Retkipeitto (talvi)makuupussin lisälämmikkeenä

Huomasin, että tekemäni retkipeitto on omiaan talvimakuupussin lisälämmikkeeksi. Omistan Ajungilakin Tyin Winter -makuupussin talvikäyttöä varten. Kyseinen kuitupussukka on ensimmäinen talvimakuupussini, jonka hankin joskus vuoden 2007 paikkeilla. Muutama kipinänreikä on tullut tulilla yöpymisestä, mutta eihän se kuitupussilla ole ongelma eikä mikään, toisin kuin untuvatäytteisellä olisi. Alkaisivat untuvat pöllyämään.

Ajungilak Tyin Winter.

Kylmimmän yön tähän mennessä vietin pussin sisällä viime talvena Muotkan reissulla (Muotkalla maaliskuussa 2015) Riekonpyytäjän kammin edustalla Paulitarpissa. Tuolloin digitaalimittariini tallentui yön kylmimmäksi -25 astetta. Kymmenen astetta yli ilmoitetun miesten mukavuuslämpötilan ja kahdeksan astetta alle valmistajan ilmoittaman äärilämpötilan. Katkelma tuosta Muotkan postauksesta liittyen ennätyskylmään yöhön:


"Pystytin Paulitarpin kammin edustalle kovaksi tamppautuneelle moottorikelkan jäljelle kammin koivuklapeja hyödyntäen nurkkakiiloina ja jäin odottelemaan illan pimenemistä ja mahdollisia revontulia. Ennen yhdeksää ei revontulia ilmestynyt ja olin niin rättiväsynyt, että päätin mennä makuupussiin köllöilemään. Pakkasta oli jo 19 astetta ja varustauduin pussiin mennessä kaikilla villaisilla vaatteilla mitä oli mukana. Parit pitkät kalsongitkin sipaisin koipiini. Kolmet villasukat ja lapaset jaloissa vedin makuupussin vetoketjun kiinni. Jalkopäädyssä hohkasi lisäksi fleeceen kääritty kuumalla vedellä täytetty kenttäpullo. Ei mitään saumaa kylmällä päästä varpaisiini asti. Vedin makuupussin suuaukon niin kireälle kuin sen sai ja unta ei todellakaan tarvinnut odotella. 

Kolmen aikaan heräsin, kun kylmää purskahteli makuupussiin jokaisella hengenvedolla sisälle. Päätin korjata tilanteen ja vilkaisin samalla tarpin suuaukolta selkeää tähtitaivasta revontulien varalta. Eipä näkynyt loimotuksia. Laitoin kommandopipon päähän ja vedin pipon nenän yli. Se helpotti kasvojen kylmenemistä huomattavasti. Siellä olin kuin toukka kotelossaan.

Seuraavan kerran havahduin viiden maissa riekkojen päkätyksiin. Ulkona oli jo hieman valoisaa. Mielessäni käväisi J. Karjalaisen laulun sanat "tunnen olevani väsynyt mies, painun uneen uudelleen" ja nukuin tunnin lisää.

Vilpoinen aamu. Yön kylmimmäksi oli tallentunut -25 astetta ja vielä auringon jo hetki aiemmin noustuakin oli 22 astetta kylmää. Rapea keli. Menin kammin sisälle keittämään kaasulla vesiä aamupalaa varten. Yllätyksekseni kaasu pelitti mukisematta tuollaisessakin pakkasessa ja vesi kiehahti nopeasti tyynessä sisätilassa. Vesitäydennystä sai puroon tehdystä vedenottopaikasta. Ongelma tuli kaasupullon irroituksessa. Kaasun virtaaminen ei täysin loppunut vaan tarkasti kuunnellen pieni suhina kuului irroituksen jälkeen. En sille mitään osannut tehdä, mutta päivän aikana ilman lämpeneminen kuitenkin vaikutti siten, että pullo oli sulkeutunut eikä valunut täysin tyhjäksi. "

