Tästä alkaa vuoden 2016 Ylä-Lapin hirvestysreissun
kertomus, joka ajoittui viikon 36 loppuun ja 37 alkupuolelle. Osaltani
seitsemännen hirvikauteni ajoitus osui heti Norrköpingin työmatkan
jälkeen ja sen vuoksi missasin porukan ensimmäisen osan kuljetukset
pohjoiseen. Iso osa meidän pienestä porukasta päätti lähteä jo
torstaina, kun minä olin vielä länsinaapurissa. Pohdin omat vaihtoehtoni
ja päädyin omaan autoon, kun sain kaverikseni serkun jakamaan
ajosuoritusta pitkin yön pimeitä tunteja.
Olihan tätä taas odotettu, ei siitä mihinkään pääse. Täysin
vastaavat ennakkomeiningit oli kuin aiemminkin. Joku luuli nähneensä
ennenunia kahdesta kaadosta, toinen väitti muuten vaan kaatavansa kaksi.
Sanoin, että luvat loppuvat kesken, kun minäkin olin niin ajatellut ja
lupia on vain kolme. Mistäpä sen voisi tietää kenelle kaadot osuvat,
mutta onhan se hauskaa vängätä. Sääennusteita ei tarvinnut etukäteen
katsella, kun vain kuunteli Novan yön soittolistaa. Pitbull sen kertoi
laulamalla aiaiai, aiaiai, Let it rain over me! Tuli sieltä
peräkkäisissä kappaleissa myös näkemykseni hämäräammunnasta illalla, kun
ensin laulettiin shot in the dark ja heti perään that dont impress me much. Sitten kajahti suomirokkia hirvimetsällä.. Vai missä se nyt oli.
Sittemmin laitettiin vielä korkkarit kattoon. Yksi sarvipäinen hirvi
nähtiin jo ennen Oulua tien laidassa ja kolmen aikaan oli revontulet
taivaalla. Viimeiset sata kilometriä meni hirvittävässä sumussa, mutta
perille päästiin.
Vauhdista repolaiskuvia. |
Viiden jälkeen aamuyöllä olimme perillä ja tuttavaperheen puolilämmintä
autotallia hyödynsimme metsäkamppeiden pukemiseen ylle. Jotenkin tuntui vilpoiselta ulkona, taisi olla nollassa tai aavistuksen pakkasen puolella. Vaatteiden vaihtamisen jälkeen
olikin jo sen verran valoisaa, että saatoimme suunnata ampumaradalle
varmistamaan minun aseen kohdistuksen. Muut olivat tehneet sen jo
muutama päivä aiemmin. Joku oli parkkeerannut karavaaninsa radan
parkkipaikalle ja kuuden aikaan kajahtanut laukaukseni aiheutti sen,
että joku tuijotti omakotitalovaunun ikkunasta, kun kävelimme takaisin
autolle.
Anteeksi aikainen häiriö.
Hyvin oli .308 Tikkani päällä Leupold kohdillaan ja hyvillä
mielin saattoi jatkaa loput muutaman kymmenen kilometriä meidän
laajoille hirvestysalueille.
Tikka T3 Hunter .308 ja Sakolaiset Super Hammerheadit ovat kurja yhdistelmä hirven näkökulmasta katsottuna. |
Maastoon lähdimme kolmen ampujan ja yhden lapsen voimin
erään mönkijäuran päästä. Uraa etenimme ehkä kilometrin ja sitten
päästiin poluttomaan erämaahan. Muutama sata metriä oli vielä kimpassa
kävelyä ennen kuin alkoi valtion maat ja saatoimme aloitella
metsästyspuuhia. Vähän yritti vettäkin ripsiä, mutta ei se meitä haitannut ja sade loppuikin melkein heti alettuaan.
