Sivut

lauantai 23. tammikuuta 2016

Simppeli radiopuhelinpidike repun olkaimeen




Seuruemetsästyksessä hyvä apuväline on radiopuhelin. Ylä-Lapin hirvijahti on yhdistetyllä naakimis- ja houkuttelutyylillä suhteellisen itsenäistä toimintaa, mutta yhteisistä nuotiopausseista, eläinhavainnoista ja varsinkin kaadoista on todella kätevää ilmoittaa radioaaltojen välityksellä. Muun muassa viimeisen luvan jahtaaminen on huomattavasti helpompaa, kun pysytellään kantamalla ja voidaan esimerkiksi käskeä muut lopettamaan metsästys siksi ajaksi heti, kun jollain on tilanne päällä. Toki tuo on myös todennäköisesti toimivin ja nopein tapa hälyttää apuun jossain muutaman kilometrin säteellä olevat jahtikaverit, jos sattuisi jokin onnettomuus. Kännykän kuuluvuuteen ei Lapin erämaassa uskalla luottaa.

 

Reppuprojektini ensimmäinen pelkästään metsästykseen liittyvä osa liittyy olkaimiin. Oikean olkaimen jätin vapaaksi olkapään korkeudelta. En siis laittanut siihen mitään muoviosia tai muutakaan. Noin 10 senttiä leveän olkaimen päälle ase nousee muutaman harjoituksen perusteella mainiosti. Houkutellessa hirvi saattaa tulla melko nopeasti paikalle, tai naakiessa itse huomaa hirven vasta viimehetkillä tunturikoivikossa. Silloin antaa itselleen pienen edun, kun reppua ei tarvitse ottaa pois selästä tutsjauttaakseen riistalaukauksen. Samalla eliminoituu teoreettinen mahdollisuus hukata reppunsa jahtitilanteessa, kun sitä ei tarvitse jättää selästä. Älä sano, etteikö se olisi mahdollista; olen nimittäin kuullut tarinan eräästä joka hukkasi saappaansakin naakiessaan, kun hirven lähelle hiipiminen vaati täydellisen tuntuman maankamaraan rasahduksien välttämiseksi. Villasukkasillaan hirvi kumoon...

Toiseen olkaimeen tein paikan sille jo mainitulle radiopuhelimelle. Moni toimivin ratkaisu on äärimmäisen yksinkertainen ja usein se ratkaisu ei siksi edes tule mieleen. Tämäkin on melkein niin yksinkertainen asia, että melkein piti jo harkita kehtaako siitä erikseen mainita.

Vaakasuuntaisesti asetettu ja reunoistaan pystysuuntaisesti kantoviillekkeeseen ommeltu 40 mm hihna oikealla korkeudella.

Radiopuhelimen klipsi sujahtaa sopivasti nauhan alle ja jää noin 15-20 senttimetrin etäisyydelle korvasta mikä mahdollistaa radiopuhelimen pitämisen hiljaisella voimakkuudella eläimien siitä häiriintymättä. Mitään korvanappeja ei tarvita, jotka vaimentaisi mahdollisia hirvien vastausönähdyksiä kuulumasta. 





Klipsi laskeutuu nauhan alapuolelle ja pidikkeen alareunassa oleva "koukku" varmistaa sen, että viime syksynä eräälle jahtikaverille sattunut radiopuhelimen muljahtaminen kiinnityspisteestään, tipahtaminen veteen ja radiopuhelimen rikkoutuminen kumartumisen vuoksi ei ole mahdollista.



Radiopuhelinpidikkeen klipsi. Koukku varmistaa puhelimen pysymisen kumartuessakin, ei tipahda vaikka olisi ylösalaisin.


Metsästykseen liittyen aion tämän lisäksi miettiä ainakin reppuun aseenkantomahdollisuudet ja keksiä jotain, ettei vetoketjun vetimet kilise vastakkain. Aseen pidike olisi kiva tehdä nahkasta. Mistäköhän sitä saisi...? Tietenkin metsästä ensi syksynä, jos alusta lähtien tekisi itse, mutta toisaalta se olisi mukava tehdä jo aiemmin...

