Repun kiinnitysharjoitus pyörän tarakkaan

Viikko sitten reppusuunnitelmista puhuessani mainitsin, että tämän repun olisi tarkoitus helpottaa yhdistettyjen pyörä- ja patikkaretkien suunnittelua ja toteuttamista. Se toisaalta hieman rajoitti repun/rinkan kokoa, koska se piti mahduttaa tarakan päälle. Kolmen vuodenajan varustukseni on kuitenkin niin vähän tilaa vaativa, että se ei ole ongelma, vaan oikeastaan olisin tarvinnut pienemmän rinkan jo pitkään.

Jos kertaan mitkä ovat olleet tähän asti vaihtoehtoni yhdistetylle pyörä- ja patikointireissulle lähtiessä, niin niitä on oikeastaan kolme. Reissuun on pitänyt ottaa joko pyörälaukut ja tinkiä patikointimatkasta, koska pyörälaukkujen kantaminen on ollut liian hankalaa. Leiri on pitänyt löytää pyörän vierestä. Toinen vaihtoehto on ollut tinkiä pyöräilymukavuudesta ja pyöräillä rinkka selässä, jonka ainoa huono ominaisuus ei ole kypärän osuminen rinkkaan ja sitä kautta pään liikkeiden rajoittuminen. Ajoasento käyräsarvisen selässä on sen verran etukeno, että haitta on ollut todellinen. Kolmas vaihtoehto on ollut ottaa molemmat mikä taas lisää tavaramäärää rutkasti. Ei useamman kilon painoinen reppu selässä pyöräily ei ole edes ylipäätään mukavaa. 

Parasta olisi, kun olisi reppu mikä kiinnittyisi pyörän rungon taakaksi ja saisi itse sotkea pelkällä elopainollaan ja metsän reunassa saisi lukita pyöränsä kuusen juureen, heittää repun selkään ja lähteä patikoimaan. Eiku niin... Sellainenhan minulla jo melkein on!

Äskettäin kävin harjoittelemassa nyt melko pitkälle valmistuneen reppuni kiinnittämistä polkupyöräni tarakkaan. Laitan muutaman kuvan, joiden toivon havainnollistavan miten repun olisi tarkoitus pysyä. Ja pysyykin, kiinnitys vaikutti varsin tukevalta ja muuttuu edelleen tukevammaksi, kun saan rinkan sivulaukut (eli tarakan kylkeen tulevat laukut) valmiiksi.

Reppu tarakkaan kiinnitettynä pyörän vasemmalta puolelta katsottuna.

Reppu tarakkaan kiinnitettynä pyörän oikealta puolelta katsottuna.

Rullattavan suuaukon nauhoja hyödynnetään repun lukitsemisessa etureunasta satulaputkeen ja runkoon. Kunnolla rullaamalla löysät pois tuo sitoo reppua todella hyvin!

Rullattavan suuaukon kankaat kiertävät satulaputken ja kiinnittyvät repun kylkeen soljella.

Reppu siis asetetaan kyljelleen tarakalle ja kiinnitetään satulaputkeen rullattavan suuaukon kiinnitysremmeillä. Sivulaukkujen kiinnitystä varten ommellut nauhat kyljissä kierretään tarakan ali. Todennäköisesti riittää, kun kiinnittää yhden (taaimman), mutta remmejähän tässä riittää. Ei jää ainakaan siitä kiinni (tai nimenomaanhan se jää siitä kiinni... Huhhah, on tämä suomen kieli mielenkiintoista.). Jokainen nauha on niin pitkä, että sen voi kiertää repun ympäri vastakkaiseen solkeen ja näin kiristää kuin kuormansidontaliinoilla ikään. 1000 kilon vetolujuutta en takaa, mutta ehkä vähemmänkin riittää. 

Erinomaisen tyytyväinen olen siihen, että onnistuin suunnittelemaan remmitykset siten, että ne ovat monikäyttöisiä. Samat sopivat mm repun tarakkakiinnitykseen, tavaran ulkokiinnitykseen reppuun patikoidessa ja tulevat soveltumaan myös sivulaukkujen kiinnittämiseen. 

Alkaa väkisinkin suupielet lähestyä korvia entisestään :-) Taitaa tästä repusta vielä jotain käyttökelpoista tulla...