Leivonmäen kansallispuisto 6-7.5.2016, Joutsniemeltä pohjoiseen

 Jos jutun alku on lukematta, klikkaa tästä.

Joutsniemen tulipaikalla risukeitin tulilla.

Yllätyin, kun jo toukokuun ensimmäisellä viikolla muutama hyttynen tuli tarppiin illalla. Lämmin keli oli saanut nekin jo lentelemään, mutta verkkoa ei nyt ollut mukana tarpin suulle. Riesa jäi kuitenkin lyhytaikaiseksi sillä eivät nuo yöllä jaksaneet vielä inistä. Aamuyöllä heräsin etäisiin teeren soidinääniin, mutta nukahdin pian ja nukuinkin sitten aamulla kahdeksaan asti ja purimme leirin ennen aamupalan keittelemistä. Keitin vedet risukeittimellä ensin teetä varten ja lopuista vesistä tein kahvit. Syötäväksi oli reissaria varhaiskaalilla ja aamupalajuustolla. Oli upea tyyni aamu.

Kahvi- ja teevedet tulistumassa.

Rutajärven Sorsanselkä.

Koitti sekin retki, kun repussa on kaalia evääksi. Varhaiskaali on kyllä hyvää!

Koivun lehtiä.

Katselimme kartalta reittiä mistä pääsisimme mahdollisuuksien mukaan eri reittiä takaisin Rutalahdelle. Suunnittelu oli hieman haasteellista, kun ei oikein ollut tietoa minkälaista kulkumaastoa missäkin olisi. Lähdimme sitten alkumatkan Lintuniemen kautta Selänpohjaa kohden. Tulipaikan ohi lensi lähtiessämme kaksi rantasipiä vedenpintaa viistäen ja laukaisin kameran salamannopeasti kohti. Lopputuloksena olikin yllättävän hyvä räpsy lintuheijastuksineen. Ensimmäisen sadan metrin matkalla tuli havaittua myös västäräkkejä ja peippoja. Lintuniemen puolikodan edustalla pötkötteli taivasalla uupunut matkaaja takki peittonaan. Vähän myöhemmin musta kyy suhisteli tiehensä polulta meidän tullessa paikalle. Sellaisia havaintoja päivän ensimmäiseltä kilometriltä ja kaikista niistä on kuva tässä alla.

Salamannopea räpsy rantasipilästä.

Peippo.

Västäräkistä vähäsen... Oli kyllä jo ihan kesäkelit, vaikkei pääskystä näkynytkään.

Retkeilijä.

Musta kyykärmes.

Ennen edelliseltä päivältä tuttua Mäyräkangasta kuljeskelimme mukavaa polkua mäntykankaisilla harjuilla. Korkeuseroja oli yllättävänkin paljon ja järvet olivat todella hienoja. Erikoisia suppasoita sattui myös reitin varrelle. Vesi ei niistä montuista pois pääse ja umpeenkasvaminen oli muodostanut pohjille pieniä avosoita. 

Polku.

Iso Pirttilampi harjulta nähtynä (karttalinkki)

Nyppyläistä.

Suppasuo (karttalinkki).

Mäyräkankaalta Soimalammelle kuljimme edellisen päivän reittiä, mutta se ei haitannut ollenkaan, koska pätkä on Leivonmäen parhaimmistoa. Olihan kulkusuunta ja vuorokauden aikakin nyt eri, joten sopivan erilaiselta se taas näytti. Edellisenä päivänä tapaamamme pariskunta oli edelleen puoliksi makuupusseissaan laavulla ja trangialla oli vasta laitettu tulille, vaikka kello oli jo yksitoista. Hitaat aamut ovat toki silloin tällöin mukavia, mutta minusta oli kahdeksaan asti nukkuminen jo tuntunut pitkältä, kun ei juuri koskaan tule niin pitkään uinuttua. 

