Merinovillainen kauluri

Kylmistä keleistä tohtii jo haaveilla, vaikka sellaisia ei ainakaan Tampereen nurkilla ole vielä näin joulukuun puolivälin ylittyessäkään näkynyt eikä kuulunut. Repesin yksi päivä, kun kuulin radiosta jonkun (Robin?) laulaa luikauttavan joululaulun lämpimästä lumesta. Tällä täytyy olla nyt jotain tekemistä sen paljon hehkutetun ilmaston lämpenemisen kanssa. Oli tahi ei, minä aloin varustautumisen jääkauteen.

Veli täytti hiljattain pyöreitä ja pohdin, että mitäpä sitä lahjaksi. Aika kävi jo vähiin ja tutkailin Shelbyn sivuilta kangasvalikoimaa. Mitään kosketuspintaa minulla ei ollut aiemmin merinovillakankaita kohtaan, mutta sellaisen näkemisestä sain idean. Merinovillainen kauluri! Sellainenhan olisi hyvä, ajattelin. Laitoin Merino -nimisestä lampaasta nyhdetyt nukat (ja vähän muutakin...) tilaukseen maanantaina iltapäivällä ja esitin toiveen saada pakettini torstaiksi. Olisi sitten pari iltaa aikaa vielä puuhastella ennen pippaloita. Oululaiset toimivat sen verran ripeästi, että vajaa tunti tilaamisesta sain ilmoituksen pakettini olevan valmiina lähtöön. Tein kuitenkin virheen ja valitsin MyPack -toimituksen.

Paketti kuljettui seurantapalvelun mukaan seuraavaksi päiväksi Vantaalle ja sieltä keskiviikon aikana johonkin mystiseen paikkaan viestittäen keskimäärin kolmen tunnin välein olevansa edelleen paikassa "Terminal, Suomi". Toiveeni joka tapauksessa toteutui ja saapumisilmoitus kilahti torstai-illan korvilla, mutta olihan tuo taas kerralla kaksi kertaa (ensimmäinen ja viimeinen), kun valitsen PostNordin toimittamaan pahvilootani. Postipaketti olisi ollut nopeampi. No, ei muuta kuin paketti kotiin lähikaupasta ja kangas pesukoneeseen kutistumaan mahdollinen kutistumisensa. Sillä välin oli hyvää aikaa hahmotella kaavapaperille mieleinen muoto.

Kaavapaperi.

Kaavasta muotoutui yllä olevan kuvan kaltainen. Hartioilla on pätkä suoraa ja edestä ja takaa saman muotoinen kappale kapenee alas päin ollen pyöristetty kulmistaan. Leveyttä on suurimmillaan ladon ovien verran, kuten hartioiden tyypillinen leveys on. Eli jotain nelisenkymmentä senttiä. Keskellä kaavaa on ympyrä, jonka pii*dee on luokkaa 44 cm.

Piikkikaulapanta.

Kaulurin tekemiseen tarvitaan vaivaiset kaksi osaa, yllä oleva hartian lämmike ja kaulus. Kauluksesta halusin niin korkean, että siitä riittää lämmikettä tarvittaessa nenän korkeudelle asti. Kokeilin kummin päin kannattaa leikata, jotta venyvyys olisi optimaalinen tarvittaviin suuntiin. Kangas venyy nimittäin hieman enemmän toiseen suuntaan. Tein vastaavan tuubin molemmista eri toteutustavoista ja päädyin käyttämään venyvämpää suuntaa kaulan kohdalla vaakatasossa, koska siten kaulus venyy enemmän siinä suunnassa, että se on helpompi pukea. Tällöin myöskään käyttäjän pään koolla ei ole niin paljon väliä, vaan kaulus mukautuu hyvin. Melkein uskallankin kutsua kauluria yhden koon asusteeksi.

Saumat suunnittelin siten, että saan kaikkien kankaiden reunat piiloon siististi. Alla olevan kuvan mukaisesti kaulusosan reuna ommellaan noin sentin yli toisen palan reunasta, jolloin saumavara on helppo kääntää kaksi kertaa ympäri piilottaen molemmat reunat.

Kaulaosan kangas tulee noin sentin yli hartioiden osasta, jotta kankaan reuna on helppo kääntää piiloon.

Alla olevassa kuvassa esiintyy valmis sauma kauluksen ja hartiaosan liitoskohdassa.

Hartioiden ja kauluksen liitos.

Tuon jälkeen päärmäsin hartioiden päälle tulevan kankaan ja kauluksen yläreunan. Sitten ei muuta kuin kokeilemaan lopputulosta. Parina päivänä olen nyt ulkoillessa tuollaista pitänyt ja on se vaan todella mukavan tuntuinen ja lämmin päällä! Varmasti tulee merinovillaa jatkossakin hyödynnettyä ihokerrosvaatteissa.

Kaulus ylhäällä.

Kaulus rullattuna alas.

Samalla kertaa näitä tuli tehtyä kolme. Yhteen kokeilin kulmikkaampaa muotoa.

Jos kiinnostaa saada itselle tällainen kauluri, niin se onnistuu joko tekemällä sellainen itse tai yhteydenottolomakkeella tiedustelemalla minulta. Kolmas vaihtoehto on luottaa arpaonneensa tulevassa kauluriarvonnassa.