Nuuksion Jänisniemi, 16.10.2016

Käytiin tänään koko porukalla Nuuksiossa Velskolan Pitkäjärven länsirannikolla Jänisniemen laavulla (karttalinkki) kahvilla ja paistelemassa makkaraa. 

Löytyi metsiköstä järkyttävän iso pahka.

Laavulle ei kulje varsinaista polkureittiä ja "etäisen" sijaintinsa vuoksi se lukeutunee hiljaisimpiin kolkkiin noilla seuduilla. Reilu kilometri lähimmältä yleiseltä tieltä viitoittamattomien polkujen päässä latistaa useimpien innon lähteä paikalle, mutta saa minussa aikaan päinvastaisen reaktion. 

Jätimme auton Hauklammen viereiselle parkkipaikalle (karttalinkki) viimeiseen auton mentävään rakoon puoli kymmenen aikaan aamupäivällä. Samalta paikalta lähdin vanhemman lapsen kanssa Valkialammen suuntaan parisen viikkoa sitten yöretkelle. Siitä voi lueskella tästä klikkaamalla. Nyt suunta oli päinvastainen ja polku hävisi pian lähtemisen jälkeen maastoon. Matka laavulle ei sisältänyt mitään ihmeellistä, mutta mukavia pienipiirteisiä kallionyppylöitä ja jyrkänteitä sekä osin kohtalaisen vanhaa metsääkin oli. Perussetti. Muutamat suppilot poimittiin matkalta mitä satuttiin huomaamaan. Isoiksi olivat jo kasvaneet mokomat.

Alkumatkalla oli vielä jotain poluntapaisia.

Alkaa saniaiset pikkuhiljaa lakastua talven edellä.

Jyrkänteessä kasvava mänty.

Äkkijyrkkä.

2-vuotiaskin ymmärtää, että tästä saa hienon kuvan. Hänen pyynnöstään tämän nappasin.

Reilun tunnin talsimisen jälkeen alkoi jo Velskolan Pitkäjärven vesi kimmeltämään metsän raoista ja tulimme jotakuinkin Kettuniemen kohdalle. Pieni suunnanmuutos ja hetkessä tulimme Kettuniemen ja Jänisniemen väliseen lahteen, josta oli avoin näkymä vastarannalle, missä muutama viikko takaperin olimme suppilovahverometsällä. Lähellä, mutta niin kaukana. Linnun tietä 250 metriä, mutta kävellen maita myöten yli 3 kilometriä. Tiedustelin lapsilta, että mahtaako täällä Kettuniemi ajaa Jänisniemeä takaa aina öisin. Todennäköisesti niin on asiat.

Noiden kallioiden liepeiltä löytyy sekä suppiksia että kantiksia.

Jänisniemen laavu sijaitsi niemessä korkealla kalliolla, mutta tiheä metsä rajasi vesinäkymät olemattomiin. Puuvaja ja jopa kaivo löytyi vähän matkan päästä, mutta puita ei vajassa ollut enkä sitä vettäkään silmämääräisen arvion perusteella lähtisi ensimmäisenä juomaan. Vaja oli ollut lukossa, mutta mitä ilmeisimmin joku oli unohtanut avaimen, kun oli pitänyt alkaa hajottamaan paikkoja, että saa nuotion aikaiseksi. Seuraava varmaan alkaa repimään itse vajan seinistä tulipuut. En sitten tiedä miksi se oli ylipäätään ollut lukossa? Ehkä joku tietää..?

Kävin itse hakemassa sen verran etäämmältä kaatuneen kuusen rungosta kuivia oksia, että saimme pienen hiilloksen paistamista ja veden keittämistä varten. Nuotion pohja hohkasi vielä melko kuumana eli joku muukin siellä oli ollut samana päivänä. Söimme ja joimme laavulla ja teimme sitten lyhyen paluuperän. Kuljeskelimme tällä kertaa takaisin suurilta osin puomilla suljettua mökkitietä. Kokonaismatkaksi muodostui lopulta noin viisi kilometriä. Alla myös Oruxmapsin tallentama data.

Jänöniemen laavu.

Hetken tässä oli ihan nuotiokin, mutta äkkiä nuo tikut hiipuivat hiillokseksi.

Puuvaja.

Joku unohti avaimen kotiin.

Kaivo.

akpoika.

Velskolaista pitkää järveä pohjoiseen.

Ranta.

Kaislikoita.

Oruxmapsiin tallentunut reitti.