Corolla puskaan ja porteista sisään. |
Sovimme kulkureitit siten, että minulle jäi kapuaminen
hieman ylemmäs koivikkoisen vaaran rinteelle, kun muut menivät alhaalla
virtaavan joen molemmin puolin. Olin väsynyt aiempien kahden yön
vähäisistä yöunista johtuen, mutta innoissani. Lähdimme epätavallisesta
paikasta ja olimme sivuuttamassa alueita, joissa metsästimme
ensimmäisellä kaudellani vuonna 2009, mutta sittemmin hirvet olimme
kaataneet jokusen kilometrin etelämmäksi. Nousin ripeästi pari sataa
metriä kukkulalle ja huomasin liikettä etuoikealla.
Sonni nousi makuulta!
Enhän minä näin nopeasti tilannetta odottanut enkä tajunnut mitä tuolle kyljittäin alle 50 metrin päässä seisoneelle sarvipäälle olisi pitänyt tehdä. En ottanut asetta selästä vaan önähdin muutaman kutsuäänen. Hirvi otti jalat alleen varmaan hajun saatuaan ja meni kavereiden edestä matkoihinsa sen verran etäältä, että he näkivät vain jäljet. Olipahan nopeasti tullut nähtyä ensimmäinen hirvi kuitenkin.
Sonni nousi makuulta!
Enhän minä näin nopeasti tilannetta odottanut enkä tajunnut mitä tuolle kyljittäin alle 50 metrin päässä seisoneelle sarvipäälle olisi pitänyt tehdä. En ottanut asetta selästä vaan önähdin muutaman kutsuäänen. Hirvi otti jalat alleen varmaan hajun saatuaan ja meni kavereiden edestä matkoihinsa sen verran etäältä, että he näkivät vain jäljet. Olipahan nopeasti tullut nähtyä ensimmäinen hirvi kuitenkin.
Haavoissa on vielä lehdet. |
Kyllä näissä koivikoissa hirviä piisaa! |
Jatkoin verkkaisemmin kulkuani itään penkan päällä, jossa
rinne alkaa laskemaan jyrkemmin joelle ja önähtelin hirvien lyhyitä
yhteydenpitoääniä. Pian huomasin jälleen liikettä etumaastossa. Nyt
kaksi hirveä liikkui rauhallisesti minua kohti ja söi jo lehtensä
tiputtaneista koivuista jotain. Matkaa oli aluksi ehkä 100 metriä.
Ajattelin, että nyt en kutsu, koska edellinenkin hirvi oli mennyt
matkoihinsa sen jälkeen.
Hirvi vaatii usein kahden aistin varmistuksen ennen pakoaan ja hiljainen minusta katsottuna myötäinen tuuli sai hirvet selkeästi epävarmoiksi. Parempi oli pitää oma turpansa kiinni ja pysyä aivan paikoillaan välttäen varsinkin sivuttaisliikkeitä, jotka hirvi helpoiten havaitsee.
Tein koivun oksan haaraan aseelle tuen, sammutin radiopuhelimen ja virittelin aseen ampumakuntoon. Emme turvallisuussyistä kulje panos piipussa, joten erityistä huomiota oli kiinnitettävä, että ei kuulu kilinöitä ladatessa. Vasemman käden sormilla painoin patruunaa, kun työnsin sen pesään. Tällöin lippaan jousi ei heitä patruunaa metalliosia vasten. Oksan haara oli sellaisella korkeudella, että saattaisin siitä kumarassa seisten ampua. Piinaava odotus alkoi.
Hirvi vaatii usein kahden aistin varmistuksen ennen pakoaan ja hiljainen minusta katsottuna myötäinen tuuli sai hirvet selkeästi epävarmoiksi. Parempi oli pitää oma turpansa kiinni ja pysyä aivan paikoillaan välttäen varsinkin sivuttaisliikkeitä, jotka hirvi helpoiten havaitsee.
Tein koivun oksan haaraan aseelle tuen, sammutin radiopuhelimen ja virittelin aseen ampumakuntoon. Emme turvallisuussyistä kulje panos piipussa, joten erityistä huomiota oli kiinnitettävä, että ei kuulu kilinöitä ladatessa. Vasemman käden sormilla painoin patruunaa, kun työnsin sen pesään. Tällöin lippaan jousi ei heitä patruunaa metalliosia vasten. Oksan haara oli sellaisella korkeudella, että saattaisin siitä kumarassa seisten ampua. Piinaava odotus alkoi.
