Uudenkaupungin Kalannissa sijaitsee liki 50 metriin merenpinnasta kohoava kallioinen laki nimeltään Kuuvanvuori (karttalinkki) (näkyy olevan lähteestä riippuen myös Kuuanvuori, mutta mennään nyt tuolla mikä karttaan on kirjoitettu). Saattaa kuulostaa äkkiseltään matalalta, mutta sitä se ei ole ympäröivään maastoon verrattuna. Joskus käytin tovin lähimmän yhtä korkean huipun löytämiseen kartalta enkä Kuuvanvuoren 48,6 metrin lukemiin kohoavaa löytänyt ainakaan 10 kilometrin säteellä. Jos jollain tästä on parempaa tietoa niin otan mielelläni vastaan. Lähin löytämäni Kuuvanvuorta korkeampi laki oli Kitusuonkallio (karttalinkki), mutta lieneekö se todella lähin? Sinne on matkaa noin 12 kilometriä. Etsiskellessä korkeampaa kohtaa huomasin myös yhden retkeilijän mielestä hauskasti nimetyn paikan kolme kilometriä Kuuvanvuoren eteläpuolelta...
Kuuvanvuori on mainio päiväretken kohde. Huippu on likimain puuton ja näkymät aukeavat metsän yli joka suuntaan. Kävin perheen kanssa vuorella kävelemässä sunnuntaina 27.3.2016 Pääsiäispäivänä ja jätimme auton vuoren eteläpuolelta löytyvälle tien levikkeelle. Lähempänä asuvilla on mahdollista lähestyä paikkaa myös mainiosti pyöräilyyn soveltuvia rannikon pikkuteitä pitkin. Nousimme ensin etelästä vuorelle ja jatkoimme sitten alas pohjoispuolelle kiertäen vuoren lopulta ympäri takaisin.
Tässä postauksessa olevat kuvat ovat napattu Sony Xperia M4 Aqua -älypuhelimella.
Kuuvanvuoren polun alkupää.
Naavaa kuusen oksalla.
Kallioita ja mäntyjä.
Sonyn omalla panoraamatoiminnolla otettu kuva.
Huipulta länteen.
Uudenkaupungin suunnalta näkyy ilmeisesti Kemiran (karttalinkki) savut.
Kuvasin Muotkalla pari kertaa kokeeksi maiseman videolle Canon EOS 650D -kameralla ja tässä ne olisi katseltavaksi.
Ensimmäinen on kuvattu tunturijonoa Peltojärven Kotalahdesta (karttalinkki) alkaen etelästä ja päättyen lännen suuntaan.
Toinen video on kuvattu Alemman Harrijärven jäältä (karttalinkki) suurin piirtein keskeltä järveä. Videossa kuvataan ensin itään ja siitä pyörähdetään täysi kierros ympäri.
Pääset reissukertomuksen alkuun klikkaamalla tästä linkistä.
Yö oli Kaamasen mittauksen mukaan aika kylmä. Reilut parikymmentä astetta pakkasta kylmimmillään. Teltan yläosassa olleen mittarin mukaan yön kylmin oli -8,4, mutta sinnehän se lämpö nousee, joten lämpötila alhaalla oli varmaan jokusen asteen viileämpi. Joka tapauksessa, oli ulkona lämpötila mikä hyvänsä niin makuupussissa oli lämmintä.
Aamu oli aurinkoinen, mutta liikkeelle lähtiessä 8:20 taivas veti pilveen pariksi tunniksi. Kartalla matkan jatkaminen Peltojokea alas näytti kumpareiselta, mutta aivan joen viertä pääsi kyllä mainiosti ahkion kanssa. Hieman alempana pääsi jo mistä vain. Lienee melkoista telttailualuetta nuo kolkat. Näytti ainakin, että tasaista joen rantaa piisaa kilometrikaupalla.
Teltan pohja. Absidiin kaivoimme montun, että pystyi istuskelemaan majoitustilojen reunalla ja edessä oli ikään kuin pöytä.
Kumpareisia joen rantoja, mutta läheltä jokea löytyy kyllä reitti ahkionvetäjälle.
