etäältä, että ei siinä tarvinnut torrakkoa hötkyillä sylistä tai varsinkaan heittää minkäänsortin svingejä perään. Ei olisi yli 30 metristä kuitenkaan toivottua vaikutusta kuparihauleilla. Muutama kanukkiparvikin lensi yli, mutta viisi kymmentä metriä oli niilläkin ilmaa alla.

Kävin aamukahvilla ja myöhemmin aamupäivällä poikkesin vielä pari kilometriä kävellen metsän puolella pyitä pillittämässä. Vastauksia kuului, mutta ei tulleet tällä kertaa näkyville. Olinkin toki liian hätäinen, enkä kauaa malttanut paikoillaan nyt olla. Kenties kostean vilpoinen ilmanala pyrki sen verran luihin ja ytimiin, että se piti mieluummin liikkeessä. Eipähän tarvinnut piippua rassailla, kun ei asekaan lauennut kummallakaan reissulla. Mukavaa ulkoilua silti!