Sorlammen luontopolku, 4.5.2016

Hiidenkirnu.

Huomasin kartalta hiidenkirnuja (karttalinkki) ja luolan (karttalinkki). Sekös vaikuttikin sopivan jännittävältä lähteä lasten kanssa patikoimaan ja jatkamaan lähiretkeilykohteisiin tutustumista. Tämän kertainen päiväretken kohde oli siis noin kuuden kilometrin mittainen Sorlammen luontopolku Solvallaan ja Nuuksion kansallispuistoon johtavan tien varressa. Tässä kuvia tuolta kierrokselta.

Lähdimme reitille tältä parkkipaikalta: karttalinkki. Pienempi lapsista uinahti jo menomatkalla autoon, joten heitin hänet Manducaan reppuselkään lähtiessä. Parkkipaikalta lähti varsin leveä polku metsään ja pian satunnaiset autojen äänet vaihtuivat mukavaan puron solinaan. Ylitimme puron siltaa pitkin ja suuntasimme luontopolkua vastapäivään edeten ensiksi monin paikoin suorantaiselle Lajalammelle (karttalinkki).

Puro.

Lajalampi.

Lajalammen kalliot ja juurakkoinen polku.

Panoraama Lajalammella. Vastarannalta huomasin sinisorsan uimassa.

Vedin porukan ajatuksissani hiippaillessani hieman liian pitkälle Lajalammen itäreunaa ja tuli ohitettua luolan suuntaan lähtevä polkukin siinä jossain vaiheessa. Oikaisimme sitten metsän ja kallioiden poikki takaisin polkureitille. Helppokulkuista maastoa tuo oli pääosin. Vain muutamassa jyrkemmässä kohdassa piti tarjota pikkukaverille "auttavaa kättä". Ilman saappaita ei Hakjärvimossenin (karttalinkki) suon ylittävälle polulle ollut nyt asiaa, joten seurailimme jyrkänteiden ja suon välissä olevaa toista polkua.

Sammalpohjainen kuusimetsä.

Hutera silta. Painui keskeltä veden alle ylittäessä.

Pari tikkaa kopsuttelivat puissa ja istahtivat sitten vierekkäin hetkeksi samalle oksalle, mutta heti meidät havaittuaan karkkosivat sivummalle. Ainoa kuva, joka tuosta talteen jäi, on tässä alla.

Tärähtänyt tikka.

Jännitys tiivistyi, kun viimein aloimme lähestymään Hiidenpesän luolaa. Aika kapuaminen olikin polulta ylös ennen kuin luola löytyi. Paremmin esillä on maan rajassa matala aukko, mutta siitä ei kannata itseään sisälle tunkea. Matalan aukon vasemmalta puolelta löytyy puun takaa hieman tilavampi pystysuuntainen onkalo, josta pääsy kylmän kosteaan ja kaikuvien kivien väliseen huoneeseen on helpompaa.  Ahtaan kohdan jälkeen aukeaa yllättävänkin tilava ja suojaisa luola, josta löytyy seisomakorkeus tällaiselle 185 pitkällekin tyypille! Täydellinen piilopaikka. Tässä vaiheessa jo pienempikin kaveri oli laskettu kantorepusta alas ja hän se taisi ensimmäisenä ehtiä luolaa ihastelemaan... Kyseessä on hienoin luola missä minä olen tähän mennessä vieraillut ja ehdottomasti käymisen arvoinen kohde!

Hiidenpesä.

Sisäänkäynti piilossa puun takana.

Ahdas kulkureitti...

... Mutta tilava sisältä!

Luolan sisätilat ja valon kajastukset kivien koloista.

Luolan tutkimisen jälkeen jatkoimme Sorlammen tulipaikalle välipalalle. Tai oikeastaan tulipaikalta vielä vähän eteenpäin, koska se ei mikään ihmeellinen ollut. Mukavampi oli istuskella kallioilla (karttalinkki) rannan lähettyvillä auringonpaisteessa ja katsella tyynelle järvelle. Lämpöäkin oli sellainen 20 astetta eli T-paitakelit. Välipalaksi oli muutama omena, myslipatukka ja vinkujuustoa. Juomaksi mehua. Sammakot kurnuttivat rannassa ja yhdessä kohdassa oli kummallinen sammakoiden pallomuodostelma, jossa oli useita sammakoita kiinni toisissaan. Vastaavaa en ole aiemmin nähnyt. Mitä sellainen peli oikein tarkoittaa?

Sorlampi.

Sammakot solmussa.

Sorlammen peilityyni pinta.

Eväät levällään.

Kurnuti.

Matka jatkui jälkimmäiselle tutustumiskohteelle eli hiidenkirnuille. Niiden löytäminen osoittautuikin yllättävän haasteelliseksi. Paremminkin, olisi pitänyt muistaa pitää silmät auki. Kävelimme ensin vierestä ohi ja pienen väärällä nyppylällä harhailemisen jälkeen ne löytyivät paluumatkalla. Paikalta löytyi lähekkäin kuusi hiidenkirnua hienossa muodostelmassa. Vettä oli useimmissa, mutta vain yhden olivat sammakot kelpuuttaneet kuduilleen. Siellä sitä olikin sitten sitäkin runsaammin.

Valkovuokot.

Vihertää jo koivutkin!

 

Kirnuja.

Kutukirnu.

Pienimmän kirnun halkaisija on vajaat puoli metriä.

Hiidenkirnuilta olikin jäljellä enää paluu takaisin autolle Pienemmän Sorlammen vierestä kulkevaa polkua pitkin. Kaiken kaikkiaan lenkki oli erinomaisen hieno eikä liiemmin muita näkynyt tällä arkipäivän kierroksella, vaikka miljoona ihmistä asuukin ympärillä. Oruxmaps eli taas omaa elämäänsä taskussa ja piirteli kuljetun reitin karttapohjalle. Se siis taas on alimpana kuvana.

Pieni Sorlampi.

Käpyjähän pitää aina olla sylillinen mukana.

Mikäpä tässä neulasmattoa tallatessa.

Jälki Oruxmapsin kartalla.