Jälkikäteen otettu kuva. Tässä oksan haarassa oli ase ja suoraan tuossa V:n päällä olevan puskan takana hirvi. |
Kiusallisen hitaasti eläimet lipuivat lähemmäs, mutta
tulivat kuitenkin ja suunta oli oikea. Aseen kiikarilla tunnistin hirvet
aikuisiksi. Komeiden sarvien näkeminen toisen päässä sai sydämeni
hakkaamaan kovaa ja rauhoittelin itseäni ajattelemalla, että ota nyt hyvä
mies ihan rauhassa vaan...
Odottelin vain ampumalinjaa ristikko sonnin rinnalla.
Kaverinaan ollut naaraskin oli iso yksilö. Hirvet pysähtyivät 50 metrin päähän ja naaras jo otti muutaman loikan sivummalle varmaan aikeissa mennä matkoihinsa. Sonni kuitenkin vain tuijotti minua kohti koivujen takaa ja naaraskin jäi parin kymmenen metrin päähän odottelemaan. Arvioin tilanteen ja totesin aseen tuen erinomaiseksi ja ampumamatkan enemmän kuin hyväksi. Vain 50 metriä. Ei paljon mitään, kun kiikari oli kohdillaan ja risutkin olivat maksimissaan kahden metrin verran hirven etupuolella. Mahdollinen hipaisu oksaan ei olisi liian riskialtis johtamaan huonoon osumaan. Tästä parempaa hollia ei edes kannata Lapin koivupusikossa odotella, jos haluaa päästä kaatamaan. Hirvi se kyllä osaa kierrellä puskien suojissa.
Odottelin vain ampumalinjaa ristikko sonnin rinnalla.
Kaverinaan ollut naaraskin oli iso yksilö. Hirvet pysähtyivät 50 metrin päähän ja naaras jo otti muutaman loikan sivummalle varmaan aikeissa mennä matkoihinsa. Sonni kuitenkin vain tuijotti minua kohti koivujen takaa ja naaraskin jäi parin kymmenen metrin päähän odottelemaan. Arvioin tilanteen ja totesin aseen tuen erinomaiseksi ja ampumamatkan enemmän kuin hyväksi. Vain 50 metriä. Ei paljon mitään, kun kiikari oli kohdillaan ja risutkin olivat maksimissaan kahden metrin verran hirven etupuolella. Mahdollinen hipaisu oksaan ei olisi liian riskialtis johtamaan huonoon osumaan. Tästä parempaa hollia ei edes kannata Lapin koivupusikossa odotella, jos haluaa päästä kaatamaan. Hirvi se kyllä osaa kierrellä puskien suojissa.
Vein ristikon kahden koivun välistä sonnin pistokuoppaan ja
puristin liipaisimesta. Sonnin etupää romahti polvilleen, jonka jälkeen
eläin aloitti ravin alamäkeä kohden ja katosi. Olin 100% varma, että
hirvi löytyy kaatuneena 200 metrin sisältä, mutta nyt piti unohtaa kiire
ja merkitä ampumapaikka ja pistää hirven pakosuunta ja olinpaikka
ampumahetkellä muistiin. Luoti ei ollut osunut puihin, vaan meni välistä kuten tähtäsinkin.
Radiopuhelimessa olikin jo melkoinen meininki, kun
laittelin sen taas päälle. Ilmoitin mitä ammuin ja mitä näin. Veljeni
lupasi tulla pikaisesti paikalle ja sillä aikaa suoritin merkinnät
ampumapaikalla ja katsoin ensimmäiset pakojäljet ja laitoin 15-20 metrin
narun maahan niiden päälle. Pitemmälle en lähtenyt, koska mahdollisen
haavakon pitää antaa rauhoittua osuman jälkeen. Todennäköisesti haavakko
olisi juossut vain mäen alas ja jokeen vilvoittelemaan. Siellä oli
toinen kaveri odottamassa ja seuraamassa suoreunaista jokea. Merkitsin
paikat myös Oruxmapsiin puhelimen gepsillä ja laitoin reitin
tallennuksen päälle, jotta tietäisimme mistä olemme jo etsineet.