Retken paras metsäautotiereitti alkoi Soimalammelta, kun kurvasimme vastoin edellistä päivää Syysjärven suuntaan. Kyseessä oli jo metsittymässä oleva vanha ajoura (karttalinkki), jota vierustivat kunnon metsometsät. Yksi metsohavainto tuli tehtyäkin, kun muutaman kymmenen metrin päästä tuo kanalintujen kuningas pomppasi lentoon ja liihotti siivet humisten sivummalle. Lounaspaikaksi valitsimme kartalta kallioisen rannan Syysjärven luoteisosasta (karttalinkki) ja siinä teimme kertakaikkiaan erinomaisen valinnan! Paikka oli jopa poikkeuksellisen komea ja erämaisuuden tuntua lisäsi se, että paikalle ei polkua mene eikä muutenkaan ihmisten jälkiä ollut. Kyseessä on yksi kansallispuiston syrjäisimmistä kolkista, vaikka toki metsäautoteitä meneekin melko lähellä. Risukeittimellekin löytyi hyvä tuulensuoja kallionkolosta ja kuivia männynrisuja oli niin runsaasti, että hyvä oli makaroonilihapullat keitellä.

Metsittynyt ajouran pohja.

Korvasieniä.

Männikköä piisaa.

Mahtava Syysjärvi!

Keittäjä.

Syysjärven kalliorantaa 1/2

Syysjärven kalliorantaa 2/2.

Syysjärven pohjoispuolella oleva suo oli omituinen. Aikanaan ojitettu suo oli nyt hakatun näköinen. Onkohan kyseessä jonkinlainen suon ennallistamistoimi puiston alueella? Metsästä oli sieltä täältä myös sahattu runkoon kaksi viirua vaakasuuntaisesti mäntyjen kylkiin. Pystyynhän nuo sitten kuivahtavat. Tikoille nokittavaa.

Kuivatus käynnissä.

Syyssuo.

Reissun surkein osuus oli neljän sadan metrin oikaisu metsätieltä toiselle Syyssuon luoteispuolella (karttalinkki). Jouduimme kävelemään ristiin rastiin harvennettua taimikkoa pitkin, kun parempaa ei ollut tarjolla. Onneksi matka oli niin lyhyt. Ryteikön jälkeen kipaisimme isoilta osin samaa tietä takaisin Matkusvuoren rinteen poluille kuin edellisenä päivänäkin olimme kulkeneet. Ryteiköstä huolimatta Syysjärven seutu oli niin hienoa, että reittivalintaa voi pitää onnistuneena. Vielä ehkä parempi (joskin hieman pitempi) reitti olisi ollut mennä idempänä Rutajoen varteen ja mennä rantojensuojelualueita Rutalahdelle.

Jotta viimemetreillekin saatiin vaihtelua, niin Porraskoskelta (karttalinkki) käännyimme vielä oikealle, jotta samalla reissulla tuli kuljettua myös Koskikaran kierros kokonaisuudessaan. Tuon osion parhaiksi paloiksi valikoitui Matkuskoski ja kevään ensimmäisten kirkkaan keltaisten rentukoiden näkeminen kosken alajuoksulla. Muuten kierroksen metsäisempi osuus ei silmiä hivele, vaan on kauempana joen rannasta hieman vastaavaa kuin mikä tahansa talousmännikkö, lukuunottamatta yhtä luonnonsuojelukaistaletta, joka on kuusikkoinen ja viihtyisä. Maisemallisesti parasta olisi ollut pysytellä kuitenkin jokivarressa.

Matkuksenkoski.

Rentukoita.

Suojeltu kuusikko.

Reilut 27 kilometriä Leivonmäen kansallispuistoa oli hyvä kokemus. Nähtävyydet reitillämme painottuivat etelä- ja pohjoisosiin, mutta onneksi yhdysreitin kulkeminen keskialueen halki oli sentään niin nopeaa, että ajallisesti tästä vuorokauden reissusta vain pieni osuus tuhraantui puiston ulkopuolisilla metsäautoteillä. Pääosa metsistä on ajoittain Hossamaisia lampien pilkkomia mäntyharjuja, mutta monenlaista muutakin metsätyyppiä tuolta alueelta löytyy rämeistä ja avosoista synkeähköihin kuusikkoihin. Alla Oruxmapsin tallentama kartta kuljetusta reitistä. Mainittakoon vielä, että Sony Xperiani kulutti akun varaustasosta noin kymmenen tunnin tallennuksella 35 %.

Reitin pohjoisosa.

Reitin eteläosa.

Koskikaran kierros.