Haavan erottaa maastosta joka vuodenaikana helposti hieman koivuja eri värisenä.
Sauna.
Matka joutui nopeamman tuntuisesti kuin aiempina päivinä. Olihan se alamäkeä enimmäkseen, kun alavirtaan menimme. Sattumalta koukkasimme Alemman Harrijärven rantaan (karttalinkki). Oli sinne siis tarkoituskin mennä, mutta hämmentävää oli se, että en ollut huomannutkaan missä kohdassa menimme Peltojoesta yli. Kaikki oli samaa valkoista vaikka ylempänä joki oli ollut useasta kohdasta avoin. Sanoin jossain kohdassa, että tässä voisi hyvin olla jokiuoma ja niin siinä sitten vissiin tosiaan olikin. Ylitimme joen monta kertaa myöhemminkin yhtä helposti. Pikkujokihan tuo Peltovuoma toki vain on.
Ahkiot Alemmalla Harrijärvellä.
Bealdoaivvas keskellä. Vasemmalle nousi rinteeseen kelkkaura kohti Luolikkokurua.
Harrijärveltä kelkkauraa Lahtiselle.
Harrijärvellä kairasin muutaman avannon samalla, kun hiihtokaveri etsi riekkoja. Sitten pyyhkäisimme kelkkauraa Lahtisen kämpälle (karttalinkki). Söimme taas Turmatin minestronekeitot tällä kertaa bratwurstilla jatkettuna. Toimi se niinkin. Kämpän ympärillä oli jonkun verran hiihtojälkiä ja huussin ovessa humoristin kiinnittämä lätkä "HISSI. 3 HENKILÖÄ". Olin kuullut etukäteen, että kämppä on pieni, mutta en arvannut, että tosiaan noin pieni. Hiihtoaika kämpälle Peltojärveltä oli 1,5 tuntia.
Lahtisen tupa.
Sisätilat.
Lahtisen kämppä on vain pari metriä kanttiinsa.
HISSI. 3 HENKILÖÄ.
Jatkoimme puolen päivän jälkeen matkaa koivikoita pitkin Muotkan Ruoktua kohti. Riekkojen jälkiä oli paljon, mutta itse lintuja ei sitten missään. Hauskoja kumpareita riitti liu'utella liukulumikengillä. Bajit Roavvecopman kiersimme itäpuolelta soita pitkin. Sen verran alkoi jo virvoitusjuomat kiinnostaa auringonpaisteessa hiihdellessä, että päätimme hiihtää Ruoktuun asti ja leiriytyä sinne lähelle telttaan odottelemaan seuraavan päivän linja-autoa.
Lahtisen kämppä ja taustalla Peltotunturi.
Siitä tepasteli riekko.
Peltotunturi.
Bajit Roavvecopman oikealla puolella onnistuin ensimmäisen kerran ikinä rikkomaan ahkion vetoaisana jo monta vuotta toimineen sähkösuojaputken. Lähdin kikkailemaan ja valitsin mäenlaskulinjan huonosti. Keskityin suksien saamiseen yli lumeen kaartuneista koivun oksista, jolloin ahkion ohjaaminen unohtui ja se törmäsi voimalla tunturikoivuun. Toinen aisa irtosi klemmarin alta letkusta, mutta toinen napsahti poikki. Veli naureskeli kummelityyliin, että olinkin jo pitemmän aikaa katsellut, että jos tuo kikkailu ei kohta lopu niin se on aivan varma, että kohta napsahtaa. Aisa katkesi, mutta onneksi läheltä kiinnityspistettä. Minulla oli helppo työ korjata aisa leikkaamalla haljennut osa putkea pois rikkoutuneesta ja vastaavan mittainen pätkä toisesta putkesta. Muovisen sähkösuojaputkenhan saa poikki tekemällä alkuviillon putken ympäri esimerkiksi puukolla ja sen jälkeen taivuttamalla. Putki katkeaa viiltoa pitkin.
Tuanganuaivi.
Jängällä muurahaiskeot sulavat ensimmäisenä esiin. Näitä oli paljon.
Riekkojen asuinpaikka.
Siihen töppäsi Kyyry.
