Tainionvirran melontaretki 13-14.8.2016: Keijulankoskelta Rouvassaareen

Tästä linkistä pääset melontaretken alkuun.

Keijulankoski laskettiin sen keskellä olevan saaren vasemmalta puolelta. Kovin hankala ei tämäkään ollut. Muutama lyhyt virtapaikka sattui vielä matkalla ennen toista kantopaikkaa, mutta pääosin meno oli leppoisaa melomista rauhallisella ja hiljaisella joella. Muutaman kantarellin huomasin kuusikkoisella jokitörmällä, mutta ne jäivät noukkimatta. Kirveskoskellakin (karttalinkki) rantauduimme oikealle ja kanootit piti kantaa vain muutama kymmenen metriä padon ja tien toiselle puolelle. Erittäin tuttu oli tämäkin vanhan kotitieni varrella sijaitseva paikka.

Sadetta piisaa. Tippakin linssissä.

Mukavia jokimaisemia ja tippakin taas linssissä.

Kirveskoski.

Kantopuuhissa viljapellon laidalla.

Kanootin uittoa kapeasta urasta väljemmille vesille.

Kirveskosken jälkeen maisemat olivatkin sitten vieraampia ja aloin jo hieman odottelemaan vaihteeksi ensimmäiselle järvelle saapumista. Tuuli painoi ajoittain aika kovaa vasten peltojen kohdalla ja mietin, että mitenhän meille Harvalanselällä (karttalinkki) puhurissa käy. Harvalanselällä piti ylittää kilometrin vesiaukea Salonsaaren taakse ennen kuin sai hetken hengähtää ennen jatkamista. Aallokko oli alkuun vähän kiikunkaakun, että uskaltaako siitä mennä, mutta pikkuhiljaa joki jäi kauemmas ja Salonsaari tuli kuin tulikin lähemmäs. Olin etummaisessa kanootissa ja siellä ne perässä tulivat meidän ulkomaalaisvahvistetutkin kaksikot. Ei muuta kuin melaa toisen eteen ja yli vaan niin että heilahtaa, siis!

Melkoinen mänty!

Joen suu. Ei Joensuu eikä Joen suu, vaan joen suu. (karttalinkki) Onko se nyt niin vaikea ymmärtää?

Tässä ei enää ole vaahtopäitä, mutta sen verran keikuttaa, ettei aivan ole meillä nyt horisontti suorassa.

Matkavauhti ei tuntunut järvenselällä päätä huimaavan, mutta Muitterin jälkeen joen vasemmalle puolelle (karttalinkki) jäädessä päivällistauolle keskinopeus edelliselle seitsemälle kilometrille oli jopa yli viiden kilometrin tunnissa. Olosuhteisiin nähden melkoinen suoritus. Matkaa oli sitten jo takana 19,5 kilometriä. Kaikille oli yhteiset eväät ja keittelimme kahdella keittimellä päivälliseksi kolme tölkkiä lihapullia ja melkein kilon makaroonia. Muutama mökkiläinen käveli pikkutietä ohitsemme ja pellon laidassa ruokaillut osin bundeswehriin ja muihin sekalaisiin sadeasuihin pukeutunut köörimme aiheutti sen näköisiä katseita, ettei melojien taukoilu siinä ole aivan jokapäiväistä.

Kööri.

Kanoottiparkki.

Hartolalaisittain tuo on puali.

Vähän pohdiskelimme kuinka pitkälle vielä jaksaisimme päivän aikana meloa. Kello oli tulossa kuusi ja ajattelimme, että ehkäpä jonnekin Nuoramoisjärvelle asti olisi saumat mennä. Tuuli vaikutti jo hieman tyyntyneeltä, vatsat oli täynnä juuri nautitun päivällisen jäljiltä, eikä ketään vielä huvittanut lopettaakaan melomista tältä päivältä, joten uudella innolla lähdimme jatkamaan matkaa Enojärvelle (karttalinkki) päin. Keihäsjärvellä (karttalinkki) tuuli vielä yritti laittaa hanttiin, mutta joella taas oli helppoa ja jopa aurinkokin melkein vilahteli retken viimeisten sadepisaroiden välistä.