Veli tuli paikalle ja näytin hänelle mistä ja minne ammuin.
Lähdimme seuraamaan jälkiä, jotka olivat painuneet sammalikkoon. Verta
ei heti näkynyt. Katselin punaisia lehtiä sorkan jälkien läheltä, mutta
ne olivat vain ruskaisia juolukoiden lehtiä eivätkä verisiä. Samassa
veli tuli viereeni ja piti kädellään keltaista lehteä, jossa oli
punainen tippa. Se oli selkeä merkki siitä, että olimme oikeilla
jäljillä. Kohta verta oli todella paljon mättäillä purskahduksittain
muutaman metrin välein ja ei aikaakaan, kun veli ensimmäisenä huomasi
hirven kuolleena aavistuksen jyrkemmällä rinteellä mättään takana.
Matkaa ampumapaikalta oli tullut 100 metriä eli aivan tyypillinen
pakolaukka ampumisen jälkeen. Mukava oli ilmoitella 10-piikkisestä (6+4)
kaadosta heti kahden tunnin jahdin jälkeen. Jotenkin tuntui, että eihän
tämä ollut ehtinyt vielä kunnolla alkaakaan, kun jo oli hirvi nurin.
Hyvä niin.
Hirvi. |
Kaatokuva. |
Onpas olevinaan hauskaa puhua radiopuhelimeen. |
Osuma pistokuopassa. Ei ollut tarvetta puukolla tökkiä. |
Toinenkin kaveri tuli kaadolle ja seuraavat pari-kolme
tuntia menikin nylkyhommissa ja siinä lomassa kahvia juodessa. Nostimme
lihat sopivina paloina puuhun roikkumaan odottamaan noutoa mönkijällä
seuraavana päivänä. Muut olivat niin kaukana, että emme saaneet heihin
radiolla kuuluvaa yhteyttä. Päätimme sitten vain siirtyä metsästämättä
kuuden-seitsemän kilometrin matkan leiripaikalle.
Hirvi asetettuna nyljettäväksi. |
Hirvi puussa. |
Nylkyurakan jälkeen maistui lounas. Aika vähillä eväillä oli menty 2-3 aikoihin iltapäivän puolelle. |
Kaatosuklaat vissiin suussa. |
Illalla leirissä laittelin kodan pystyyn ja valmistelin
yöpuun. Kaadoin pienen koivun keskitolpaksi. Kaveri ilmoitti mäen
alarinteeltä radiopuhelimella, että kaksi isoa hirveä kulkee kohti
Pitkää suota lähellä jokea ja lähdin aseen kanssa siellä käymään, kun se
oli ihan lähellä leiriä. Istuskelin iltahämärässä suon laidalla ja näin
kolme tai neljä isoa hirveä ylittävän rauhallisesti suon ehkä 400-500
metrin päässä. Yksi oli todella iso sarvipää. Kaukaa nuo menivät ja
hävisivät koivikkoon. Kävin vielä kutsumassa koivikon reunassa ja kuulin
vastauksina matalia sonnin urahduksia, mutta näytille se ei enää
tullut. Oli aika mennä keittelemään iltapalaa tervastulille ja sitten
nukkumaan. Olin todella väsynyt, kun olin nukkunut vain maksimissaan 7
tuntia kahtena edellisenä yönä yhteensä. Nukahdin saman tien, kun pääsin
pitkäkseni.
Joen ylitys. Vedet korkealla verrattuna aikaisempiin vuosiin, mutta siitä vain yli niin että heilahtaa! |
Tunturimaisemia. |
Iltapalat tulilla. |
Itse tehty kota pystyssä. |
Hieno juttu! Tikka se olla pitää, mutta mikä kiikari!
VastaaPoistaKiitos Pekka! Tikka takoo tarkasti. :-) Kiikarina Leupold VX-II 3-9x42.
Poista