Katkennut aisa.
Molemmista saman mittainen pätkä pois ja kovaa ajoa taas...
Muotkalla mäntyjä kasvaa yleisesti, kun korkeus on alle 270 metriä merenpinnasta ja alle 250 mpy mänty alkaa paikoin olemaan jo koivua hallitsevampi puulaji. Tervaskantojen etsinnässä tulipuiksi nuo luvut kannattaa muistaa. Hirvet talvehtivat alempana mäntymetsissä ja kesä- ja syysaikaan niitä tapaa lisäksi koivikoista ja soilta. Ruoktua lähestyessä alkoi hirven jälkiäkin taas näkymään ensimmäisen kerran Tirron seudun jälkeen. Tuoreilla jäljillä harrastimme hirvenhiihtoa muutaman sadan metrin matkan. Pitkällä loikalla oli pitkäkoipi meitä paennut syvässä lumessa! Myöhemmin hirvi oli löytänyt vanhat jälkensä ja kulkusuunta muuttui sen verran, että annoimme hirven mennä menojaan.
Loppumatka Ruoktulle mentiin kelkan jälkeä pitkin. Kävimme juomassa kahvit ja ostettiin samalla vähän limsaa mukaan illaksi. Rupattelimme Hansin kanssa tovin ja menimme sitten karigasniementien itäpuolelle pystyttelemään telttaa viimeiseksi yöksi. Syötiin loppuja eväitä pois. Iltapalaksi teimme italianpataa ja sen jälkeen söimme vielä kabanossit pois kuleksimasta. Odottelin revontulia selkeälle taivaalle, mutta sellaisia ei näkynyt. Ei edes kahdelta yöllä, kun heräsin ja vilkaisin oviaukosta ulos. Ilta tuntui viilenevän nopeasti, joten heitin viltin jalkopäätyyn lisälämmöksi, että ei tarvitse palella.
Roavvecopman masto.
Matkoja ja etäisyyksiä.
Teltta pystyssä.
Absidiin kaivettu istumapaikka ja pöytä.
Aamun lukemat mittarissa teltan ulkopuolella oli -19,7. Ennusteessa oli povattu noin kymmenen asteen lukemia, mutta ehdottomasti maaliskuun hiihtovaelluksella pitää varautua kylmempiin öihin. Hyvin taas tarkenmme yön. Jalkopäädyssä oli oikeastaan kuuma. Aamutoimilla käydessäni kokeilin saappaan huopavuoria leiritossuina ja hyvinhän ne toimi. Pakkaskelissä tarttuvan lumen pystyi pudistelemaan pois eikä ne siitä kastuneet eikä edes kylmä ehtinyt tuntua läpi.
Eskelinen oli tulossa noin vartin yli 11 ja me olimme lähtövalmiita jo 9:45. Kävimme vielä aamusella hiihtelemässä pienen kierroksen lähellä Roavvecopman mastoa, joka tarjoaa kännyköille kuuluvuutta Muotkanruoktun tienoilta Peltojärvelle asti. Laskettelimme sitten alas Roavvecopmalta ja ehdimme vielä mukavasti juomaan kahvit Ruoktulla. Tässä tiemme erkanivat tällä reissulla. Minun piti kiiruhtaa etelään ja veli lähti Karigasniemelle ja edelleen jatkamaan reissua Muotkan läntisiin osiin. Kerrassaan upea oli päästä pohjoisen keväthangille tänäkin keväänä! Keli ei kai tämän paremmin olisi voinut suosia... Matkaa Tirro-Peltojärvi-Muotkanruoktu -välille tuli noin 45 kilometriä.
Masto.
Muotkanruoktu.
Reitti oranssilla ja vihreällä viivalla.