6 kommenttia:

  1. Hei,

    Ajattelín vähän kommentoida kun kaipailit nahkaa asereppuusi. Nahan hyvä puoli on sen jäykkyys ja muodossapysyminen mutta huonoksi puoleksi tässä tapauksessa lasken sen että nahkaa pitää hoitaa säännöllisesti, ainakin jos se on ns. kasvisparkittua. Kemiallisesti parkittu ns. krominahka selviää vähemmillä hoidoilla mutta siltikin käyttäisin sinun sijassasi jotain keinokuitua kun reppusi muutenkin on niistä tehty. Työstän itse nahkaa lähes päivittäin joten tunnen sen ominaisuudet aika hyvin. Jos kuitenkin päädyt käyttämään nahkaa niin en suosittele käyttämään hirvennahkaa vaan mieluummin kromiparkittua nautaa. Sen saatavuus harrastelijalle voi olla ainakin suomesta ostetuna kyllä melkoisen kinkkistä joten kenomateriaalit ovat siinäkin mielessä parempi vaihtoehto. Onnea projektin jatkolle.

    t: Promaakari

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Promaakari kommentista ja mielipiteistä. Hieno juttu kuulla kokeneemmalta aiheesta, kun minä en ole toistaiseksi tehnyt nahkasta mitään. Se ja nahkan hyvin sopiva ulkonäkö erätouhuihin olisikin mainio syy tutustua tuohon materiaaliin tässä melko yksinkertaisessa projektissa. Ajatuksena siis olisi tehdä Molle/pals -nauhoista roikkuva "kuppi", jossa pidettäisiin aseen perää ja piippu tuettaisi metsästäessä pikalukolla varustettuna oikeaan olkaimeen tai siirtymillä voisi laittaa repun taaksekin kiinni. Kifarulla ainakin on joku hieman vastaava ratkaisu.

      Tuo materiaalin saatavuus näyttää tosiaan olevan kotimaasta pieni ongelma mikä saattaa vaikuttaa materiaalivalintaan. Vähän näkyy olevan kaupan, tai sitten myydään kohtuuttoman isoja paloja. Tämä ei kuitenkaan ole kiireinen asia, joten joutaapa tässä pohtimaan... :-)

      Poista
  2. PS. Vedä vetoketjujen vetimien päälle itseliimautuvaa kutistesukkaa niin ne lakkaavat kilisemästä.

    VastaaPoista
  3. Laitoin tallaisen mallikuvan vaellusnettiin, harkittavaksi:
    http://www.skdtac.com/v/vspfiles/photos/1TT.173-3.jpg

    Auttanee vakauttamista, eli kun itse ja viilekkeet siina mukana liikut rivakammin, niin tulee mahd. vahan ylimaaraista heilumista

    yt. luuppi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä vinkki. Voisihan tuollaisen tehdä samaan kiinnikkeeseen sopivana. Naakiessa tulee juostua vähemmän ja liikuttaa muutenkin mahdollisimman hitaasti, mutta joskus voi olla tarve liikkua nopeastikin. Aiemmin olen roikottanut radiota D-lenkistä mikä ei ole ollut alkuunkaan yhtä tukeva kuin tämä nyt tekemäni.

      Tulee juoksemisesta mieleen tilanne, kun kolme vuotta sitten näin kaksi isoa sarvipäätä ylittämässä suoaukeaa iltahämärässä. Otin spurtin ja juoksin kuin itse Bolt satasen suon reunaan. Hirvet pysähtyivät ja sipaisin kuulan piippuun. Sain oivallisen tuen kiväärille reunimmaisen tunturikoivun oksan haarasta, mutta katsoessani ristikon läpi en saanut hengästykseltäni pidettyä ristikko lavoilla, joten päätin jättää ampumatta 150-200 metrin päässä hetken paikallaan seisoneita hirviä. En tiedä mitä tästä pitäisi ottaa opiksi, mutta tulipahan mieleen. :-D en olisi ehtinyt kävellen suon reunaan, että hirvet olisivat olleet ampumaetäisyydellä, eivätkä kutsuäänistäkään olleet kiinnostuneita. No, ainakin ampumatta jättäminen harmittaa aina vähemmän kuin ammuttu huono laaki.

      Poista

Jätä merkki käynnistäsi kirjoittamalla kommenttilaatikkoon!

Feel free to leave a comment or two in the comment box!