Kotakokemuksia, risukeitintesti ja pari pientä viilausta

Ensimmäinen yö kangaskodassa on vietetty ja siitä selvitty varsin mallikkaasti! Kertoilin reissusta edellisessä postauksessa: Kurkistus Kurun kuusikoihin, 23-24.10.2015. Tässä kerron tarkemmin reissun kotakokemuksista, risukeitintestistä ja parista pienestä päivityksestä.

Kota valaistuna otsalampulla Suolijärven laavun edessä.

 Ensimmäiset käyttökokemukset

 

Kota vastasi odotuksia. Sitä saa mitä tilaa. Mitoitin tilat kolmelle ja kolmestaan siellä mahduimme nukkumaan. Neljäskin olisi mahtunut tarvittaessa, mutta sitten olisivat makuualustat olleet jo liki kiinni toisissaan. Korkeus luo tilan tuntua ja seinustan puolella nukkuneillekin riitti korkeutta istua selkä suorassa ilman, että takaraivo hankaa kangasta. Sain kavereiltani myös useita kommentteja, jotka olivat pelkästään positiivisia. Kuulemma tällainen majoite pitäisi olla kaikilla retkeilijöillä. Ideointiakin tuo uusi majoite herätti ja ainakin oviaukosta sain myös toisenlaisia toteutusajatuksia. Oven läpänhän saa nostettua tukikepeillä vaakasuoraksi, mutta periaatteessa siihen voisi lisätä myös seinäkappaleet, jolloin suojaavuutta olisi vieläkin enemmän. Ihan hyvä ajatus ja olisi helposti toteutettavissakin.

Pystyttäminen on helppoa, mutta keskitolppa on turhan pitkä patikkareissuille. Täytyy harjoitella ilman keskitolppaa pystyttäminen, niin sen voi jättää jalkamarsseilta pois kokonaan. Nyt sen sai helposti jätettyä autoon, kun kiersimme vain yhden päivän lenkin. Polkupyörän kyydissä tolppa kulkee hyvin, kun kiinnittää sen tarakkaan ja yhdellä irtohihnalla runkoon.

Oviläppä pysyy varmasti alhaalla yön, kun alaosan lenkkeihin pujottaa kepin tai puunpätkän.

Risukeitintesti

Sytytysvaiheessa keitin savuttaa melko runsaasti.

Mitäpä sitä muutakaan perjantai-iltana tekisi kuin grillailisi teltassa... Testasin nimittäin risukeitintä sisätiloissa. (Välihuomautus: riittävästä ilmanvaihdosta ja nopeasta poistumistiestä on ehdottomasti varmistuttava pidettäessä tulta kodan sisällä!) Pilkoin puuvajasta koivuklapin pieniksi ja lyhkäisiksi pätkiksi, sulkeuduin kammiooni ja ennakkoluulottomasti sytytin tuohella kosteahkot puusälät. Alkuvaiheessa huippu oli kokonaan avoin ja oviläppä kiinni. Savun muodostus oli runsasta, kun samaan aikaan virittelin lämpömittarin 2 metrin piuhan päässä olevan anturin noin 1,5 metrin korkeuteen maasta kiinni keskitolppaan. Varsinainen mittariosa oli rinkkani päällä pötköttelykorkeudella ja sain lämpötilan sekä ylhäältä että alhaalta.

Tulet kodassa.

Muutamassa minuutissa savua oli kerääntynyt kotaan siten, että savuraja oli noin 70 senttiä maasta, mutta ei kuitenkaan missään vaiheessa tullut sen alemmaksi. Korvausilman pääseminen kotaan ei siis ollut ainakaan olematonta. Istuminen oli kuitenkin ikävää ja makailin sen verran alhaalla, että ei tarvinnut hengitellä häkää. Pikkuhiljaa sekä kota että keitin alkoivat osoittaa lämpenemisen merkkejä ja löin lisää pökköä pesään. Varmuuden vuoksi avasin ovea hieman taatakseni korvausilman saannin.

