Sivut

lauantai 6. toukokuuta 2017

Pyöräretki papukaijan pesälle 6.5.2017



Pitkää paussia olen pitänyt tässä postailuista johtuen vauvan odottelun viimeisistä viikoista ja nyt tällä hetkellä käynnissä olevasta isyyslomasta. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö ulkona olisi tullut vietettyä aikaa, mutta aika ja kiinnostus kirjoittamista kohtaan on ollut perustellusti vähissä. Eiköhän tämä tästä taas lähde entiseen tapaan, kun saa elämän nykyisen suuruisen lapsikatraan isänä taas uomiinsa. :-) Isyysloma on elämän parasta aikaa!

Kävin tänään kahden vanhemman lapsen kanssa iltapäivällä lämpimässä kevätauringossa pyöräretkellä. Olisi jo pärjännyt ilman takkia. Toinen oli minulla tarakalla istuimessa ja toinen polki itse. Kierrettiin muutaman kilometrin kierros ja poikettiin myös kanahaukan (keskimmäinen vitsailee sitä papukaijaksi ja siitä otsikko...) pesällä katsomassa mikä siellä on meininki. 

Olen siellä käynyt muutaman kerran tässä välissäkin, noin kerran viikossa, ja parin hiljaisen vierailun jälkeen viimeisten kahden viikon aikana olen onnistunut näkemään hautovan emon hetken verran istumassa pesän reunalla ja muutaman kerran koiraan, joka keskittyy sapuskan roudaamiseen hautovalle naaraalle. Naaras ei näytä poistuvan pesältä laisinkaan ja ääniä ei juuri koskaan enää kuulu. Tilanne oli täysin toinen ennen hautomisen aloittamista, kun nuo kiekuivat jatkuvalla syötöllä. Tänään havaitsin vain emon siiven pesän reunan päällä näkyvissä. Alaviistosta pesään ei pysty näkemään edes läheiseltä kumpareelta.

Uusia lajeja 100:n linnun listalle on kertynyt hitaasti, mutta epävarmasti viime aikoina johtuen osin viileähköistä olosuhteista, mikä on pitänyt muuttolinnut etelässä ja toisaalta siitä, että ulkoilut ovat kohdistuneet lähinnä tähän lähiympäristöihin eikä liiemmin mihinkään uuden tyyppisiin maisemiin, jossa olisi paremmat saumat nähdä eri lajeja kuin mitä yleensä Martsarissa näkee. Siihenkin on luvassa muutosta lähiviikkoina ja varmaan tuo sata lajia menee kohtuu helposti tässä rikki sitten ajastaan.

Tänään kuitenkin yksi uusi laji puuhasteli puun latvassa, nimittäin pajulintu! Siitä tuli laji numero 74 tälle vuodelle minun listallani

Alla parit kuvat reissusta.

Mätäojan puiston pellon reunan pyörätie.

Valkovuokkoja on nyt runsaasti.

Tavis.


Pajulintu yrittää olla piilossa.

Pajulintu.

Näsiä kukkii vielä. Kukkinut jo muutaman viikon tämä sama yksilö.

Haukan siipi näkyy tuolla pesän reunalla. Meni ensin karahkana, kunnes se vähän liikahteli.

Siipeä zoomattuna.

Pesä.

6 kommenttia:

  1. Hienoja nuo sinun kiikarikuvasi vai oliko järkkäri mukana? Voisit pitää joskus kurssin, kun omani tuntuvat jäävän tarkentumattomiksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. pääskysiä jo varmaan ilmassa? Saapuivat perjantaina Pirkanmaalle.

      Poista
    2. Nämä on Sonyn pokkarilla otettuja kuvia. Näkisit sen määrän mitä räpsin kuvia kiikarin läpi ja sitten kotona poistan 95% ;-) no ei nyt ehkä ihan niin huono hyötysuhde, mutta sinne päin. Voisin näin etänä koittaa hahmottaa kuitenkin tekniikkaani omalla postauksellaan jossain välissä. Usein kamera ei tarkenna oikein vaan vielä tarvitaan kiikarin rullaa tarkennukseen sen jälkeen, kun kameran tarkennus on jo lukittu eli nappi puoliksi pohjassa.

      Poista
    3. Niin, ja ei ole vielä pääskysiä osunut minun silmiin, vaikka olen yrittänyt katsella. Tiiraan on kyllä jo havaintoja kirjailtu näköjään eli kyllä niitä on.

      Poista

Jätä merkki käynnistäsi kirjoittamalla kommenttilaatikkoon!

Feel free to leave a comment or two in the comment box!