Tämän kertomuksen kirjoittamiselle minulla olikin sitten bussimatkalla hyvin aikaa. Olin Rovaniemen asemalla ennen kuutta ja kävin illan aikana syömässä. Juna lähti 21:15. Herätyskelloni oli soimassa 5:20, että ehdin pukea ja pakata kamat ennen Tamperetta, jonne aikataulun mukainen saapumisaika oli 5:46. Juna rullaili eteenpäin ja naureskelin tupakaverilleni, että näyttää ikkunasta katsottuna enemmän Pohjanmaalta tämä peltomaisema. Kuuden jälkeen tultiin johonkin ja käytiin sitten pihalla huutelemassa ollaanko jo Tampereel nääs. Eiku Kokkolassa, kaikui konnarin vastaus ratapihalla. Neljä tuntia myöhässä. Kiitos vr ;-) innovoin sitten aamuyön tunteina makuuhytteihin uudet herätyskellot, joihin asetetaan illalla määräasema ja kello soi, kun junan gps näyttää matkaa olevan jäljellä esimerkiksi 20 kilometriä. Ei luulisi olevan vaikea toteuttaa, kun gepsitkin näissä on jo valmiina seurantapalvelua varten ja asiakas saisi nukkua vaikka juna olisi myöhässä. Tietenkin pienellä näytöllä voisi lukea hytissäkin missä mennään ja milloin ollaan perillä. Toivottavasti seuraavalla yöjunamatkalla sitten näen tämän jo toiminnassa.
Menimme nukkumaan jo kahdeksan aikaan ja herätyskellona
toiminut riekon päkätys tuli oikein oivalliseen aikaan viiden maissa,
kun aamu alkoi vähän hämärtää. Keiteltiin absidissa kahvit ja lähdettiin
7:30 jatkamaan Littmuoruaivin ja Miäskuaivin välistä (reittipiste) Peltojärven
suuntaan. Alkuperäinen suunnitelma oli huiputtaa Muotkan korkein huippu
Kuarvikozza, mutta veljen suksista puuttui pito täysin niin jätettiin se
toiseen kertaan. Vissiin vuokraaja oli sutaissut luistot koko matkalle
pohjaan, kun Hagan X-Tracen suomu ei pitänyt lainkaan. Onneksi voiteet
kuluivat toisena hiihtopäivänä pois eikä tarvinnut sitten kaverinkaan
enää mennä pelkillä hartiavoimillaan. Se on kovaa touhua ahkion kanssa,
jos ei suksi pidä. Omat OAC KARit toimivat ihan hyvin. Paremmin kuin
viime vuonna käytössä olleet lyhyemmät WAPit. Pisimmän
lumikenkäsuksimallin testaaminen kiinnostaisi. Luulen, että ne olisivat
minulle parhaat. KAReissa on kyllä teräskantit, mutta leveytensä vuoksi
niillä on vaikea kantata jäisellä pinnalla.
Valmiina päivän hiihtomarssille.
Littmuoruaivi ja Muotkalle tyypillinen koivikko keskellä suota puron varressa.
Aurinko huurteisissa oksissa.
Korkealta penkalta on kätevä ottaa juomavedet sulasta purosta sauvan avulla. Tuossakin metrinen kinos sulan vieressä ja koukkaaminen reunalta olisi sekä vaikeaa että vaarallista.
Littmuoruaivin itärinteessä keittelimme bensakeittimellä
Real Turmatin minestronekeitot, jota höystimme krakovanmakkaroilla.
Turmatit oli saanut 2€/pussi, kun parasta ennen -päiväys alkoi olemaan
lähellä. Makkarat lämpenivät mukavasti ruokapussissa kuumassa vedessä
ennallistumista odotellessa. Oikein hyvä lounas siitä tuli. Ja kahvia
päälle. Tietty. Bensakeittimen kulutus reissulla oli polttoainetta säästelemättä noin 2-2,5
dl/hlö/päivä.
Keitoksia Littmuoruaivin rinteessä.
Liu'uteltiin siitä alas Peltojärvelle (karttalinkki). Menin kairailemaan
pilkkireikiä ja veli lähti riekkojahtiin tunturiin. Lämmintä puuhaa
lapioida ensin auringonpaahteessa puoli metriä lunta jään päältä ja
sitten kairata kairallinen, noin metri jäätä läpi asti. Muutaman reiän
kokeilin rautulätkällä ja mutuleechillä, mutta ei napannut ja jatkoimme
matkaa pohjoiseen.