Silloin pidin siis itseni lämpimänä kuumalla vedellä täytetyn kenttäpullon ja vaatteiden avulla. Kolmet villasukat ja lapaset jaloissa. Huikea kokemus, vaikka varmasti lukijoissa on monia, jotka ovat yöpyneet paljon kylmemmässäkin ilman lämmitettävää majoitetta, mutta siinähän sitä on nukuttava millainen keli sattuu kohdalle. Vielä ei ole kylmempää sattunut. Olin yksin linnuntietä 10,5 kilometrin päässä lähimmältä tieltä. Eihän sitä varsinaisesti paikan päällä ajattele, mutta tuo se tunnelmaan oman lisänsä. Muistan vielä, kun kolmen maissa yöllä käänsin katseeni tarpin suuaukolta kirkkaalle tähtitaivaalle, joka valaisi lumisen maiseman ympärilläni hämyisän sinisävyiseksi. Mahtava näky!

Seuraavalla talviretkellä aion järjestää lisälämmityksen toisella tavalla, jos sellaista tarvitaan. Seuraavaksi esittelen pari vaihtoehtoista tapaa, joita voi viltin kanssa helposti hyödyntää mukavan nukkumislämpötilan ylläpitämisessä. Hyviä puolia tässä ovat ainakin ne, että lämpötilan säätäminen on helpompaa kuin sisällä pidettävällä vaatetuksella ja viltin voi vetää milloin tahansa helposti päälleen kummemmin availematta pussiaan, vaikka keskellä yötä, kun vilu alkaa hiipiä. Eikä makuupussin sisätilat pienene, kuten lisävaatetusta käyttämällä. Ja onhan vähemmissä vaatteissa vaan yksinkertaisesti paljon mukavampi nukkua kuin ulkovaatteissaan.

Ensimmäinen tapa on pukea viltti makuupussin päälle aivan samaan tapaan kuin ilman makuupussia.

--> 

Jalat laitetaan makuupusseineen viltin jalkapussiin ja löysästi kiristetty kaula-aukko heitetään makuupussin hupun yli. Kas näin:

Retkipeitto makuupussin päällä.

Ainakin sisätiloissa kokeillessa tuo on lämmin paikka. Kuin saunassa kävisi.

Näkymä alapuolelta.

Joskus suunnittelin vanhan kesäpussin typistämistä metriseksi jalkopäädyn lämmikepätkäksi talvimakuupussin päälle. Se jäi tekemättä, mutta siitä tuskin olisi tullut kuitutäytteisenä yhtä kevyt ja lämmin kuin tämän untuvaisen peiton käyttäminen vastaavasti. Se onkin tämä toinen käyttötapa, joka on suunniteltu erityisti jaloista ensimmäisenä viileneville, kuten allekirjoittanut.

Jalkapussi vedetään samaan tapaan makuupussin päälle kuin ensimmäiselläkin käyttötavalla, mutta sitten peitto käännetään ympäri ja kaula-aukko kiristetään jalkopäädyn ympärille alla olevien kuvien mukaan. 

Viltti varpaiden lämmittäjänä.

Aiemmin mainitsin ohimennen seuraavan talviretken. Sellainen tosiaan on alkamassa näillä näkymin 27.12 tätä kuluvaa vuotta tuossa melkolailla tarkalleen Suomen pohjois-etelä -suuntaisen keskilinjan kohdalla, Hossassa. Hollantilaiskaverini tulee viikoksi kylään ja hän toivoi pääsevänsä talvivaellukselle. Sellaisen hän saa, vaikka Tampereen talvi ei olisi silloinkaan vielä alkanut. Tulisi vain kunnolla pakkasta! Tällä hetkellä on suunnitteilla neljän yön reissu lumikenkäilemään sellaiseen paikkaan, jossa varmasti on lunta. Toivottavasti myös pari kaveria pääsevät mukaan... Avaamaan polkua ;-) Siellä sitten testaan ensimmäisen kerran talvimakuupussi-retkipeitto -yhdistelmää käytännössä, jos kelit ovat siihen riittävän kylmät. 

Palaamme tuohon aiheeseen lähempänä.