Tasatahtia eteenpäin.

Muitterinkoski. (karttalinkki)

Enojärvi.

Järvimelontaa.

Joutsen laskeutumassa.

Pieniä selkenemisen merkkejä ilmoilla.

Nyt alkaa olla kelit ja maisemat kohdillaan!

Pihlaja joen rannassa. Mukavan värinen.

Puolessatoista tunnissa päivällispaikalta lähdettyämme olimme päivän viimeisellä ja retken toiseksi viimeisellä kantopaikalla Nuoramoisten padolla (karttalinkki), jossa sähköä tuotetaan edelleen sekä paikallisille että ihan valtakunnan verkkoonkin. Oli mukava katsella vanhoja rakennuksia voimalan pihapiirissä. Padon lähelle pääsee autollakin ja on helppo ja käymisen arvoinen kohde poiketa ohi kulkiessa silläkin keinolla. Yksityiskohtana huomasin, että sillan tukirakenteena oli käytetty ratakiskoja. Tuuli tuntui edelleen kohtuullisemmalta, joten päätimme tässä vaiheessa, että jatkamme Rouvassaareen (karttalinkki) asti, jossa tiesimme olevan myös nuotiopaikan.

Vaikka sade oli kastellut ennen Keihäsjärveä päällysvaatteeni märiksi, olivat ne jälleen kuivat tuulessa jo viimeistään Nuoramoisjärvellä!

Nuoramoisten pato.

Toiseksi viimeinen kantopaikka. Ratakiskoilla tuettu silta.

Vanhoja rakennuksia.

Reitti kuuluu Savonselän melontarenkaaseen.

Aika vauhdilla menee vesi.

Seinä.

Sähkölaitos.

Nuoramoisjärven selkää.

Rouvassaari.

Rouvassaari osoittautui todella hyväksi leiripaikaksi. Ketään muita siellä ei ollut, mutta maaston kulumisesta saattoi päätellä, että kävijöitä riittää. Polttopuut oli melkein loppuun poltetut, mutta jokusen karahkan poltimme mekin vielä iltanuotioksi majoitteiden pystyttämisen jälkeen. Oli ilo huomata, että rinkoista löytyi myös oikea määrä majoitteita, makuualustoja ja -pusseja, eikä mitään kriittistä ollut unohtunut.

Tarppi ja Vihen laavu.

Kanootit saaren luoteisnurkalla. Hyvä rantautumispaikka.

Helsport. Sama, joka oli Muotkalla keväällä.

Rouvassaaren nuotiopaikka.

Auringonlasku.

Tiskatessani saaren luoteisrannalla, johon kanootilla kannattaa myös rantautua, lensi kymmenpäinen kanukkiparvi aivan lähelle. Kävin vielä hiipimässä pitkään niemeen ja pääsin tuulen avustuksella helposti haulikon kantamalle linnuista. Metsästyskaudella en ole koskaan siinä onnistunut ja sellaista saaliiksi saanut, mutta sainpahan laukaista kamerani ainakin kymmenen kertaa aivan rauhassa.

Etsi kuvasta kanukki.

Kanadalaisia.

Uimassakin tuli käytyä vielä ennen nukkumaanmenoa. Yli 30 kilometriä jäi päivän aikana melontaa taakse ja unen tuloa ei tarvinnut odotella. Yöllä vähän vasen olkapää vihoitteli, mutta kaivelin ensiapulaukusta pillerin eikä tuo sen jälkeen enää vaivannut..

Mennäänpä loppupätkä sitten seuraavassa postauksessa. Viimeiseksi uintikuva.


Tainionvirran melontaretki 13-14.8.2016: Rouvassaaresta Sysmään.

Uimassa tuli käytyä ja vaimo nappasi kuvan.