Puoli metriä lunta lapioitavana, sitten metri jäätä kairattavana. Jos sen alla on kymmenen senttiä vettä niin kyllä se vähän syö miestä. Ei muuta kuin kauemmas rannasta. Ei huomattu koko Peltojärvellä yhtään muuta pilkkiavantoa ja se vaikeutti apajien etsintää.
Isomman Kotalahden (Kotalahtia on nimittäin kaksi
lähekkäin) ja Peltojärvennjargan paikkeilla sattui päiväkahvin aika (karttalinkki) ja tyynellä järven selällä
oli mukavaa paistatella makuualustalla ja kuivatella jalkoja ja sukkia.
Kylläpäs sattuikin hyvä keli!
Joskus ihminen joutuu rankaisemaan itseään... Välipalaksi kahvit, muutama jiflari, persikan puolikkaita ja pekonia ruisleivän välissä.
Peltotunturi.
Vuomalahti taustallaan Muotkan korkein piste.
Upea Peltojärvi!
Kotalahdesta koukkasimme hieman ylemmäs koivikkoon ja
myöhemmin laskimme takaisin jäälle. Koivikossa törmäsimme hauskasti
loikkiviin suurpedon jälkiin. Eikö vain, että kyseessä on ahma? Kuvat
ovat tässä alla. Jäljissä oli selkeästi viisi varvasta. Törmäsimme vastaaviin jälkiin useaan otteeseen vielä myöhemmin Peltojoellakin.
Jäljissä toistuu tällainen loikkiva meininki.
Oli se vaan taas melkoinen möhkäle nähdä läheltä tuo
Peltotunturi. Muutama vuosi sitten kävin kesällä sen huipulla Alemman
Honkavuoman puolelta, mutta itäreunan jyrkkä ranta jäi sieltä käsin
näkemättä. Nyt hiihdin tunturin puolelle järveä katsomaan rinteen
sivuprofiilia (karttalinkki). Taitaa olla aika kulkukelvoton paikka. Kannattaa siis
kiertää se jotain muuta kautta kesällä. Talvella pääsee jäitä myöten
hienosti.
Peltotunturi.
Peltotunturin jyrkkää rantaa hiihtelemässä.
Jälkijono.
Etsi kuvasta hiihtokaveri toiselta puolelta jorpakkoa.
Jyrkkä Peltotunturin ranta.
Leiriydyimme Peltojoen niskalle järven pohjoispäähän (karttalinkki) viiden
maissa, kun kilometrejä oli takana noin 14. Kertakaikkiaan fantastinen
leiripaikka! Sulaa virtaavaa vettä lähellä, tasainen ja kova lumen pinta
teltalle tamppaamattakin ja ensiluokkaiset näkymät vuonomaiselle
järvelle. Keiteltiin päivälliseksi hernekeittoa, johon turautettiin rohkeasti
puolikas tuubi Turun mietoa sinappia. Resepti yksinkertaisuudessaan:
- Yksi tölkki hernekeittoa ohjeen mukaan ja
- Puoli tuubia Turun mietoa sinappia.
Maukasta. Heti hernarin perään alkoi letunpaisto
iltapalaksi. Eipä tarvinnut nälkäisenä mennä nukkumaan ja keitin
absidissa piti telttaa mukavan lämpimänä ruokailun ajan. Hilloja tai
sokereita ei ollut mukana, joten korvasimme ne tölkkipäärynöillä
lettujen päällä.
Peltojärveä pohjoisesta etelään.
Outo satasen iv-kanavan pätkä.
Ehkä saman otuksen jälki kuin aiemminkin. Tai sitten ei.
Peltojoki.
Aiemmin mainitut teltan talvikiilat alumiinisesta kulmaprofiilista.
Metri jäätä.
Telttapaikka Peltojärven pohjoispäässä.
Jostain syystä puhelin ei lataudu lumihangesta. Laturi oli itseasiassa mukana paluumatkaa varten, mutta alkoi vähän huvittamaan, kun tuollainen löytyi repusta keskellä ei mitään. ;-)
Kuu ja valaistu Helsportin teltta.
Toisena päivänä ahkiolla aurattu ura punaisella viivalla.
