Sorsastuksen aloitus 20-21.8.2016

Kaverit kanootissa.

Viikonloppuna oli vuorossa sorsastuksen aloitus. Tällä kertaa 20.8 sattui lauantaille, joten pääsin itsekin heti aloitukseen mukaan. Muuten olisin saattanut jättää menemättäkin, kun olimme juuri edellisenä viikonloppunakin olleet Hartolassa melomassa, mutta melontaretkelläkin mukana olleet ulkomaalaiskaverini olivat vielä Suomessa ja toivoivat pääsevänsä mukaan näkemään minkälaista touhua sorsastus on, joten mielelläni sen mahdollisuuden heille järjestin. Toki ainoa pyssyn kanssa olin minä ja he saivat pysytellä kanootilla riittävän matkan päässä takana.

Mossberg 835 12/89 -pumppuhaulikko, 12/70 kuparihaulipatruunat ja aktiivikuulosuojaimet, joiden huomasin myöhemmin olevan rikki.

Kaverit olivat vasta matkalla Hartolaan klo 12, kun sorsastus alkoi. Menin sitten itsekseni melkoisesti viime vuosina pusikoituneelle venerannalle varttia vaille. Muutama vuosi sitten venerannasta näki vielä monista paikoista järvelle, mutta nykyään ei tahdo nähdä paljon mitään. Pitäisi vähän raivata rantapuskia vähemmäksi.

Venerannan viidakko.

Viimeisten minuuttien odottelu rannalla on aika jännää puuhaa, vaikka lintuja ei näkynytkään. Aloittelin pillittämisen rannalta käsin, kun kello löi 12. Toki houkuttelun voisi aloittaa jo aiemminkin, mutta sorsaa kohti ampuminen ennen kello 12 ei ole sallittua. Muutaman töräytyksen jälkeen ruopatun venerannan molemmista reunoista pomppasi 15-20 metrin päästä sinisorsa ja lensi etäämmälle. Olen DR-89 pillillä huijannut useita sorsia hollille (mm. viime vuonna, josta voit lukea täällä), mutta nyt sorsat varmaan hämmentyivät liian läheltä tulleista töristelyistä. Minulla oli vielä pyssy olalla eikä kuulonsuojauskaan vielä kunnossa, joten sain vain sivusta seurata lintujen lentoonlähtöä.

Ilman kuulosuojaimia jätän mieluummin ampumatta, koska sitkeälle sorsastajalle ampumatilanteita kyllä ennen pitkää tulee useitakin, mutta kuulonsa ei menetä kuin yhden kerran.

Eipä nuo pitkälle siirtyneet, vaan laskeutuivat 50 metrin päähän avoveteen. Hieman myöhemmin sama toistui, kun kolme sinikkoa hyppäsi hieman kauempaa, mutta kuitenkin ampumasektorin sisältä ja teki saman tempun. Tulipahan todettua, että järvellä lintuja on... En joutanut pitkälti kyttäämään, vaan lähdin melko pian odottelemaan illan jahteja, kun iltapäivälle oli muuta tekemistä.

Illalla seitsemän aikaan lähdimme kiertämään järveä. Kiersimme järvestä noin puolet kaislikkojen reunoja seuraten, mutta vain kerran olisin periaatteessa voinut ampua, mutta mielestäni paikka ei ollut riittävän varma ja tyydyin seurailemaan lintuja piippulinjalla. Hyppäsivät haulikon tehokkaan kantaman rajamailta ja suoraan pois päin. Muut linnut hyppäsivät ilmaan vielä kauempaa ja lentelivät korkealla sorsastukseen liian selkeästä ilmasta johtuen. Saisi sorsastaessa tulla vettä vaakatasossa...

Torrakko.

Peruuttelua kaislikon reunoilla. Turhan selkeä keli sorsastukseen ja kuumakin...

Hetken aikaa kyttäilimme porukalla kaislikon suojissa, mutta sitten kaveri ehdotti, jos he vielä lähtisivät kiertämään järveä ja ajamaan toiseen päähän laskeutuneet linnut liikkeelle. Mielestäni se kuulosti hyvältä idealta. Usein yksikseni olen harmitellut ja toivonut, että olisipa toinen vene hätistelemässä, kun sorsat ovat jääneet pienen sorsastusjärveni vastakkaiselle puolelle enkä ole onnistunut houkuttelemaan niitä lähelle.

Sihtailua.

Airot ja veneen perä.

Kaverit könyämässä kaislikon suojista pois.

Taktiikka toimi erittäin hyvin. Telkkiä ja haapanoita lenteli 10-15 linnun parvissa, mutta jätin ne ampumatta. Heti perään muutama sinisorsa laskeutui 50 metrin päähän ja sain siitä yhden pillillä lähemmäs. Vuoden ensimmäisen sinisorsani aamuin sitten veteen ja hyvin taas toimi kuparihaulit, joihin viime vuonna siirryin. Ehkä pari puolittaista muutakin ampumapaikkaa oli myöhemminkin, mutta yhtä kaatoa enempää en aloituspäivänä räiskinyt.

Kynittyjä höyheniä veden pinnalla.

Sunnuntaina aamupäivällä kävimme vielä toisen kerran järvellä. Taktiikka oli edelliseltä päivältä tuttu; hollantilais-belgialainen pari kiersi kanootilla järven ja minä odottelin passissa aika lähellä venerantaa. Jos olisin ollut hereillä, olisi paikkoja ollut useampaankin laukaukseen, mutta jotenkin linnut tulivat sellaisesta suunnasta, että havaitsin ne liian myöhään. Ainoalla laukauksella onnistuin kuitenkin ilmasta myötätuulessa kovaa lentäneen sinikon pudottamaan. Otin lähemmäs kahden sorsan mitan ennakon noin 30 metrin päässä lentäneeseen sorsaan ja lintu tuli niin kovaa myttynä alas veteen, että se hyppäsi pari kertaa vedenpinnasta aivan kuin olisi leipää kivellä heittänyt. Belgialainen kaveri halusi oppia miten lintu ampumisen jälkeen käsitellään, joten minä opastin sanallisesti ja hän suolisti. Hienosti onnistui! Kovin olivat kaverini vaikuttuneita kuinka haastavaa onkaan saada saalista sorsametsällä ja innoissaan, kun olivat saaneet tulla mukaan jahtiin. Monta tuntia ainakin minulla menee usein saada edes yksi sorsa, kun mitään ruokintoja tms en käytä...

Sellainen aloitus tänä vuonna. Seuraava jahti onkin näillä näkymin hirvestysreissu Lappiin muutaman viikon kuluttua. Reissun varustelistan pistän näytille lähiaikoina. Melkoinen kevennys viime vuoteen on taas luvassa!

Pyssy ja saalis veneen perässä.

Belgialainen harjoittelemassa sorsan käsittelyä.