Risukeittimen savunmuodostus väheni huomattavasti alkuminuuttien jälkeen ja lämpötila alkoi nousemaan. Huipulla oltiin jo hellelukemissa ja alhaallakin oli yli kymmenen astetta lämpimämpää kuin ulkona. Savuraja alkoi nousta ylemmäs ja saatoin jo istuskella makuualustallani ja seurailla kodan lämpenemistä. Poltin yhden klapillisen keittimessä ja kodan lämpötila nousi sillä todella mukavasti ollen alhaalla noin 20 astetta plussalla ja 1,5 metrin korkeudessa oli yli 30 astetta lämmintä.

 

Ovi hiukan raollaan ja kodassa ei ole savua juuri lainkaan.

Ensimmäinen risukeitintesti osoitti, että pienen tulen pitäminen tässä kodassa on mahdollista, mutta kolme makuualustaa ei silloin mahdu olemaan levällään. Kaksi mahtuu. Minut yllätti testissä se, että pienelläkin tulipurkilla kota lämpenee niin runsaasti. Korvausilma-asiaa täytyy miettiä ja se vaatii jatkotutkimuksia. Ilman vaihtumiseen auttanee muutkin tekemäni muutokset kodassa. En välttämättä ala jatkuvasti risukeitintä sisällä polttamaan, mutta on hyvä tietää, että lämmittely sen kanssa on mahdollista.

Kodan päivityksiä

Tein pieniä muutoksia kotaan sen Oma kota kullan kallis -postauksen jälkeen ja myös kommenttien perusteella. Sain TapaniK:lta (hän on myös retkibloggari. Linkki blogiin tässä) vinkin tehdä liepeeseen lenkkejä, joista reunan voi vedättää narulla ulkopuolelle ja näin raottaa maanvastaista sivua ilmanvaihdon tehostamiseksi. Teinkin sellaiset lenkit jo tuohon Kurun reissuun ja kiilasin liepeen niistä ulkopuolelle, enkä sisäpuolelle. Tällöin mahdollinen kondenssivesi valuu ulos, eikä jää sisään käännetyn liepeen päälle lammikoksi. Varsinaisesti ilmanvaihdon parantamiseen en niitä nyt käyttänyt. Aamulla kondenssia hieman oli, mutta kuitenkin niin vähän, että en tiedä olisiko sellainen määrä muodostunut joka tapauksessa. Täytyy seuraavalla kerralla kokeilla raottaa lievettä hieman enemmän, mutta olosuhteet ovat sitten muutenkin varmasti taas toiset, joten luotettava vertailu on äärimmäisen vaikeaa...

Oviaukkoonkin tein pari pientä lisäystä ennen reissua helpottamaan rullauksia. Oviaukon saa nyt pienillä kuminyörilenkeillä lukittua helposti auki-asentoon. Noita lenkkejä laitoin yhteensä neljä, kaksi alareunaan sivujen rullaamista varten ja kaksi ylös oviläpän rullaamista varten. Pieniä yksityiskohtia, mutta helpottaa käyttämistä oikein mukavasti.

Oviaukon saa nyt varmistettua sivuun näppärästi kuminyörilenkeillä.

Lisäksi tein reissun jälkeen nurkkiin pienen lisäyksen, jonka olin ajatellut tehdä muutenkin. Kiinnitin nurkkakiinnikkeisiin Blake's Hitch -kitkasolmulla varustetut nyörit siten, että vaarnan paikalle tulee sen avulla toleranssia 0-20 senttiä, kun aina se ei käy juuri siihen mihin se majoitteen geometrian puolesta olisi tulossa. Kangas on myös sen verran kosteudesta venyvää, että on hyvä olla myös nurkissa pieni säätö, jotta kireyden tarkistaminen on helppoa.

Näillä pienillä muutoksilla seuraavalle reissulle... Jonka ajankohta ei tosin ole vielä selvillä. Alla vielä kuvat nurkan kiinnitysnyöreistä.